Mielenterveys Välillä tulee hetkiä kun huomaan mun masennusoireilun ottaneen taas askeleen huonompaan

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Puhun tässä keskustelussa masennuskyselystä/bdi kyselystä

Siis jostain syystä välillä vaan tulee hetkiä kun tajuan täyttäneeni taas uuden "kohdan" em. kyselyssä joita en ole aiemmin tunnistanut itsessäni. Yhtäkkiä vaan jos esim puhun oireilusta tai mietin sitä saattaa tulla sellainen tajuamisen hetki. "Ding kiinnostukseni muihin ihmisiin on laskenut", "Ding en väsykkään enää tavallista herkemmin vaan nyt jo lähes tyhjästä" ja silleen.


Tavallaan jotenkin koomista seurata tän kaiken pahenemista. Mut toisaalta toi et toisinaan itsenäisesti teen sen (tai tulee hetkiä jolloin muistan jonkun kohdalla joka on pahentunut), on niitä harvoja keinoja mulle itselleni edes nähdä että tää pahenee vieläkin välillä



TW:
tota on tapahtunu jo aiemmin keväällä, muistan ku alkuun sitä täyttäessä raksin että en ole itsetuhoinen, sitten että olen ajatellut mutta en tee mitään(kun oli jo pientä viiltelyä), ja sitten
Uusi varoitus itsemurhasta
Alkoi tulla ajatuksia ranteen auki viiltämisestä, kuolla en kuitenkaan halunnut (pelkään tehdä peruuttamattomia(ja muitakin) päätöksiä) mutta ajatukset oli niin selkeitä, että täytinkin pian jo kohdan "minulla on selkeät im suunnitelmat
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,659
Reaktioarvo
5,133
Mulla on samoja ajatuksia. En kuitenkaan täytä kovin monia väsymiseen tai mielenkiinnon laskuun liittyviä kohtia. Mulla ei ole masennusta, lähinnä pelkkää itsetuhoisuutta. Oon siinä mielessä aika high-functioning että vaikka oon väsynyt kaikkeen enkä halua tehdä yhtään mitään niin teen silti ja se saa mut ajattelemaan etten ole millään tavalla sairas. Olin yhessä vaiheessa tosi syvällä mutta toimintakyky pysyi suunnilleen ennallaan eikä kukaan tajunnut mitään.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Mulla on samoja ajatuksia. En kuitenkaan täytä kovin monia väsymiseen tai mielenkiinnon laskuun liittyviä kohtia. Mulla ei ole masennusta, lähinnä pelkkää itsetuhoisuutta. Oon siinä mielessä aika high-functioning että vaikka oon väsynyt kaikkeen enkä halua tehdä yhtään mitään niin teen silti ja se saa mut ajattelemaan etten ole millään tavalla sairas. Olin yhessä vaiheessa tosi syvällä mutta toimintakyky pysyi suunnilleen ennallaan eikä kukaan tajunnut mitään.
Öh kuulostaapa tosi hyvältä:/
Mä oon tosi väsynyt ja kavereiden kanssa en oikein jaksa olla, saatan välillä lähteä ja melko nopeasti alan vaan toivoa pääseväni pois.
Viimekeväänä treenaamisestakin tuli sitä että menin sinne hyvä olon toivossa "jos nyt kuitenkin"- ajatuksella sitä hyvää oloa hakemaan jota olin treenaamisesta aiemmin saanut. Tulos oli että toivoon vain kokoajan pääseväni pois enkä jaksanut tehdä mitään. Lihakset ei vain totelleet, mutta toisaalta niihin ei tullut sitä polttelua tai tunnetta että tekee jotain.

Tavallaan hyvä että pystyt vielä hoitamaan asioita, ei tuu niin epäonnistunut ja syyllinen olo jos tekee joskus jotain. Toisaalta ei kyllö kuulista yhtään hyvälle mä en ainakaan selviäisi tota elämä mitä sulla on tavoitteellisesta urheilusta lähtien.

Onko sun itsetuhoisuus minkälaista? Haluatko kuolla vai riittääkö pelkkä kipu?
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
mulle on teetätetty monen monta kertaa masennuskyselyitä ja aina meen siihen silleen "ei mulla mittään masennusta oo!" ja aina tulos on keskivaikea tai välillä vaikea masennus.
väsyn täysin koulussa käydessä, enkä sitten jaksa muuta kun velloa onnettomuudessani. en tunne iloa sillon mistään ja selkeesti oon masentunu.
viikonloppusin ja lomilla testit sanoo enää lievää masennusta.

en jaksas kyllä käyä harrastuksissa tai nähä kavereitä, mutta eipä niitä oo nii ei tarvii miettiä :'D
onneks en oo itsetuhonen, en vaan jaksa normaalia elämää.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
mulle on teetätetty monen monta kertaa masennuskyselyitä ja aina meen siihen silleen "ei mulla mittään masennusta oo!" ja aina tulos on keskivaikea tai välillä vaikea masennus.
väsyn täysin koulussa käydessä, enkä sitten jaksa muuta kun velloa onnettomuudessani. en tunne iloa sillon mistään ja selkeesti oon masentunu.
viikonloppusin ja lomilla testit sanoo enää lievää masennusta.

en jaksas kyllä käyä harrastuksissa tai nähä kavereitä, mutta eipä niitä oo nii ei tarvii miettiä :'D
onneks en oo itsetuhonen, en vaan jaksa normaalia elämää.
Hehei samaistun.
Mulla tosin ammattilaisilla käydessä testit antaa pienempää tulosta ku pelkään kai liiottelevani.
Mut oikeesti hyvä kuulla että sulla ei oo itsetuhosuutta, en suosittele, ei oo kovin kiva kattoo ku aina jos on ollu huono olo äiti tulee juttelemaan ja haluaa nähä oonko tehny lisää haavoja. Ja sen huoli ja jjjoo
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,659
Reaktioarvo
5,133
Öh kuulostaapa tosi hyvältä:/
Mä oon tosi väsynyt ja kavereiden kanssa en oikein jaksa olla, saatan välillä lähteä ja melko nopeasti alan vaan toivoa pääseväni pois.
Viimekeväänä treenaamisestakin tuli sitä että menin sinne hyvä olon toivossa "jos nyt kuitenkin"- ajatuksella sitä hyvää oloa hakemaan jota olin treenaamisesta aiemmin saanut. Tulos oli että toivoon vain kokoajan pääseväni pois enkä jaksanut tehdä mitään. Lihakset ei vain totelleet, mutta toisaalta niihin ei tullut sitä polttelua tai tunnetta että tekee jotain.

Tavallaan hyvä että pystyt vielä hoitamaan asioita, ei tuu niin epäonnistunut ja syyllinen olo jos tekee joskus jotain. Toisaalta ei kyllö kuulista yhtään hyvälle mä en ainakaan selviäisi tota elämä mitä sulla on tavoitteellisesta urheilusta lähtien.

Onko sun itsetuhoisuus minkälaista? Haluatko kuolla vai riittääkö pelkkä kipu?
Mulla ei tota kuvailtua väsymystä tule. Tai no, tulee, mutta siitä huolimatta vain teen. Kai se väsymys on jotenkin erilaista, se ei pakota mua lopettamaan. Tai yrittää se, mutta en vain osaa antaa sille periksi. Joskus tuntuu, että olisi vain helpompaa olla täysin toimintakyvytön ja selkeästi sairas. Oon tässä vaiheessa alkanut sivuuttaa mun kehon viestejä jo siinä määrin että pysähdyn vasta, kun hermosto vetää liinat kiinni ja saan paniikkikohtauksen. Kerran niin kävi treeneissä ja valmentajani vain arvosti sitä että osaan vetää itseni näin äärirajoille kun suurin osa himmaa tahtia kun alkaa tuntua pahalta. Itsestäni se oli vain pelottavaa.

Niin no joo, musta tuntuu että se että mä teen siitä väsymyksestä huolimatta vaan syventää mun väsymystä ja sitten oon vielä väsyneempi mutta teen asiat silti. En vain osaa lopettaa. Kai tää on tullut urheilun kautta sitten tämä tyyli, vahingollistahan tämä on mutta en yksinkertaisesti osaa muutakaan. Tuntuu vaan että pakko tehdä kaikki kunnialla vaikka mieli ja yleensä jossain vaiheessa kroppakin alkaa huutaa että lopeta nyt jumalauta jo.

En satuta itseäni tarkoituksellisesti kuin hyvin harvoin. Ajattelen vain kuolemaa. Että tekisin itselleni jotain. Ne tuntuvat ikään kuin pakkoajatuksilta enkä osaa kontrolloida niitä. Ne tulevat ja menevät enkä voi niille yhtään mitään.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Mulla ei tota kuvailtua väsymystä tule. Tai no, tulee, mutta siitä huolimatta vain teen. Kai se väsymys on jotenkin erilaista, se ei pakota mua lopettamaan. Tai yrittää se, mutta en vain osaa antaa sille periksi. Joskus tuntuu, että olisi vain helpompaa olla täysin toimintakyvytön ja selkeästi sairas. Oon tässä vaiheessa alkanut sivuuttaa mun kehon viestejä jo siinä määrin että pysähdyn vasta, kun hermosto vetää liinat kiinni ja saan paniikkikohtauksen. Kerran niin kävi treeneissä ja valmentajani vain arvosti sitä että osaan vetää itseni näin äärirajoille kun suurin osa himmaa tahtia kun alkaa tuntua pahalta. Itsestäni se oli vain pelottavaa.

Niin no joo, musta tuntuu että se että mä teen siitä väsymyksestä huolimatta vaan syventää mun väsymystä ja sitten oon vielä väsyneempi mutta teen asiat silti. En vain osaa lopettaa. Kai tää on tullut urheilun kautta sitten tämä tyyli, vahingollistahan tämä on mutta en yksinkertaisesti osaa muutakaan. Tuntuu vaan että pakko tehdä kaikki kunnialla vaikka mieli ja yleensä jossain vaiheessa kroppakin alkaa huutaa että lopeta nyt jumalauta jo.

En satuta itseäni tarkoituksellisesti kuin hyvin harvoin. Ajattelen vain kuolemaa. Että tekisin itselleni jotain. Ne tuntuvat ikään kuin pakkoajatuksilta enkä osaa kontrolloida niitä. Ne tulevat ja menevät enkä voi niille yhtään mitään.
Okei toi kuulostaa kyllä tosi huonolta.
Mä en oo ikinä saanu paniikkikohtausta mut sairastun helposti fyysisesti jos oo liikaa menossa. Muistaan viime joululta treenit joissa en kerta kaikkisesti saanut yhtä punnerrusta tehtyä mun lihakset omi mössöä vaikka ne edeltävällä viikolla oli toiminu muistaakseni ihan normaalisti. Tää oli samana päivänä ku olin lähteny koulusta itkien kotiin etuajoissa oppilashuollon palaverin jälkeen ku en vaan pystynyt enkä jaksanut olla.

Oisko mahollista vähän rauhottaa tota urheilumenemistä esim psykologin kautta? Tai ees pitkittää opiskeluja ku tietääkseni lukioon oot nyt menossa?
Mä käyn mitä todennäköisimmin 3,5 vuoteen.

Mulla on myös usein olo että haluaisin tehdä jotain mutta ei vaan tee mieli en jaksa ja se tekemättömyys "ahdistaa". Nytkin. Yritin kysellä kaveria mutta se ei pääse. Toinen on siellä Helsingissä nyt toisen kaverin kanssa kun minä en halunnut/voinut lähteä.
Huone kaaoksessa ja koulu alkaa kohta. Krää
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
Hehei samaistun.
Mulla tosin ammattilaisilla käydessä testit antaa pienempää tulosta ku pelkään kai liiottelevani.
Mut oikeesti hyvä kuulla että sulla ei oo itsetuhosuutta, en suosittele, ei oo kovin kiva kattoo ku aina jos on ollu huono olo äiti tulee juttelemaan ja haluaa nähä oonko tehny lisää haavoja. Ja sen huoli ja jjjoo
oli mulla aiemmin, mut sitten kun muut sai tietää nii en oo enää kehannu. en haluu olla silmätikkuna.
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
Mulla on myös usein olo että haluaisin tehdä jotain mutta ei vaan tee mieli en jaksa ja se tekemättömyys "ahdistaa". Nytkin. Yritin kysellä kaveria mutta se ei pääse. Toinen on siellä Helsingissä nyt toisen kaverin kanssa kun minä en halunnut/voinut lähteä.
Huone kaaoksessa ja koulu alkaa kohta. Krää
tämä! keho ja mieli huutaa että tee jotain mut ei vaan jaksa ja sitten ahistaa.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
oli mulla aiemmin, mut sitten kun muut sai tietää nii en oo enää kehannu. en haluu olla silmätikkuna.
Joo samoin. Mulla on vähentynyt juuri sen jälkeen kun äiti sai tietää. En enkä "uskalla" vaikka tekisikin mieli. Enkä saa enää samanlaisia "kiksejä" tai sitä hyvänolon tunnetta kuin ennen
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
tämä! keho ja mieli huutaa että tee jotain mut ei vaan jaksa ja sitten ahistaa.
No oikeesti tämäpä.
Nytkin vaan vituttaa olla kotona kokopäivä taas kerran tekemättä mitään käyn illalla ehkä 20min ulkona koiran kanssa ja siinäpä kokopäivän aktiviteetit.
Ärsyttää tämmönen
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
No oikeesti tämäpä.
Nytkin vaan vituttaa olla kotona kokopäivä taas kerran tekemättä mitään käyn illalla ehkä 20min ulkona koiran kanssa ja siinäpä kokopäivän aktiviteetit.
Ärsyttää tämmönen
koko kesäloma menny näin :')
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,659
Reaktioarvo
5,133
Okei toi kuulostaa kyllä tosi huonolta.
Mä en oo ikinä saanu paniikkikohtausta mut sairastun helposti fyysisesti jos oo liikaa menossa. Muistaan viime joululta treenit joissa en kerta kaikkisesti saanut yhtä punnerrusta tehtyä mun lihakset omi mössöä vaikka ne edeltävällä viikolla oli toiminu muistaakseni ihan normaalisti. Tää oli samana päivänä ku olin lähteny koulusta itkien kotiin etuajoissa oppilashuollon palaverin jälkeen ku en vaan pystynyt enkä jaksanut olla.

Oisko mahollista vähän rauhottaa tota urheilumenemistä esim psykologin kautta? Tai ees pitkittää opiskeluja ku tietääkseni lukioon oot nyt menossa?
Mä käyn mitä todennäköisimmin 3,5 vuoteen.

Mulla on myös usein olo että haluaisin tehdä jotain mutta ei vaan tee mieli en jaksa ja se tekemättömyys "ahdistaa". Nytkin. Yritin kysellä kaveria mutta se ei pääse. Toinen on siellä Helsingissä nyt toisen kaverin kanssa kun minä en halunnut/voinut lähteä.
Huone kaaoksessa ja koulu alkaa kohta. Krää
Joo mulla kans toi sairastuminen, heti kun on stressiä tai liikaa menossa niin sairastun fyysisesti. Viime kaudella mulla oli neljä leiriä, viikkoa ennen jokaista olin kipeänä niin että sinne leirille lähtö alkoi aina näyttää vähän epävarmalta. Ei voi olla sattumaa.

Joo, täytyy jotenkin rauhoittaa. Lukiota en varmaan edes lähde yrittämään kolmeen vuoteen. Suoraan kolmen ja puolen suunnitelmalla ja jos alkaa näyttää että vielä tarvitaan lisää aikaa niin neljä. Vanhempani tietenkin haluaisivat minun käyvän lukion tasan tarkkaan kolmeen vuoteen mutta viis heidän mielipiteistään nyt tässä kohtaa, he eivät tiedä alkuunkaan missä mennään.

Huone on kaaoksessa ja koulu alkaa kohta krää, samaistun. Itselläni tuo jaksamattomuus iskee ehkä niinä päivinä, kun ei ole treenejä tai mitään urheiluun liittyvää. Nuokun koulussa ne tunnit mitä on jos on ja menen kotiin nukkumaan tai katsomaan youtubea loppupäiväksi. En juuri koskaan näe kavereitani ja olen perustellut sitä sillä etten ehdi, mikä on osa totuutta, mutta tämä on toinen osa. Silloin kun ehtisin, en jaksa.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Joo mulla kans toi sairastuminen, heti kun on stressiä tai liikaa menossa niin sairastun fyysisesti. Viime kaudella mulla oli neljä leiriä, viikkoa ennen jokaista olin kipeänä niin että sinne leirille lähtö alkoi aina näyttää vähän epävarmalta. Ei voi olla sattumaa.

Joo, täytyy jotenkin rauhoittaa. Lukiota en varmaan edes lähde yrittämään kolmeen vuoteen. Suoraan kolmen ja puolen suunnitelmalla ja jos alkaa näyttää että vielä tarvitaan lisää aikaa niin neljä. Vanhempani tietenkin haluaisivat minun käyvän lukion tasan tarkkaan kolmeen vuoteen mutta viis heidän mielipiteistään nyt tässä kohtaa, he eivät tiedä alkuunkaan missä mennään.

Huone on kaaoksessa ja koulu alkaa kohta krää, samaistun. Itselläni tuo jaksamattomuus iskee ehkä niinä päivinä, kun ei ole treenejä tai mitään urheiluun liittyvää. Nuokun koulussa ne tunnit mitä on jos on ja menen kotiin nukkumaan tai katsomaan youtubea loppupäiväksi. En juuri koskaan näe kavereitani ja olen perustellut sitä sillä etten ehdi, mikä on osa totuutta, mutta tämä on toinen osa. Silloin kun ehtisin, en jaksa.
Joo mulla on ihan sama homma ku mitä kuvasit noita yrheiluttomia päiviä mut mulla on vaa jokapäivä :D
Ja sit oon niin huono päätöksissä että ees sevettä meenkö treeneihin vai en on ollu mulle ihan helvetillisen vaikee kysymys
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,659
Reaktioarvo
5,133
Joo mulla on ihan sama homma ku mitä kuvasit noita yrheiluttomia päiviä mut mulla on vaa jokapäivä :D
Ja sit oon niin huono päätöksissä että ees sevettä meenkö treeneihin vai en on ollu mulle ihan helvetillisen vaikee kysymys
Päätöksenteossa mulla on kans välillä ongelmia. Välillä taas ei mitään. Tää vaihtelee niin rajusti, nyt on taas ollu hyvä pätkä kun ei oo ollut koulua ihan noin yleisestikin. Mistä minä tiedän mitä tapahtuu kun aloitan lukion?
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Päätöksenteossa mulla on kans välillä ongelmia. Välillä taas ei mitään. Tää vaihtelee niin rajusti, nyt on taas ollu hyvä pätkä kun ei oo ollut koulua ihan noin yleisestikin. Mistä minä tiedän mitä tapahtuu kun aloitan lukion?
Hmm totta.
Mulle taas päätöksenbteko on aina ollu ihan pienestä lapsesta asti ollu vaikeeta ja nyt vaan pahenee tää siivoaminen on kamalaa kun päätöksien teko tökkii...
 
Ylös Pohja