En ole (kuten harva muukaan sosiopaatti) mikään kissojen tai kehitysmaisojen potkimisesta innostuva amis, jollaisia säälittävät psykopaatit ovat. Nautin enemmän pitkistä kävelyistä rannoilla ja suunnitelmista suunnitelmien sisällä, jolloin yllätyn vain harvakseltaan. Voisi sanoa, että elämäni on äärimmäisen tylsää koska mikään vastaantuleva asia tulee yllätyksenä tai uutena, vaan olen käynyt kaikki skenaariot läpi päässäni tuhansia kertoja, mutta en tuhlaa aikaa kuitenkaan niiden ajatteluun vaan ne ns. pyörii taustaprosessina taustalla kun kuutioin esim. porkkanoita tai lajittelen sukkia.