rätvänä
Asiantuntija
- Liittynyt
- 10.2.2021
- Viestejä
- 238
- Reaktioarvo
- 319
- Aurajoki, vaikka aina nimittelinkin sitä historialliseksi mutaojaksi
- Se, kuinka Aurajoen varrella olevat puut puettiin säännöllisesti virkkuutöihin
- Vartiovuori, yksi ihminen puhui kerran sen hämmentävästä geometriasta ja oli ihan oikeassa. Oikeastaan yksi parhaita paikkoja Suomessa
- Kirjaston vanha puoli ja kirjaston kahvilan kiviset lapaset
- Pihlajien ja ruskan reunustama reitti Yliopistonmäelle syksyisin
- Taideakatemian lounasrafla ja sen valtavat ikkunat, aula jossa ihmiset välillä vetivät kai musiikkiharjoituksiaan tai jotain, mikä johti siihen että opiskelijalounaan hintaan sai katsoa jokimaisemaa valtavista ikkunoista live-esityksen soidessa taustalla
- Ruissalon joutsenet, peurat, Saaron kahvila, Kansanpuiston valtavat tammet, kasvitieteellinen puutarha (luoja se oli kaunis), vihreys, vehreys, lehtien varjot kävelyteillä, autio golfkenttä talvella räntäsateessa
- Oikeastaan Ruissalo yleisesti
- Logomon silta ja öiset rautatiet avautumassa sen alapuolella
- Wäinö Aaltosen museon kahvila, ainoita modernin valkoisia paikkoja joista oikeasti pidän
- Luostarin välikatu, jonka läpi kävellessä tuntui aina siltä kuin menisi pitkin jotain limbo-käytävää elämän ja aikakausien välissä, tietämättä mistä on tulossa ja minne menossa
- Tuomiokirkon juurella istuminen öisin
- Mukulakivet
- Nummen puutalot, siellä oli muuten joku tosi tunnelmallisen näköinen pizzeria/kebabpaikka/mikä lie jossa en koskaan käynyt. Portsat ja vastaavat olivat jotenkin liian... keskiluokkaisia, mut Nummesta tulee mieleen vain huvikumpu ja vanhat jäätelömaut
- Auringonlaskut Kakolanmäellä
- Mikaelinkirkko
- Kollektiivinen viha uutta arkkitehtuuria kohtaan ja Turun taudin valittelu
- Vanhan hautausmaan portit ja polut
- Se jotenkin jatkuva ja intensiivinen historian läsnäolo
- Kakskerran järvi ja meri
- Vesibussi ja föri
- Puolalanpuisto ja taidemuseo. Ne olivat mulle pitkään tavallaan Turun kasvot, tykästyin jo silloin kun kävin tuolla ensimmäistä kertaa joskus ihan lapsena
- Siinäpä ne
- Se, kuinka Aurajoen varrella olevat puut puettiin säännöllisesti virkkuutöihin
- Vartiovuori, yksi ihminen puhui kerran sen hämmentävästä geometriasta ja oli ihan oikeassa. Oikeastaan yksi parhaita paikkoja Suomessa
- Kirjaston vanha puoli ja kirjaston kahvilan kiviset lapaset
- Pihlajien ja ruskan reunustama reitti Yliopistonmäelle syksyisin
- Taideakatemian lounasrafla ja sen valtavat ikkunat, aula jossa ihmiset välillä vetivät kai musiikkiharjoituksiaan tai jotain, mikä johti siihen että opiskelijalounaan hintaan sai katsoa jokimaisemaa valtavista ikkunoista live-esityksen soidessa taustalla
- Ruissalon joutsenet, peurat, Saaron kahvila, Kansanpuiston valtavat tammet, kasvitieteellinen puutarha (luoja se oli kaunis), vihreys, vehreys, lehtien varjot kävelyteillä, autio golfkenttä talvella räntäsateessa
- Oikeastaan Ruissalo yleisesti
- Logomon silta ja öiset rautatiet avautumassa sen alapuolella
- Wäinö Aaltosen museon kahvila, ainoita modernin valkoisia paikkoja joista oikeasti pidän
- Luostarin välikatu, jonka läpi kävellessä tuntui aina siltä kuin menisi pitkin jotain limbo-käytävää elämän ja aikakausien välissä, tietämättä mistä on tulossa ja minne menossa
- Tuomiokirkon juurella istuminen öisin
- Mukulakivet
- Nummen puutalot, siellä oli muuten joku tosi tunnelmallisen näköinen pizzeria/kebabpaikka/mikä lie jossa en koskaan käynyt. Portsat ja vastaavat olivat jotenkin liian... keskiluokkaisia, mut Nummesta tulee mieleen vain huvikumpu ja vanhat jäätelömaut
- Auringonlaskut Kakolanmäellä
- Mikaelinkirkko
- Kollektiivinen viha uutta arkkitehtuuria kohtaan ja Turun taudin valittelu
- Vanhan hautausmaan portit ja polut
- Se jotenkin jatkuva ja intensiivinen historian läsnäolo
- Kakskerran järvi ja meri
- Vesibussi ja föri
- Puolalanpuisto ja taidemuseo. Ne olivat mulle pitkään tavallaan Turun kasvot, tykästyin jo silloin kun kävin tuolla ensimmäistä kertaa joskus ihan lapsena
- Siinäpä ne