haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
hankkia lapsia, seurustella (saati sitten edetä siitä pidemmälle), ostaa oma koti, hankkia koiria tms. huomattavan vaativia lemmikkejä?
oon tässä viimesen parin vuoden aikana vasta alkanu tajuamaan, että nuo asiat ei kiinnosta tippaakaan. oman asunnon nyt ehkä joskus voisin hankkia, mutta se on oikeestaan ainoo minkä noista nään todennäkösenä ja itteäni mahdollisesti miellyttävänä vaihtoehtona. toki miun ei näitä asioita tarviis millään tapaa perustella eikä ne kuulu muille, mutta sanon kuitenkin, että syynä erityisesti mukavuudenhalu ja tarve elää lähinnä itseä varten. ja no, ei kyllä yleensäkään ole mitään palavaa tarvetta toteuttaa noita elämässä.
kaipaan niin paljon omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, ja sitä että voin tehä mitä haluan ja millon haluan. myös esim. matkustelu ois ihanaa ja että voin vaikka muuttaa extempore espanjaan jos haluan, miten se onnistuis noissa kuvioissa? jo pelkkä kumppani rajottais (pakko kuunnella toisen tarpeet ja ajatukset, tietenkin). koiria rakastan, mutta se sitovuus, kuinka paljon ne tarvii huomiota ja lenkitystä jne... väsyisin D:
lapsiin on tullu aika kielteinen olo, kun miulla on herkät korvat ja välillä tuntuu etten siedä sitä lasten mahdollista riehumista ja huutoa edes julkisilla paikoilla. kuormittusin todella paljon siitä että joku vaatis huomiota koko ajan ja tuntus että elämää menis hukkaan, kun on paljon muita asioita mitä tahon toteuttaa. tästä oon täällä joskus sanonutkin, mutta en enää muista tarkemmin enkä jaksa ettiäkään keskustelua :D
vituttaa vaan miten paljon yhteiskunta tuntuu tätä odottavan D: kauhulla ootan kun oon vähän vanhempi ja alkaa se kysely... nyt jo tälleen 18-vuotiaana sanoin luokkakaverille etten hanki lapsia ja oli aivan järkyttyny, että "etkö edes yhtä?" ja "etkö ollenkaan, mitä? :o"
vaikee selittää, mutta ehkä jopa helpottunu(?) olo kun tän on tajunnu, ettei miun tarvii tehä yhtään mitään mitä en halua :D samoin (menee vähän aiheen vierestä) ala mitä opiskelen on alkanu tuntua raskaalta, kun moni asia menny päin vittua oppilaitoksen puolelta jo pidemmän aikaa. siinäkin helpottaa se että jos ei asiat siellä ala järjestyä, niin oon aina vapaa lähtemään ja menemään minne tahansa.
oon tässä viimesen parin vuoden aikana vasta alkanu tajuamaan, että nuo asiat ei kiinnosta tippaakaan. oman asunnon nyt ehkä joskus voisin hankkia, mutta se on oikeestaan ainoo minkä noista nään todennäkösenä ja itteäni mahdollisesti miellyttävänä vaihtoehtona. toki miun ei näitä asioita tarviis millään tapaa perustella eikä ne kuulu muille, mutta sanon kuitenkin, että syynä erityisesti mukavuudenhalu ja tarve elää lähinnä itseä varten. ja no, ei kyllä yleensäkään ole mitään palavaa tarvetta toteuttaa noita elämässä.
kaipaan niin paljon omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, ja sitä että voin tehä mitä haluan ja millon haluan. myös esim. matkustelu ois ihanaa ja että voin vaikka muuttaa extempore espanjaan jos haluan, miten se onnistuis noissa kuvioissa? jo pelkkä kumppani rajottais (pakko kuunnella toisen tarpeet ja ajatukset, tietenkin). koiria rakastan, mutta se sitovuus, kuinka paljon ne tarvii huomiota ja lenkitystä jne... väsyisin D:
lapsiin on tullu aika kielteinen olo, kun miulla on herkät korvat ja välillä tuntuu etten siedä sitä lasten mahdollista riehumista ja huutoa edes julkisilla paikoilla. kuormittusin todella paljon siitä että joku vaatis huomiota koko ajan ja tuntus että elämää menis hukkaan, kun on paljon muita asioita mitä tahon toteuttaa. tästä oon täällä joskus sanonutkin, mutta en enää muista tarkemmin enkä jaksa ettiäkään keskustelua :D
vituttaa vaan miten paljon yhteiskunta tuntuu tätä odottavan D: kauhulla ootan kun oon vähän vanhempi ja alkaa se kysely... nyt jo tälleen 18-vuotiaana sanoin luokkakaverille etten hanki lapsia ja oli aivan järkyttyny, että "etkö edes yhtä?" ja "etkö ollenkaan, mitä? :o"
vaikee selittää, mutta ehkä jopa helpottunu(?) olo kun tän on tajunnu, ettei miun tarvii tehä yhtään mitään mitä en halua :D samoin (menee vähän aiheen vierestä) ala mitä opiskelen on alkanu tuntua raskaalta, kun moni asia menny päin vittua oppilaitoksen puolelta jo pidemmän aikaa. siinäkin helpottaa se että jos ei asiat siellä ala järjestyä, niin oon aina vapaa lähtemään ja menemään minne tahansa.