Yhteiskuntatieteet on alakokonaisuus joka pitää sisällään niin paljon erilaisia suuntauksia, että en heittäisi suorilta kaikkien yhteiskuntatieteellisestä valmistuneiden työllistymisen olevan epävarmaa. Mihin sinä ja kaverisi erikoistuitte tämän kimpun sisällä? Esim. yhteiskuntapolitiikka ja kriminologia ovat niin suppeita alueita, että lähestulkoon ainoa vaihtoehto on tutkija, kun taas esimerkiksi viestinnän ja sosiaalityön osaajille on jatkuvasti tarvetta. Enkä usko hetkeäkään edes siihen, etteikö vtm/ytm itsessään sopisi moniin työtehtäviin, kyseessä on kuitenkin generalistitutkinto joka antaa valmiuksia toimia niin ihmisten kanssa kuin erinäisten asioiden kehittelyssä ja analysoinnissa. Pitäisin vastavalmistuneiden, omalta alaltaan puutteellista tai jopa olematonta työkokemusta omaavien työttömyyttä enemmän taloustilanteen kuin koulutuksen syynä.
Viestisi tosin sai minut harkitsemaan uudelleen opintojeni painotusta, mutta varsinaista alaa en silti aio vaihtaa. Sosiaalityön ohjelmasta maisteriksi valmistuneelle löytyy todennäköisemmin töitä kuin sosiaalipsykologian tai sosiologian ohjelmasta valmistuneelle, vaikka tutkintonimike on käytännössä se sama yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden maisteri.
Nimenomaan kun meitä generalisteja ei arvosteta työmarkkinoilla, mikä tuli itsellenikin aika yllätyksenä valmistumisen jälkeen. Jopa Kelalle pääsee helpommin töihin taloustieteiden tai IT-alan opinnoilla kuin yhteiskuntatieteitä opiskelleena. Kyllä, me sovitaan monelle alalle, mutta meitä ei haluta mihinkään. Ja moni valtion- tai kunnallishallinnon työ sisältääkin sitten esimerkiksi vaatimuksen kirjanpidon osaamisesta tai taloushallinnosta, ja itsekin olen joutunut näitä nyt sitten valmistumisen jälkeen täydentämään osaksi tutkintoani. Eivät kuuluneet käymääni pakettiin alunperin, kun en tiennyt tulevani tarvitsemaan.
Ja ei, viestinnän osaajista ei ole pula työmarkkinoilla, vaan on ollut vuosia yksi isoimmista ylitarjontaa työntekijöistä tuottavista aloista. Omat yhteiskuntatieteellisen tuttuni ovat pääasiassa opiskelleet politiikkaa, yhteiskuntapolitiikkaa, sosiologiaa sekä sukupuolentutkimusta, joista viimeksi mainitun huono työllisyys nyt ei ollut yllätys. Tuttuja ja kavereita minulla on runsaasti eri aloilta, läheisistä löytyy eniten soten eri aloja ja tradenomeja, mutta on siellä niin insinöörejä kuin arkeologeja kuin eri opettajiakin.
Mutta ei minua varsinaisesti kiinnosta tuntemattoman ihmisen päätä kääntää, jokainen tekee omat valintansa sen mukaan millaisia asioita arvottaa. Ei minuakaan olisi varmaan parikymppisenä tällainen viesti netissä hetkauttanut, kun ajattelin silloin muutenkin, että mitäs se mua kiinnostaa tulenko saamaan töitä vai en. Eikä se aina alavalinnasta kiinni ole, vaan sanoisin, että enemmän siitä missä ajassa ja paikassa satut olemaan ja millaisin verkoston ja millaisena persoonana. Mutta itse jos lähtisin nyt opiskelemaan näillä tiedoilla niin humanistiset ja yhteiskunta-alat olisivat kyllä listan häntäpäässä. Meitä tarvitaan, mutta meitä ei arvosteta tämän hetken yhteiskunnassa, ei millään mittarilla. Oman lapseni aion kasvattaa kulttuureja ymmärtäväksi persoonaksi.
Muokkauksena lisään tähän sen, että minulla oli opintojen ajalta oman alan työkokemusta useammasta paikasta - esimerkiksi yliopistolta ja valtionhallinnosta - ja silti sitä vain tipahti työttömäksi. Ja pitkäksi aikaa. Pidemmäksi aikaa kuin esimerkiksi erityisopettajaksi, terveydenhoitajaksi, informaatikoksi tai agronomiksi samaan aikaan valmistuneet tutut.