Syvälliset Uskomatonta kuinka paljon ihminen voi oppi itsestään!

[Tanssivapina]

Oon sukeltanut taas mun menneisyyteen kun kirjoitan esseetä jossa mun pitää linkata mun edesmennyt trauma mun käytökseen ja tunnistaa kuinka se trauma on vaikuttanut muhun terapeuttina. Mä olen vuosia tehnyt itsetutkiskelua niin mun opintojen kautta, kuin myös ihan vapaa-ajalla ja henkilökohtaisessa terapiassa. Aina kun mä luulen että mä oon ihan hyvin ymmärtänyt itseni ja käytökseni, niin jotain aivan uutta tulee esiin mun menneisyydestä. Nää uudet löydöt mun menneisyydestä tuo aina sellaisen "ahaa"-elämyksen, mutta myös tuhat uutta kysymysmerkkiä.

Mulla oli eilen äidin kanssa pitkä keskustelu Skypessä mun elämän ensimmäisiltä vuosilta ja mitä kaikkea silloin tapahtui. Mulla on hyvä äiti niin luulin että mulla on aika hyvä kiintymys (secure attachment) ha oon miettinyt koko elämäni et miksi mä olen sit näin rikki ja ihmissuhteet on mulle vaikeita, mä syytin koulukiusaamista jolla on tietenkin omat vaikutuksensa. Äidin kanssa jutellessa kuulin että äiti joutui sairaalaan kun olin vasta kaksi ja minä ja veljeni poliisiautolla poliisiasemalle jossa odoteltiin tunteja että tätini hakee meidät. Sitten me asuttiin tädin luona kuukausia kunnes äiti pääsi sairaalasta. Mä käytännössä menetin kahdesti mulle tärkeimmän holhoojan. Eka mut otettiin eroon mun äidistä ja sitten kun olin kiintynyt mun tätiin niin mut otettiin eroon hänestä. Olin niin pieni että kun menin takas äidin hoiviin, en aluksi edes tunnistanut häntä ja muutenkin niskaleikkauksen jälkeen se näytti pelottavalta robotilta kun sillä oli tuki raudat lanteista päähän saakka. Oon tänään ja eilen lukenut paljon teoriaa ja tutkimuksia atachment teoriasta ja kokenut joku sata tuhatta ahaa elämystä tän tiedon myötä.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia että ootte kuullut jotain teidän menneisyydestä joka on muuttanut täysin teidän kuvaa ja ymmärrystä itsestänne?

 

[Koreahullu]

Oon sukeltanut taas mun menneisyyteen kun kirjoitan esseetä jossa mun pitää linkata mun edesmennyt trauma mun käytökseen ja tunnistaa kuinka se trauma on vaikuttanut muhun terapeuttina. Mä olen vuosia tehnyt itsetutkiskelua niin mun opintojen kautta, kuin myös ihan vapaa-ajalla ja henkilökohtaisessa terapiassa. Aina kun mä luulen että mä oon ihan hyvin ymmärtänyt itseni ja käytökseni, niin jotain aivan uutta tulee esiin mun menneisyydestä. Nää uudet löydöt mun menneisyydestä tuo aina sellaisen "ahaa"-elämyksen, mutta myös tuhat uutta kysymysmerkkiä.

Mulla oli eilen äidin kanssa pitkä keskustelu Skypessä mun elämän ensimmäisiltä vuosilta ja mitä kaikkea silloin tapahtui. Mulla on hyvä äiti niin luulin että mulla on aika hyvä kiintymys (secure attachment) ha oon miettinyt koko elämäni et miksi mä olen sit näin rikki ja ihmissuhteet on mulle vaikeita, mä syytin koulukiusaamista jolla on tietenkin omat vaikutuksensa. Äidin kanssa jutellessa kuulin että äiti joutui sairaalaan kun olin vasta kaksi ja minä ja veljeni poliisiautolla poliisiasemalle jossa odoteltiin tunteja että tätini hakee meidät. Sitten me asuttiin tädin luona kuukausia kunnes äiti pääsi sairaalasta. Mä käytännössä menetin kahdesti mulle tärkeimmän holhoojan. Eka mut otettiin eroon mun äidistä ja sitten kun olin kiintynyt mun tätiin niin mut otettiin eroon hänestä. Olin niin pieni että kun menin takas äidin hoiviin, en aluksi edes tunnistanut häntä ja muutenkin niskaleikkauksen jälkeen se näytti pelottavalta robotilta kun sillä oli tuki raudat lanteista päähän saakka. Oon tänään ja eilen lukenut paljon teoriaa ja tutkimuksia atachment teoriasta ja kokenut joku sata tuhatta ahaa elämystä tän tiedon myötä.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia että ootte kuullut jotain teidän menneisyydestä joka on muuttanut täysin teidän kuvaa ja ymmärrystä itsestänne?​

Olen saanut uusia näkökulmia kuuntelemalla ystävien ja tuttujen tulkintoja teoistani ja kokemuksistani:

Ihmiset jotka eivät ole nähneet mun huonetta ovat kutsuneet mua perfektionistiksi.

Ihmiset jotka eivät ole nähneet mua yksin ovat sanoneet mun olevan rauhallinen.

Voin olla perfektionisti ja rauhallinen, mutta en kaikessa ja aina.

Käyttäydyn ryhmissä eri tavalla kuin yksin.​

 

[Tanssivapina]

Olen saanut uusia näkökulmia kuuntelemalla ystävien ja tuttujen tulkintoja teoistani ja kokemuksistani:

Ihmiset jotka eivät ole nähneet mun huonetta ovat kutsuneet mua perfektionistiksi.

Ihmiset jotka eivät ole nähneet mua yksin ovat sanoneet mun olevan rauhallinen.

Voin olla perfektionisti ja rauhallinen, mutta en kaikessa ja aina.​

Tää on kyllä hyvä pointti!! Mä just keskustelin mun hyvän kaverin kanssa joka oli mun esimies töissä ja niin tutustuttiin. Kun se oli mun esimies se kuvaili mua aina hiljaiseksi ja rauhalliseksi, mutta kun meistä tuli ystäviä niin se hämmästeli kovasti miten on voinut tulkita mut rauhallisena ja hiljaisena ihmisenä!
Mut tää on tätä että ihmisellä on niin monta "minää" eikä vain yhtä versiota itsestään!

 

[Tulisydän]

Tää on kyllä hyvä pointti!! Mä just keskustelin mun hyvän kaverin kanssa joka oli mun esimies töissä ja niin tutustuttiin. Kun se oli mun esimies se kuvaili mua aina hiljaiseksi ja rauhalliseksi, mutta kun meistä tuli ystäviä niin se hämmästeli kovasti miten on voinut tulkita mut rauhallisena ja hiljaisena ihmisenä!
Mut tää on tätä että ihmisellä on niin monta "minää" eikä vain yhtä versiota itsestään!

Totta! Mulle on vähän hämmentävää, kun mun parhaalla kaverilla on musta sellanen käsitys, että mä nauran tosi paljon. :D En mä vaan kotona, tai esim. koulussakaan tai useimpien muiden kavereiden kanssa, huomaa mitenkään hirveen paljon nauravani. Ilmesesti tän mun parhaan kaverin seurassa mä vaan sitten nauran jotenkin enemmän kuin muuten - ja sen kyllä oon itse asiassa huomannut itekin.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Mulla on vähän saman tyyppinen kokemus. Mun on oikeastaan aina ollut todella hankala kyetä luottamaan aikuisiin miehiin samalla tavalla kuin naisiin. Edes omaan isääni. (Etenkin omaan isääni) Olen aina miettinyt, mistä tämä johtuu ja olen yrittänyt järkeillä asiaa pois siinä pahemmin onnistumatta.

Sain noin vuosi sitten mahdollisesti vastauksen. Olen todistanut kolmivuotiaana isäni pahoinpidelleen äitiäni. Itse en muista tapahtumasta mitään, siitä kun on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta kai se on jonkinlaisen jäljen jättänyt. Tapaus jäi tietojeni mukaan ainoaksi, mutta sillä on ollut vaikutus sekä äitiini että ilmeisesti myös minuun.

 

[Tanssivapina]

Totta! Mulle on vähän hämmentävää, kun mun parhaalla kaverilla on musta sellanen käsitys, että mä nauran tosi paljon. :D En mä vaan kotona, tai esim. koulussakaan tai useimpien muiden kavereiden kanssa, huomaa mitenkään hirveen paljon nauravani. Ilmesesti tän mun parhaan kaverin seurassa mä vaan sitten nauran jotenkin enemmän kuin muuten - ja sen kyllä oon itse asiassa huomannut itekin.

No mutta hän on selkeästi hauska kaveri! Ja tekee sun olon paljon vapautuneen maksut mikä on hyvä

 

[Tanssivapina]

Mulla on vähän saman tyyppinen kokemus. Mun on oikeastaan aina ollut todella hankala kyetä luottamaan aikuisiin miehiin samalla tavalla kuin naisiin. Edes omaan isääni. (Etenkin omaan isääni) Olen aina miettinyt, mistä tämä johtuu ja olen yrittänyt järkeillä asiaa pois siinä pahemmin onnistumatta.

Sain noin vuosi sitten mahdollisesti vastauksen. Olen todistanut kolmivuotiaana isäni pahoinpidelleen äitiäni. Itse en muista tapahtumasta mitään, siitä kun on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta kai se on jonkinlaisen jäljen jättänyt. Tapaus jäi tietojeni mukaan ainoaksi, mutta sillä on ollut vaikutus sekä äitiini että ilmeisesti myös minuun.

Oho, kyllä tuollaisella on vaikutus kiintymyssuhteeseen vaikkei sitä muistakaan, se on kuitenkin trauma jonka jouduit peloissasi todistamaan, ja mikä pahinta, jouduit todistamaan sen yksin, koska äitisi oli kohteena eikä silloin rauhoittamassa sinua. Lisäksi se on varmastikin vaikuttanut äitiisi jonka käytös on voinut alitajuisesti antaa sulle jotain viestejä miehistä.
Vaikka ei kiva kuulla tuollaisesta menneisyydestä niin ainakin on jonkunlainen selitys. Tsemppiä!

 

[Peruukkiteline]

Tuttu tunne, että aina kun luulee oppineensa itsestään paljon, myöhemmin paljastuukin jotain uutta ja mullistavaa, joka taas tarkentaa tai kääntää päälaelleen aiemmin itsestään oppimansa asiat. Se on huikeaa ja välillä pelottavaakin. :D