Noh. Itse sellaisena ihmisenä. En kyllä suosittele tätäkään sillä ne tunteet sitten purkautuu mitä ihmeellisimmissä paikoissa mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja olen jatkuvasti ylivirittynyt tai uupunut. Plus siitä tulee sellainen ikuinen päänsisäinen ristiriita kun satun nyt ulos päin pärjäämään aivan täydellisesti, pyöritän lukio-opintojani korkealla keskiarvolla ja kilpaurheilen kovalla tasolla, mutta samalla olen kuitenkin niin rikki kuin olen ja itken yöt. Ja toisaalta pelkään kuollakseni mitä tapahtuu jos joku huomaa mitä oikeasti tunnen. Korkean toimintakyvyn (high-functioning) masennuksesta ja ahdistuksesta tässä kai puhutaan ja allekirjoitan kyllä.
Itse haluaisin olla sellainen ihminen joka ei pelkää sanoa että nyt ei mene vahvasti ja tarviin ehkä vähän aikaa käsitelläkseni näitä asioita. Sellainen ihminen joka osaa laittaa oman jaksamisen etusijalle eikä välitä siitä, mitä muut ajattelisi siitä. Jolle joka ikinen asia ei olisi yksi hemmetin suoritus.
