Syvälliset Onko toiseen paikkakuntaan muuttaminen tehnyt teille hyvää?

[Lalamon]

Oon siis abi ja kysyn otsikossa olevan kysymyksen siksi, koska lukioajoiltani ei jälkikäteen jäänyt kuin vain huonoja muistoja, ja haluisin tulevan korkeakouluaikani olevan parempaa aikaa kuin lukioaikani. Haluisin jättää tän mun nykyisen paikkakuntani taakse, jossa olen käynyt koulua melkein koko ikäni. Oon siis hakemassa korkeakouluihin muualle paikkakuntiin, ja valitsen myös oman paikkakuntani opiskeluvaihtoehdon viimeiseksi, jos tuleekin lopulta halu opiskella täällä vielä, mikä on todennäköisesti hyvin epätodennäköistä. En muuten hakis paikkakuntani korkeakouluun, jos en olisi ehtinyt tehdä ennakkotehtäviäni valmiiksi. :D Opon kaa oltiin siis tuumittu, että unelma-ammattiniani ajatellen paikkakuntani korkeakoulu olisi hyvä vaihtoehto minulle, mutta onhan niitä muitakin harvoja vaihtoehtoja.

Onko teillä siis uuteen paikkakuntaan muutettuanne mennyt elämässä paremmin kuin ennen? Ootteko esimerkiksi saaneet uusia kavereita, loppuiko kiusaaminen muutettuanne uudelle paikkakunnalle vai onko esimerkiksi rauhallisempaan kaupunkiin tai kuntaan muuttaminen ollut teille hyvä vaihtoehto? Tietenkin joka kaupungissa on ikäviä henkilöitä, eikä mitään kaupunkia voi paratiisiksi kutsua, mutta välillä sitä kuulee toisista kaupungeista vähemmän pahaa kuin toisista. Esimerkiksi Demissä puhuttiin aika paljon Lahdesta ja Kouvolasta huonona paikkakuntana, kun taas esimerkiksi Espoosta en löytänyt paljoa asiaan liittyen.

 

[Totenkopf]

Yläasteen aloitin uudella paikkakunnalla ja samalla loppui myös kiusaaminen tai ainakin väheni merkittävästi mikä oli tietysti hyvä asia. Kavereita mun on aina ollut vaikea saada mutta kun menin uuteen kouluun niin osa tutustumiini ihmisiin oli ihan mukavia. Kun se oli isompi koulu niin en joutunut koko ajan silmätikuksi.

 

[Cieli]

No kyllä elämänlaatu parani kertaheitolla kun muutin kylmästä neukkukuutio-Kouvolasta ulkomaille lämpimään maahan ja halvan oluen kehtoon.

Leikki sikseen, kyllä paikkakunnan vaihto voi parhaimmillaan parantaa paljonkin elämänlaatua, mutta toisaalta muuttaminen on aina stressaavaa ja jotenkin pitäisi päästä kiinni suht nopeasti elämään siinä uudella paikkakunnalla, ettei jää yksin pyörimään jonnekin. Eli hankkia harrastuksia, kavereita, töitä tai opiskelupaikka ja silleen, että ne myös tuntuvat mielekkäille jutuille.

 

[kromi]

Oon muuttanut moneen kertaan, ja no, sanoisin, että ei se paikkakunta, vaan se ystäväpiiri.

Eli siis että jos löytää omanlaistansa porukkaa, niin se nostaa sitä elämänlaatua. Yleisesti ottaen esim. opiskelujen aloittaminen mahdollistaa tän hyvin. Jos muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta menee vaan töihin johonkin, missä ei oo vaikka omanikäistä porukkaa, eikä muutenkaan löydä sopivaa seuraa, niin aika ikäväähän se on.

Yksi mikä pitää muistaa myös, on että päänsisäiset ongelmat seuraa kyllä maiseman vaihdosta riippumatta. Tai siis, ethän sä puhunut tästä, mutta sanon kuitenkin, koska tunnen ihmisiä, jotka on muuttaneet paikasta toiseen toivoen että elämänlaatu parantuisi sillä, eikä oo pysähtyneet miettimään, että ehkä sen laadun parantaminen pitäisi aloittaa korvien välistä.


(Ja oon asunut Lahdessa, enkä oo koskaan ymmärtänyt sen huonoa mainetta. Nätti kaupunki ihan niitä muutamaa keskustan betonikorttelia lukuunottamatta, helppo kulkea, paljon luontoa ja löytyi myös kulttuuria, keikkoja yms. Mut kukin tykkää, mistä tykkää.)

 

[swindle]

voisinpa sanoa että olis.

alotin viime vuoden alussa koulun ja muutin sen perässä, luulin että pääsen alottamaan kaiken alusta mutta sittenpä alkoikin korona leviämään ja kaikki lyötiin kiinni, joten oikeastaan mikään ei ole muuttunut paitsi että oon vielä enemmän yksin :D näillä taidoilla ei paljon etänä ihmisiin tutustuta

 

[mamiya]

oon muuttanut seittemän eri kertaa nyt viiden vuoden aikana jotka on ollut neljässä eri kaupungissa. vastaus kysymykseesi on ei, mutta se johtui luultavasti siitä etten tehnyt omalla kohdallani riittävän suurta elämänmuutosta/pesäeroa vanhaan. sun tilanteessa "uusi alku" ja muutto voisi kuulostaa ihan hyvältä, kunhan on edes jonkinlainen tukiverkko ja mielenterveys kestää sen.

 

[Xanor]

Oon siis abi ja kysyn otsikossa olevan kysymyksen siksi, koska lukioajoiltani ei jälkikäteen jäänyt kuin vain huonoja muistoja, ja haluisin tulevan korkeakouluaikani olevan parempaa aikaa kuin lukioaikani. Haluisin jättää tän mun nykyisen paikkakuntani taakse, jossa olen käynyt koulua melkein koko ikäni. Oon siis hakemassa korkeakouluihin muualle paikkakuntiin, ja valitsen myös oman paikkakuntani opiskeluvaihtoehdon viimeiseksi, jos tuleekin lopulta halu opiskella täällä vielä, mikä on todennäköisesti hyvin epätodennäköistä. En muuten hakis paikkakuntani korkeakouluun, jos en olisi ehtinyt tehdä ennakkotehtäviäni valmiiksi. :D Opon kaa oltiin siis tuumittu, että unelma-ammattiniani ajatellen paikkakuntani korkeakoulu olisi hyvä vaihtoehto minulle, mutta onhan niitä muitakin harvoja vaihtoehtoja.

Onko teillä siis uuteen paikkakuntaan muutettuanne mennyt elämässä paremmin kuin ennen? Ootteko esimerkiksi saaneet uusia kavereita, loppuiko kiusaaminen muutettuanne uudelle paikkakunnalle vai onko esimerkiksi rauhallisempaan kaupunkiin tai kuntaan muuttaminen ollut teille hyvä vaihtoehto? Tietenkin joka kaupungissa on ikäviä henkilöitä, eikä mitään kaupunkia voi paratiisiksi kutsua, mutta välillä sitä kuulee toisista kaupungeista vähemmän pahaa kuin toisista. Esimerkiksi Demissä puhuttiin aika paljon Lahdesta ja Kouvolasta huonona paikkakuntana, kun taas esimerkiksi Espoosta en löytänyt paljoa asiaan liittyen.

Ei. Elämäni on muuttunut jokaisen muuton yhteydessä paskemmaksi

 

[Mandalay]

Joo. Sain vähän etäisyyttä joihinkin ihmisiin, sain syyn muuttaa pois kotoa ja ylipäänsä tutustuin uusiin kavereihin, joista on hetkessä tullut tosi tärkeitä. Alussa tosin oli vaikeeta kun en tutustunut kehenkään ja elämänhallinta oli muutenkin ihan toivotonta, mutta yksinäisyysongelma ratkesi aikanaan ja nyt menee jo ihan hyvin. Lisäksi täysin uudessa paikassa on jotenkin helpompaa olla oma itsensä eikä esimerkiksi vanhat jutut (omalla kohdalla esim. aiemmat mt-ongelmat ja se tietty kuva, minkä ihmiset sen ajan minusta sai, kun ne silloin tuntuivat muuttavan persoonaa aika paljonkin) määritä sitä, millaisena muut minut näkee ja tää on auttanut vähän itseänikin pääsemään pikkuhiljaa eroon joistain haitallisista ajattelutavoista. Eli pidemmän päälle sanoisin että hyvä juttu, vaikka omalla kohdalla tiedänkin etten tule muuttamaani paikkaan jäämään vaan lähden heti kun opinnot loppuu, koska omalla kohdallani oli virhe muuttaa pienelle paikkakunnalle, koska oon ihmisenä sellanen, että tarvitsen paljon tekemistä ja hälinää ympärilleni, mutta onneksi tää on väliaikaista

 

[aitosuomalainen]

En tiedä vastaako tää nyt kysymykseen, koska en periaatteessa ole muuttanut, vaihtanut vain koulua :D Mutta joo, siirryin lähipaikkakunnan lukioon opiskelemaan, sillä huomattiin että mä reagoin sisäilmaan niin pahasti etten edellisessä lukiossa voi olla. En siis ehtinyt olla paria viikkoa kauempaa edellisessä, kun pääsin jo tutustumaan lähipaikkakunnan kouluun. Aluksi tunsin itseni tosi yksinäiseksi ja että kukaan ei halunnut olla mun kaveri. Mulla on siis ala-asteaikoina ollut jonkinasteista kiusaamista, joka aiheutti mulle lievää ahdistusta kun siirryin toiseen kouluun. Edellisessä koulussa mulla siis oli joitakin juttukavereita, mutta ei ketään jonka kanssa olisin voinut viettää vapaa-aikaa koulun ulkopuolella. Parin viikon jälkeen uudessa lukiossa mulle tuli juttelee pari tyyppiä, jotka vaikutti tosi siisteiltä. Aattelin sillon että ne ei todellakaan haluis olla mun kaveri, kun oon tämmönen tylsä paska. Toisin kävi ja nyt mä oon osa sitä kaveriporukkaa ja oon niin onnellinen. Faktahan on se, että ennen kuin mä oikeesti aloin huolehtii itsestäni ja tajusin kuinka huippu tyyppi mä oon, mun piti tavata ihan uusia ihmisii ja jopa vaihtaa kouluu. En oo kertaakaan kaivannut vanhaan lukioon!

 

[Lalamon]

Ei. Elämäni on muuttunut jokaisen muuton yhteydessä paskemmaksi

Höh. :(

 

[Lalamon]

En tiedä vastaako tää nyt kysymykseen, koska en periaatteessa ole muuttanut, vaihtanut vain koulua :D Mutta joo, siirryin lähipaikkakunnan lukioon opiskelemaan, sillä huomattiin että mä reagoin sisäilmaan niin pahasti etten edellisessä lukiossa voi olla. En siis ehtinyt olla paria viikkoa kauempaa edellisessä, kun pääsin jo tutustumaan lähipaikkakunnan kouluun. Aluksi tunsin itseni tosi yksinäiseksi ja että kukaan ei halunnut olla mun kaveri. Mulla on siis ala-asteaikoina ollut jonkinasteista kiusaamista, joka aiheutti mulle lievää ahdistusta kun siirryin toiseen kouluun. Edellisessä koulussa mulla siis oli joitakin juttukavereita, mutta ei ketään jonka kanssa olisin voinut viettää vapaa-aikaa koulun ulkopuolella. Parin viikon jälkeen uudessa lukiossa mulle tuli juttelee pari tyyppiä, jotka vaikutti tosi siisteiltä. Aattelin sillon että ne ei todellakaan haluis olla mun kaveri, kun oon tämmönen tylsä paska. Toisin kävi ja nyt mä oon osa sitä kaveriporukkaa ja oon niin onnellinen. Faktahan on se, että ennen kuin mä oikeesti aloin huolehtii itsestäni ja tajusin kuinka huippu tyyppi mä oon, mun piti tavata ihan uusia ihmisii ja jopa vaihtaa kouluu. En oo kertaakaan kaivannut vanhaan lukioon!

Viittasin tohon toiseen paikkakuntaan muuttamiseen mm. uudella koululla ja paikallisiiin ihmisiin tutustumisella, eli osittain toi vastasi kysymykseen ja osittain ei. :D Osittain ei, koska viestissäsi ei ollut kyse uuteen paikkakuntaan muutosta.

Jos saan kysyä, niin oliks sun edellisessä lukiossa huonoja kouluilmapiiriä tai huonoa mainetta? Mietin vaan, että oisko esimerkiksi toi huono ilmapiiri voinut sulla vaikuttaa ton jonkin asteisin yksinäisyytesi edellisessä lukiossa. Myös se, että jos sun kiusaajias tai oppilaita sun vanhemmista kouluista oli samassa lukiossa, voi vaikuttaa siihen.

Mun koulun maine on niin ja näin. Ennen yli 10 vuotta sitten sillä oli tyhmien oppilaiden maine, eli sinne haku vaan oppilaat, jotka ei muualle päässyt. :D Maine sit parani, kun yks erityislinja tuli kyseiseen lukioon. Ja itse siis opiskelen kyseisessä lukiossa sen erityislinjan takii. Olisin mä arvosanoilla kuntani hyvämaineisimpiin lukioihin päässyt. :D Ja meidän lukiossa ainakin kerrotaan meidän koulussa olevan suvaitsevainen ilmapiiri, joka ei mun mielestä täysin ole totta. Onhan tietty näiden meidän koulun erityislinjojen takii meidän koulussa kaikenlaista porukkaa, kun peruslinjan jonnejen seassa on friikkejä, mutta itse en erilaisena ja autismikirjolaisena ole kokenut hyväksyntää lukiossani. On siis luokkalaiset ja muutama entinen lukiokaverini jättäneet mut porukoista ulkopuolelle ja kääntäneet mulle selkänsä.

Ja siis koska oon erityislinjalla, niin tietty mun ryhmässä on tyyppejä, joilla on samoi mielenkiinnonkohteita kuin mulla, mutta enpä silti oo porukkoihin päässyt.

Niin ja tuliks ne pari tyyppii sun lukiossa sulle suoraan juttelee ilman, että teit aloitetta? Nimittäin mulle on aina sanottu, et mun pitäis mennö itse juttelee tyypeille, koska ei kukaan mun luo itse tuu. :D

 

[Lalamon]

Joo. Sain vähän etäisyyttä joihinkin ihmisiin, sain syyn muuttaa pois kotoa ja ylipäänsä tutustuin uusiin kavereihin, joista on hetkessä tullut tosi tärkeitä. Alussa tosin oli vaikeeta kun en tutustunut kehenkään ja elämänhallinta oli muutenkin ihan toivotonta, mutta yksinäisyysongelma ratkesi aikanaan ja nyt menee jo ihan hyvin. Lisäksi täysin uudessa paikassa on jotenkin helpompaa olla oma itsensä eikä esimerkiksi vanhat jutut (omalla kohdalla esim. aiemmat mt-ongelmat ja se tietty kuva, minkä ihmiset sen ajan minusta sai, kun ne silloin tuntuivat muuttavan persoonaa aika paljonkin) määritä sitä, millaisena muut minut näkee ja tää on auttanut vähän itseänikin pääsemään pikkuhiljaa eroon joistain haitallisista ajattelutavoista. Eli pidemmän päälle sanoisin että hyvä juttu, vaikka omalla kohdalla tiedänkin etten tule muuttamaani paikkaan jäämään vaan lähden heti kun opinnot loppuu, koska omalla kohdallani oli virhe muuttaa pienelle paikkakunnalle, koska oon ihmisenä sellanen, että tarvitsen paljon tekemistä ja hälinää ympärilleni, mutta onneksi tää on väliaikaista

Itse oon miettinyt, että toiselle paikkakunnalle muutto tekis mulle hyvää, koska silloin vieras ympäristö ei enää muistuttaisi vanhoista ikävistä ajoista, eikä samalla tulis vanhoja tuttuja nähtyä esim. kaduilla. :D Toki tää ei takaa sitä, etteikö vanhoja tuttuja tulis samaan kouluun, mutta ainakin niin oon käsittänyt, että harva hakee pohjoiseen opiskelee, eli sinne pienemmällä todennäköisyydellä hakee edes mun tuttuja. :D Aion siis hakea myös pohjoiseen opiskelee etelän lisäksi.

 

[Lalamon]

voisinpa sanoa että olis.

alotin viime vuoden alussa koulun ja muutin sen perässä, luulin että pääsen alottamaan kaiken alusta mutta sittenpä alkoikin korona leviämään ja kaikki lyötiin kiinni, joten oikeastaan mikään ei ole muuttunut paitsi että oon vielä enemmän yksin :D näillä taidoilla ei paljon etänä ihmisiin tutustuta

No tuskinpa kauheen moni on etänä tutustunut uusiin ihmisiin kouluissa. :D Itsellä on myös heikot sosiaaliset taidot, ja ihmisille jutellessa oon kirjaimellisesti kömpelö. Jutellessani muille muut huomaa heti, että en ole normaali: en käytä kehon kieltä; en esim. heiluttele käsiä jutellessani ilmaisten puheeni aihetta, puhun robottimaisesti; en osaa vaihtaa äänensävyä ja nauraa luontaisesti puhuessa (siis kun esim. lifestyle-ohjelmissa ihmiset naurahtaa puhuessaan jostain asiasta, niin mä taas vaan sanoihin asiani suoraan, enkä olis vaan et hihihihiiii), enkä kato muita silmiin.

Itse pelkään sitä, että korona jylläis viel ens syksynä niin pahasti, että jouduttaisiin taas etäopetukseen. Just kun aattelin, että korkeakoulussa voisin aloittaa paremman elämän, mutta ei. Aina joku paska este pitää tulla mahdollisuuksien edelle. :/

 

[Lalamon]

No kyllä elämänlaatu parani kertaheitolla kun muutin kylmästä neukkukuutio-Kouvolasta ulkomaille lämpimään maahan ja halvan oluen kehtoon.

Leikki sikseen, kyllä paikkakunnan vaihto voi parhaimmillaan parantaa paljonkin elämänlaatua, mutta toisaalta muuttaminen on aina stressaavaa ja jotenkin pitäisi päästä kiinni suht nopeasti elämään siinä uudella paikkakunnalla, ettei jää yksin pyörimään jonnekin. Eli hankkia harrastuksia, kavereita, töitä tai opiskelupaikka ja silleen, että ne myös tuntuvat mielekkäille jutuille.

Onhan toi uuteen paikkakuntaan muutto kyl stressaavaa, kun on huoli siitä, että sopeutuuko elämään uudella paikkakunnalla, mutta en haluis enää vanhaan paikkakuntaani jäädä. Itselläni ei oo kavereita nykyisellä paikkakunnallani enää kohta, koska kaverini aikoo mennä Jenkkeihin töihin kevään jälkeen.

Eli vaikka tänne jäisinkin, niin en olisi sen hyvissä sosiaalisissa kontakteissa kuin toisella paikkakunnallakaan. Tietty uudella paikkakunnalla olo voi olla ahdistavampaa olla yksin kuin vanhassa paikkakunnassa, koska uusi paikkakunta on täysin vieras.

 

[Lalamon]

oon muuttanut seittemän eri kertaa nyt viiden vuoden aikana jotka on ollut neljässä eri kaupungissa. vastaus kysymykseesi on ei, mutta se johtui luultavasti siitä etten tehnyt omalla kohdallani riittävän suurta elämänmuutosta/pesäeroa vanhaan. sun tilanteessa "uusi alku" ja muutto voisi kuulostaa ihan hyvältä, kunhan on edes jonkinlainen tukiverkko ja mielenterveys kestää sen.

Itsellä on heikot sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin, joten itseä just pelottaa se, että saisinko edes uudesta paikkakunnasta kavereita. :D Ja tietty korona-aika heikentää sosiaalisia taitoja, koska tottuu olemaan enemmän yksin.

 

[aitosuomalainen]

Viittasin tohon toiseen paikkakuntaan muuttamiseen mm. uudella koululla ja paikallisiiin ihmisiin tutustumisella, eli osittain toi vastasi kysymykseen ja osittain ei. :D Osittain ei, koska viestissäsi ei ollut kyse uuteen paikkakuntaan muutosta.

Jos saan kysyä, niin oliks sun edellisessä lukiossa huonoja kouluilmapiiriä tai huonoa mainetta? Mietin vaan, että oisko esimerkiksi toi huono ilmapiiri voinut sulla vaikuttaa ton jonkin asteisin yksinäisyytesi edellisessä lukiossa. Myös se, että jos sun kiusaajias tai oppilaita sun vanhemmista kouluista oli samassa lukiossa, voi vaikuttaa siihen.

Mun koulun maine on niin ja näin. Ennen yli 10 vuotta sitten sillä oli tyhmien oppilaiden maine, eli sinne haku vaan oppilaat, jotka ei muualle päässyt. :D Maine sit parani, kun yks erityislinja tuli kyseiseen lukioon. Ja itse siis opiskelen kyseisessä lukiossa sen erityislinjan takii. Olisin mä arvosanoilla kuntani hyvämaineisimpiin lukioihin päässyt. :D Ja meidän lukiossa ainakin kerrotaan meidän koulussa olevan suvaitsevainen ilmapiiri, joka ei mun mielestä täysin ole totta. Onhan tietty näiden meidän koulun erityislinjojen takii meidän koulussa kaikenlaista porukkaa, kun peruslinjan jonnejen seassa on friikkejä, mutta itse en erilaisena ja autismikirjolaisena ole kokenut hyväksyntää lukiossani. On siis luokkalaiset ja muutama entinen lukiokaverini jättäneet mut porukoista ulkopuolelle ja kääntäneet mulle selkänsä.

Ja siis koska oon erityislinjalla, niin tietty mun ryhmässä on tyyppejä, joilla on samoi mielenkiinnonkohteita kuin mulla, mutta enpä silti oo porukkoihin päässyt.

Niin ja tuliks ne pari tyyppii sun lukiossa sulle suoraan juttelee ilman, että teit aloitetta? Nimittäin mulle on aina sanottu, et mun pitäis mennö itse juttelee tyypeille, koska ei kukaan mun luo itse tuu. :D

Yleisellä tasolla meidän lukiolla ei ollut/ole huonoa mainetta, mutta mun "feikkifrendit" peruskoulusta päätyi sitten vielä samaan lukioonkin, joten olin sitten niiden kanssa, koska olin aivan liian ujo tutustumaan muhun. Musta oli siis puhuttu aika paljon paskaa selän takana varsinkin yläasteella tai ainakin siltä musta tuntui :D Tämän takia oletin, että kukaan ei halua tutustua muhun vaikka porukka oli ihan ok ystävällisiä. Täällä missä mä nyt asun eli paikkakunnalla, jossa se edellinen lukio sijaitsee on aika pieni, joten lukiolaiset oli jakautunut moneen isoon porukkaan, joihin oli tosi vaikee päästä sisälle. Yritin sitä jo yläasteella.. En päässyt.

Oikeastaan nää mun uudet ystävät ei sinänsä tehny isoa aloitetta, päädyttiin vaan tekemään samaa ryhmätyötä, jonka takia sitten tutustuttiin enemmän.

En tiiä nyt että vastasinko kunnolla oikein sun mihinkään kysymykseen, mutta toivottavasti vähän auttoi:D Voit aina laittaa yksityisviestiä tai vieraskirjaan jotain liittyen tähän asiaan/muuhun! Yritän aina vastata perusteellisesti ja niin hyvin kuin pystyn. Ja sen lisäksi, onhan mulla nyt omaakin kokemusta tästä jonkin verran!:D

 

[Lalamon]

Oon muuttanut moneen kertaan, ja no, sanoisin, että ei se paikkakunta, vaan se ystäväpiiri.

Eli siis että jos löytää omanlaistansa porukkaa, niin se nostaa sitä elämänlaatua. Yleisesti ottaen esim. opiskelujen aloittaminen mahdollistaa tän hyvin. Jos muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta menee vaan töihin johonkin, missä ei oo vaikka omanikäistä porukkaa, eikä muutenkaan löydä sopivaa seuraa, niin aika ikäväähän se on.

Yksi mikä pitää muistaa myös, on että päänsisäiset ongelmat seuraa kyllä maiseman vaihdosta riippumatta. Tai siis, ethän sä puhunut tästä, mutta sanon kuitenkin, koska tunnen ihmisiä, jotka on muuttaneet paikasta toiseen toivoen että elämänlaatu parantuisi sillä, eikä oo pysähtyneet miettimään, että ehkä sen laadun parantaminen pitäisi aloittaa korvien välistä.


(Ja oon asunut Lahdessa, enkä oo koskaan ymmärtänyt sen huonoa mainetta. Nätti kaupunki ihan niitä muutamaa keskustan betonikorttelia lukuunottamatta, helppo kulkea, paljon luontoa ja löytyi myös kulttuuria, keikkoja yms. Mut kukin tykkää, mistä tykkää.)

Joo, totta on kyl toi, että opiskellessa löytää kavereita uudelta paikkakunnalta kuin töistä. :D Oon lukiossa erityislinjalla, jossa tyypeillä on samoi mielenkiinnonkohteita kuin mulla, mutta en siitä huolimatta ole tullut huolituksi porukkoihin, vaikka niihin oon yrittänyt mennä. Tuleva korkeakoulupaikkani myös edustaa mielenkiinnonkohdettani.

Aattelin uuden paikkakunnan muuttavan elämänlaatua siinä mielessä, että ei tulis nähtyy enää vanhoi ikävii tuttui, eikä vanha ympäristö muistuta ikävistä kokemuksista. Toki siihen vaikuttaa myös oma itsensä. Ei siis pelkästään toiseen paikkakuntaan muutto esim. alakuloista mielialaa muuta suoraan, vaan pitää tehdä itse asialle jotain. Itsellä ongelmana ovat lähinnä yksinäisyys ja heikot sosiaaliset taidot, enkä tiiä, miten niitä näin korona-aikana vois kehittää ennen korkeakouluopintojen alkua.

 

[aitosuomalainen]

No tuskinpa kauheen moni on etänä tutustunut uusiin ihmisiin kouluissa. :D Itsellä on myös heikot sosiaaliset taidot, ja ihmisille jutellessa oon kirjaimellisesti kömpelö. Jutellessani muille muut huomaa heti, että en ole normaali: en käytä kehon kieltä; en esim. heiluttele käsiä jutellessani ilmaisten puheeni aihetta, puhun robottimaisesti; en osaa vaihtaa äänensävyä ja nauraa luontaisesti puhuessa (siis kun esim. lifestyle-ohjelmissa ihmiset naurahtaa puhuessaan jostain asiasta, niin mä taas vaan sanoihin asiani suoraan, enkä olis vaan et hihihihiiii), enkä kato muita silmiin.

Itse pelkään sitä, että korona jylläis viel ens syksynä niin pahasti, että jouduttaisiin taas etäopetukseen. Just kun aattelin, että korkeakoulussa voisin aloittaa paremman elämän, mutta ei. Aina joku paska este pitää tulla mahdollisuuksien edelle. :/

Itsellä on sosiaaliset taidot aivan pohjamudassa, kun joskus yritän netissä jonkun kanssa keskustella:D Mä tykkään enemmän jutella ihmisten kanssa irl xd

 

[Lalamon]

Yläasteen aloitin uudella paikkakunnalla ja samalla loppui myös kiusaaminen tai ainakin väheni merkittävästi mikä oli tietysti hyvä asia. Kavereita mun on aina ollut vaikea saada mutta kun menin uuteen kouluun niin osa tutustumiini ihmisiin oli ihan mukavia. Kun se oli isompi koulu niin en joutunut koko ajan silmätikuksi.

Itse oon nyt lukiossa isossa noin 750 oppilaan koulussa, eikä mun yläasteelta mun luokkalaisia tai kiusaajia hakenut samaan kouluun kuin mä, niin ei tietty mun tilanne oo siitä kiinni, että mun vanhat tutut olis pilannut mun maineeni uudessa koulussa. Tai no, mistä sen tietää, sillä onhan jotkut mun lukion tyypit voineet kuulla mun vanhoilta luokkalaisilta yhtä sun toista musta. Esimerkiksi mun vanha lukiokaveri tuntee mun vanhan kiusaajan yläasteelta, niin oon vähän pelännyt, että onko tää kertonut hänelle mitään musta. :D Kerroin siis mun yläasteen luokkalaisille ennen peruskoulun loppua, että minne haen opiskelee.

 

[Mandalay]

Itse oon miettinyt, että toiselle paikkakunnalle muutto tekis mulle hyvää, koska silloin vieras ympäristö ei enää muistuttaisi vanhoista ikävistä ajoista, eikä samalla tulis vanhoja tuttuja nähtyä esim. kaduilla. :D Toki tää ei takaa sitä, etteikö vanhoja tuttuja tulis samaan kouluun, mutta ainakin niin oon käsittänyt, että harva hakee pohjoiseen opiskelee, eli sinne pienemmällä todennäköisyydellä hakee edes mun tuttuja. :D Aion siis hakea myös pohjoiseen opiskelee etelän lisäksi.

Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta!

 

[qualitymonkey]

Ehkä mun mielipiteellä ei oo väliä koska en oo eläessäni muuttanut, siis toiselle paikkakunnalle, oon koko elämäni asunut Vantaalla ja asun edelleen. Mut mä ajattelin kans joku aika sitten et jos muuttais ihan jonneki hevonvittuun niin se ois uusi alku mut oon tajunnu et se todennäköisesti vaan pahentais asioita. Oisin ihan yksin ja ihan ku osaisin tutustua uusiin ihmisiin siellä sit. Joten en usko että se sinänsä auttaa mutta riippuu ehkä vähän kaikesta, emt. On muuttamisessa varmaan hyviäkin puolia.

 

[Lalamon]

Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta!

Juu. :D Ja siis mun neljästä opiskeluvaihtoehdoista yksi on pohjoisessa. Äitini ei kyl haluis mun menevän pohjoiseen opiskelee, sillä olisin kauheen kaukana mun perheestä, mut silti aion sinne hakee, vaikka kylhän hieman ajatus asumisesta toisella puolella Suomea huimaa. :D

Ja tietty tää koronatilanne myös voi aiheuttaa sen, että ollaan ens vuonnakin etäopetuksessa, ettei olis tarvetta silloin niin kauas muuttaa. :D

 

[Lalamon]

Ehkä mun mielipiteellä ei oo väliä koska en oo eläessäni muuttanut, siis toiselle paikkakunnalle, oon koko elämäni asunut Vantaalla ja asun edelleen. Mut mä ajattelin kans joku aika sitten et jos muuttais ihan jonneki hevonvittuun niin se ois uusi alku mut oon tajunnu et se todennäköisesti vaan pahentais asioita. Oisin ihan yksin ja ihan ku osaisin tutustua uusiin ihmisiin siellä sit. Joten en usko että se sinänsä auttaa mutta riippuu ehkä vähän kaikesta, emt. On muuttamisessa varmaan hyviäkin puolia.

No uudella paikkakunnalla ei välttämättä nää vanhoja ikäviä tuttuja niin useesti kuin nykyisellä. :D Tietty johtuu siitä, että onko uusi paikkakunta kuinka kaukana vanhasta paikkakunnasta ja käykö vanhat paikkakunnan tyypit uudella paikkakunnalla useasti. Samalla uusi ympäristö voi häiventää ikävät muistot esim. kouluajoilta tai ikävistä henkilöistä.

Ja uudelta paikkakunnalta on helpompi kavereita saada, jos esim. menee sinne opiskelee, eikä muuta vaikka työn perässä. Toki koronatilanne heikentää myös opiskelukavereihinkin tutustumisen, koska silloin opiskellaan vain etänä, eikä opiskelijatapahtumia pidetä. D:

 

[Totenkopf]

Itse oon nyt lukiossa isossa noin 750 oppilaan koulussa, eikä mun yläasteelta mun luokkalaisia tai kiusaajia hakenut samaan kouluun kuin mä, niin ei tietty mun tilanne oo siitä kiinni, että mun vanhat tutut olis pilannut mun maineeni uudessa koulussa. Tai no, mistä sen tietää, sillä onhan jotkut mun lukion tyypit voineet kuulla mun vanhoilta luokkalaisilta yhtä sun toista musta. Esimerkiksi mun vanha lukiokaveri tuntee mun vanhan kiusaajan yläasteelta, niin oon vähän pelännyt, että onko tää kertonut hänelle mitään musta. :D Kerroin siis mun yläasteen luokkalaisille ennen peruskoulun loppua, että minne haen opiskelee.

No toivottavasti ei lähde mitään perättömiä juttuja liikkeelle kun ite oon ollut ainakin ala-asteella sellasessa tilanteessa ja se oli osa sitä laajamittaista kiusaamista. Asuin tuolloin jossain alle 10 000 asukkaan paikassa ja siellä tyyliin kaikki tiesi toisten asiat niin huhuja oli vaikea kitkeä pois.

 

[Lalamon]

No toivottavasti ei lähde mitään perättömiä juttuja liikkeelle kun ite oon ollut ainakin ala-asteella sellasessa tilanteessa ja se oli osa sitä laajamittaista kiusaamista. Asuin tuolloin jossain alle 10 000 asukkaan paikassa ja siellä tyyliin kaikki tiesi toisten asiat niin huhuja oli vaikea kitkeä pois.

Itse toivonkin sitä, ettei musta leviäis juoruja mun lukio- ja peruskouluajoilta korkeakoulussa, jos vaikkapa joku mun tuttu sieltä tuntis mun tulevat korkeakouluopiskelutoverit. Ja mä vähän epäilen, et mun entinen lukiokaveri olis musta juoruillut muille, mikä olisi saattanut vaikuttaa mun luokkalaisten vihamieliseen asenteeseen mua kohtaan. Tää kaveri siis on mun muutamien luokkatovereideni kaveri.

Ja asun itse suht isolla paikkakunnalla, joka kuuluu siis Suomen suurempien kaupunkien top 10 -listoille. Täällä ei siis tyypit tunne toisiaan niin kuin tuppukylissä, mutta oon huomannut, että tää mun kiusaaja yläasteelta tuntee tyylii koko Suomen. Tosin se, että mun entinen kaveri tuntee tän kiusaajan, voi johtua siitä, että hän tapasi tämän kätybileissään. Hänen kaverinsa oli siis tuonnut hänet sinne. Ja siis tää mun kaveri on käynyt yläastetta koulussa, jossa mun kiusaaja kävi ala-astetta, joten mun kaverin kaveri tuntee tän kiusaajan ilmeisesti koulun kautta.

 

[Lalamon]

Itsellä on sosiaaliset taidot aivan pohjamudassa, kun joskus yritän netissä jonkun kanssa keskustella:D Mä tykkään enemmän jutella ihmisten kanssa irl xd

Itselle on helpompaa jutella netissä kuin irl. :D Oikeessa elämässä pitäis käyttää kehonkieltä ja katsoa silmiin, mikä ei multa onnistu lainkaan. Ihmiset vieläpä oudoksuvat, jos ei katso keskustelukumppania silmiin ja käytä kehonkieltä jutellessa.

Netissä jutellessa ei myöskään pelota tulla torjutuksi samalla tavalla kuin oikeessa elämässä. Johtuu kai siitä, että jos joutuu netissä torjutuksi, niin torjuajaa on helpompi vältellä nettisivuilla kuin esim. koulussa. :D

 

[aitosuomalainen]

Itselle on helpompaa jutella netissä kuin irl. :D Oikeessa elämässä pitäis käyttää kehonkieltä ja katsoa silmiin, mikä ei multa onnistu lainkaan. Ihmiset vieläpä oudoksuvat, jos ei katso keskustelukumppania silmiin ja käytä kehonkieltä jutellessa.

Netissä jutellessa ei myöskään pelota tulla torjutuksi samalla tavalla kuin oikeessa elämässä. Johtuu kai siitä, että jos joutuu netissä torjutuksi, niin torjuajaa on helpompi vältellä nettisivuilla kuin esim. koulussa. :D

Hyviä pointteja! Itsellä tuntuu tulevan kehonkieli mukaan jutteluun tuttujen kaa ihan luonnostaan, vieraiden kanssa sitte vaikeampaa.

 

[Totenkopf]

Itse toivonkin sitä, ettei musta leviäis juoruja mun lukio- ja peruskouluajoilta korkeakoulussa, jos vaikkapa joku mun tuttu sieltä tuntis mun tulevat korkeakouluopiskelutoverit. Ja mä vähän epäilen, et mun entinen lukiokaveri olis musta juoruillut muille, mikä olisi saattanut vaikuttaa mun luokkalaisten vihamieliseen asenteeseen mua kohtaan. Tää kaveri siis on mun muutamien luokkatovereideni kaveri.

Ja asun itse suht isolla paikkakunnalla, joka kuuluu siis Suomen suurempien kaupunkien top 10 -listoille. Täällä ei siis tyypit tunne toisiaan niin kuin tuppukylissä, mutta oon huomannut, että tää mun kiusaaja yläasteelta tuntee tyylii koko Suomen. Tosin se, että mun entinen kaveri tuntee tän kiusaajan, voi johtua siitä, että hän tapasi tämän kätybileissään. Hänen kaverinsa oli siis tuonnut hänet sinne. Ja siis tää mun kaveri on käynyt yläastetta koulussa, jossa mun kiusaaja kävi ala-astetta, joten mun kaverin kaveri tuntee tän kiusaajan ilmeisesti koulun kautta.

En tiedä oikein nykymenosta toisen asteen oppilaitoksissa, mutta kun itse olin lukiossa niin siellä oli niitä häiriköitä vähemmän kun ainakin vielä toistaiseksi siellä ollaan vapaaehtoisesti ja porukka on kai jossain määrin kypsempää niin osa nyt tajuaa mitkä on vain ilkeitä juoruja sun muita. Toki ilkeitä ihmisiä löytyy ihan joka paikasta ikään ja työ/opiskelupaikkaan katsomatta mutta yleensä sitä osataan sitten kyseenalaistaakin jos jostain nyt ihan absurdeja juttuja liikkuu. Toivottavasti kaikki kuitenkin menis helpoiten ja ihmiset keskittyisi vaan ihan omaan elämäänsä ilman että ilkeilisivät toisilleen.

 

[Lalamon]

Yleisellä tasolla meidän lukiolla ei ollut/ole huonoa mainetta, mutta mun "feikkifrendit" peruskoulusta päätyi sitten vielä samaan lukioonkin, joten olin sitten niiden kanssa, koska olin aivan liian ujo tutustumaan muhun. Musta oli siis puhuttu aika paljon paskaa selän takana varsinkin yläasteella tai ainakin siltä musta tuntui :D Tämän takia oletin, että kukaan ei halua tutustua muhun vaikka porukka oli ihan ok ystävällisiä. Täällä missä mä nyt asun eli paikkakunnalla, jossa se edellinen lukio sijaitsee on aika pieni, joten lukiolaiset oli jakautunut moneen isoon porukkaan, joihin oli tosi vaikee päästä sisälle. Yritin sitä jo yläasteella.. En päässyt.

Oikeastaan nää mun uudet ystävät ei sinänsä tehny isoa aloitetta, päädyttiin vaan tekemään samaa ryhmätyötä, jonka takia sitten tutustuttiin enemmän.

En tiiä nyt että vastasinko kunnolla oikein sun mihinkään kysymykseen, mutta toivottavasti vähän auttoi:D Voit aina laittaa yksityisviestiä tai vieraskirjaan jotain liittyen tähän asiaan/muuhun! Yritän aina vastata perusteellisesti ja niin hyvin kuin pystyn. Ja sen lisäksi, onhan mulla nyt omaakin kokemusta tästä jonkin verran!:D

Joo, kyl toi sun vastaus vastas mun kysymykseen. :D

Itse käyn lukiota paikkakunnalla, joka on Suomen suurimpia kaupunkeja. Lukioon tullessani tyypeillä ei ollut entuudestaan erityisen tiiviitä porukoita, mutta sit tyypit tutustu toisiinsa nopeesti, ja minä hitaana tutustujana jäin taka-alalle. D: Oon myöhemmin yrittänyt mennä mukaan porukkaan, mutta sisäänpääsyä ei tullut.

Itsekin koin ulkopuolisuutta myös yläasteella. Itse asiassa mua alettiin oudoksua huomattavasti yläasteella, ja paskaa musta myös selän takana puhuttiin. :D Yritin itsekin lyöttäytyä mukaan porukkaan, mut eipä mua huolittu. Meidän luokal oli yks tyttö, johon halusin tutustuu, mutta kun köksäs me jouduttiin arpomalla pariks, niin tää tyttö valitti kovaan ääneen, ettei haluu olla mun kaa. :c

Itse oon välillä jutellut mukavia mun ryhmätöiden jäsenille työskennellessä, mutta mitään kaverustumisaloitetta niistä ei vaan tullut. En oo hyvä juttelemaan random-asioista tilanteessa, mihin ne eivät sovi, esimerkiksi lemmikeistä puhuttaessa mielenterveyshäiriöihin liittyvän ryhmätyön työskentelyn aikana. :D

 

[Lalamon]

Hyviä pointteja! Itsellä tuntuu tulevan kehonkieli mukaan jutteluun tuttujen kaa ihan luonnostaan, vieraiden kanssa sitte vaikeampaa.

Oo! En tiennyt, että muilla kehonkielen hallinta olis tilannepohjaista. :D