Aihe vapaa Ei en mä jaksa

[qualitymonkey]

Aaaaaaaaaaaa! Vittu. Tää on niin saatanaa.

 

[qualitymonkey]

Ei oikeesti nyt vittu, triggeröi heti jos kuulen sanan nainen jossain tai esim sisko. HHHH VITTU. mua ahdistaa niin lujaa.

 

[qualitymonkey]

I guess i'm genderfae then :))))))))))))))))))))))))) ja mä kun luulin taas olevani cis mutta ei kai sitten.

 

[qualitymonkey]

Alan huutamaan mä en oikeesti kestä tätä enää. Pakko kuunnella musaa tai tehdä jotain muuta millä saan ajatukset rauhottumaan.

 

[Skeletor]

Snif snif

 

[qualitymonkey]

Huoh onneks tää biisi on olemassa:
Mut silti on ihan kauhee olo. Ihan oikeesti. Sukupuoli on niin sellanen asia mitä mä en tajuu. Jos haluisin vaa et ois helppoo ni oisin vaa sillee oon nainen koska se mun "pitääkin" olla. Mut kun sekään ei oo helppoo koska sit aina jossain vaiheessa tulee se kohta kun joku naissukupuoleen liittyvä sana tuntuu oudolta. Ja sit se tuntuu ahistavalta. Mut välillä se tuntuu ihan luonnolliselta. Joten kai se sit tarkottaa sitä et mun sukupuoli on jokseenkin fluid. Pakko sen on olla niin. Ei kai tää voi mitään muuta olla, vai voiko? Ja jos mun sukupuoli on fluid. Mut en koskaan kuitenkaan silleen tunne olevani mies. Tietääkseni. En kai. Tai en tiiä luulen että en? Nii sillon se ois genderfae eli genderfluidin muoto jossa ei oo mukana sitä miessukupuolta.

Mä en jaksa tätä.

Voiko se, että mä en tunne _joskus_ nainen-sanaa oikeaksi johtua siitä että se on vaan jotain muuta vai onko se oikeasti sitä että en ole cis?

Kamalaa on vielä sekin että joskus ne muutokset sukupuolessa on tosi nopeita ja joskus hitaita. Joskus saatan olla täysin okei naisena vaikka kuinka pitkään ja välillä taas en oikeen edes tiedä tai sit se vaihtelee monesti päivässä.

Tälläkään hetkellä en edes tiedä miltä must tuntuu mut ainakin triggeröi jotenki jos mua sanotaan naiseks. Se ei tunnu siltä et se on totuus. Mieskään ei tunnu kyl. Non-binary enemmänkin. Tai sukupuoleton tai sukupuolineutraali tai muu sukupuoli. Silleen et tuntuu oudolta tällä hetkellä jos mua sanotaan naiseks tai mieheks. Kumpikaan ei tunnu oikeelta/todelta. En suutu siitä mitenkään mut se aiheuttaa jonkun oudon tuntemuksen mun sisäl. Joten ilmeisesti oon tällä hetkellä jossain sellasessa vaihees et oon enemmänkin jotain muuta sukupuolta kuin nainen tai mies. Ja en siis koskaan ole mies, tietääkseni.

Mut en vaan käsitä miten se VOI vaihdella. Mut kai sen on sit pakko olla niin? Vai onkse vaan joku sellanen etten vaan tunne itteeni tarpeeksi feminiiniseks tällä hetkellä? Mut kun se oikeesti tuntuu jotenkin huijaamiselta jos sanon että oon muija. Joten kai sen on sit pakko olla oikeesti sukupuoli-identiteettiin liittyvä asia. Vaikka siis tiedän että oon tai mun pitäs olla mut se tuntuu nimenomaan siltä että mun pitäs olla tai mua luullaan tytöks. Ei silt et olisin oikeesti tyttö. ????????? Mitä vittua nyt taas. Miten voi tuntua tältä? Mä kirjaimellisesti räjähdän jos en saa selvää tunteistani. Ihan oikeasti räjähdän. Miten en muka voi tuntea itteäni tytöksi? Eihän sitä edes tarvi tuntea, sehän on vaan fakta. Mut ku mä en,,,,,,, tai niiku tunnen jonku disconnectionin siinä mut. En ymmärrä mite se on mahollista.

Siis mä ymmärrän paljon helpommin sellasen staattisen sukupuolen, et jos on koko ajan vaan non-binary. Tai mitä vaan, mies, nainen, sukupuoleton. Mut jos se vaihtelee näi? Et välillä tunnen itteni ihan oikeesti naiseks ja joskus en ollenkaan. Välillä jos puhutaan naisista ryhmänä niin oon silleen juu kyl mä kuulun tohon joukkoon ihmisiä mut esim tällä hetkellä vaan etäännytän itteeni siitä. En koe yhteyttä siihen ja ahdistaa jos puhutaan kaikkea että vaikka "naisten aborttioikeus" tai joku vastaava yleisesti naisia koskeva asia ja sit vaa oon sillee... Mä en oo nainen??????? Siis onks tää oikeesti jostain muusta johtuvaa vai oonko oikeestikin tämmönen? Oonko oikeesti genderfae? Tai no mikä tahansa termi nyt kuvaakaan tämmöstä, niitä on aika monta mut jostain syystä genderfae nyt tuntuu semmoselt et juu ehk se. Actually niit on liikaa tho, ihan nyt niinku for real. Ei tarvi olla miljoonaa samaa tarkottavaa asiaa huoh, make it simple. Vähä niiku koko bi/pan yms case. Niiku... Legit just make it simple okay??? Mutjoo ihs :)

Itken oikeasti ku en tiedä onko tää totta vai kuvittelenko tän tai johtuuko se jostain ihan muusta asiasta kuin siitä et se olis actually mun sukupuoli-identiteettini. Hating this.

Muistan kyllä kuinka koulussakin mun oli joskus hankala ruksia jossai lomakkeis se sukupuolikohta siitä. Niiku et... Jotenki välillä oli sellanen olo etten oo kumpikaan en nainen enkä mies.

Mut en tiiä onkse totta. Välillä myös jos oli semmosii "tytöt tänne ja pojat tonne" ni olin päässäni sillee ei vittu oonko varmasti tyttö. Mut olin ajatellut et se olis jotai ocd-oireilua tai silleen että jotenkin muuten vaan tuntuu epätodelliselt ja et oma itse tuntuu epätodelliselt ja sit jotenki tarkistan päässäni et oonko mä siis tyttö. Mut entä jos se johtuki koko ajan siitä etten oo cis? Vai onkse kuitenkin sitä vaan että mä tunnen itteni muusta syystä jotenki epätodelliseks. Koska kyllähän mä muutenki saatan kokea itteni vieraana enkä tiiä ei kai se sukupuolesta johdu?

Vai kytkeytyykö se kaikki sittenkin sukupuoleen? Mitä ihmettä oikeest?

Mist mä voin tietää?

Sukupuoli-identiteettihän on ihan mahdoton asia tietää. Ainoo mitä tiedän suht varmaksi on etten oo mies. Mut miten mä pystyn erottaa naisen ja non-binaryn? Miten actually? Mistä voin olla varma etten sittenkin oo koko ajan nainen, tai koko ajan non-binary? Vai vaihteleeko se. Ilmeisesti mul on siis jokseenkin kolme vaihtoehtoa mitkä tuntuu tällä hetkellä mahdollisilta. Yritän miettiä tän nyt silleen loogisesti. Jos en kerta oo mies, niin mä oon joko: nainen, non-binary tai molempia ? Mut tuosta eteenpäin mä en tunnu ikinä pääsevän. Uskon (varovasti veikaten) että en oo "kokonaan" non-binarykaan, koska välillä sanon itseäni aivan ongelmitta muijaksi, mutta sitten taas toisaalta en tiedä onko se vaan se et oon tottunu siihen ja et kaikki olettaa sitä ja kaataa sitä naisoletusta mun päälle jatkuvalla syötöllä. Mut se mitä uskoisin suurimmalla todennäköisyydellä olevani on joko ihan vaan pelkästään nainen (hyi?) tai sitten nimenomaan molempia. Ja koska sanoin äsken hyi niin todennäköisemmältä tuntuu se että olisin molempia. Koska en tällä hetkellä pysty olla silleen "hei olen muija :)" HSJDKD YÄK i'm shivering 🥶🥶 ?????? Joten nyt tän LOOGISEN POHDINNAN lopputuloksena olis se että oon välillä nainen välillä non-binary? Vai????? Mitä? Which would kinda make me genderfae i guess? Tai sitten ihan vaan tyyliin........??? Joku???? Non-binary woman? Jos haluu sanoo silleen kokonaisuudessaan sen mut sit jos sanoisin noin jollekin ne ois sillee miten voit olla molempia ja sit kai pitäs vaan sanoo et siten että ne vaihtelee???? Vaikka toi non-binary woman kuulostaa kyllä siltä että olisin molempia samaan aikaan. Which i guess i'm not? Jonka takia genderfae on hyvä koska se kertoo sen että sen on fluid eli vaihtelee mutta se kertoo myös sen etten oo mies vaan vaihdellen non-binary+ muija.

Mut mist mä voin siltikään olla varma? Koska jos ajatellaan binääriä, et on nainen ja mies, niin miten kukaan voi tuntea olevansa jotain muuta koska miten sä edes tunnet sukupuolta yleensäkään? Jos sä oot cis ni miten sä muka tunnet sukupuolen?

Mut ehkä se on vaa se et se tulee esiin siinä kohtaa, kun muut luulee sua naiseks ja sit kun ne sanoo sen sulle ja tajuut ettet oo? Et ehkä sää et vaan tajuu sitä välttämättä koska eihä sukupuoli oo niin sellanen asia minkä tuntee välttämättä vahvasti kun se vaan ON. siis vaan on ilman että se välttämättä tuntuu miltään. Mutta kai sen nyt luulis kertovan jotain jos sul tulee tietyntyyppinen "vastareaktio" siihen muiden ihmisten käsitykseen susta. Mä en siis yleensä siitä mitenkään suutu kellekään mut se tuntuu OUDOLTA. siis siltä iha niiku se tyyppi ei oikeestaan puhuis musta. Jotenki oon sillee et HÄH luuleks sä et mä oon nainen? Miten sää voit luulla niin? Ooks varma et puhut nimenomaan must?

Siis mää en nyt ymmärrä yhtään mitään :D ai luoja kun olis pysyvä sukupuoli. En kyllä jaksa tämmöstä. Miten mä voin ikinä olla varma????

Biseksuaalisuus on helppo tietää kun kyllä mä nyt valitettavasti sen tiedän et oon rakastunu miehiin ja naisiin. Et se on niiku: koettu.

Mut sukupuoli?????????????? Mitä?????? No kai kuten sanottu se sit vaa tulee ilmi nois tollasis sosiaalisis tilanteis ja niiden sanojen kanssa. Kerta joskus se tuntuu oudolta et mua sanotaan naiseks ja joskus aika normaalilta niin ilmeisesti sitten se on niin. Mitä muuta se vois olla?

Tosin äh en mä tiedä jotenkin mä en tykkää genderfaestakaan. Tavallaan tykkään mut sit kuitenkaan en :D huutista. Am i gonna survive this shit.

 

[qualitymonkey]

Mut.... Mut onkse ees mahollista että sukupuoli vaihtelee. Mä tiedän sen että on mahdollista olla trans ja muunsukupuolinen yms, mutta onko mahollista vaihdella muunsukupuolisen ja naisen välillä? Koska on myös oikeest täysin mahollista et mun sukupuoli on koko ajan sama mut tää tunne johtuu vaan jostain muusta? Mä tiedän että on muitakin ihmisiä jotka on kuvaillu vaihteluita sukupuolessaan kuten mäkin, mut silti mä epäilen et onkse totta vai johtuukse kaikilla jostain muusta. Asiaa ei auta transfobiset kuittailut asiasta mitä varsinkin netissä näkee. Se varsinkin saa tuntemaan ettei se voi olla todellista vaan sen on pakko olla jotain muuta. Jaa-a.

 

[qualitymonkey]

Mitä VITTUA mun pakko-oireet menee katosta läpi. Vieläkin menossa vissiin jonkinlainen paniikkikohtaus. En tiedä voinko sanoa paniikkikohtaukseks tätä mut joku semmone, äsken hyperventiloin ja vieläkin tuntuu että about kuolen tähän?

Kiva juttu hei. Johtukohan se tästä sukupuolikriisistä vai????? Vittu että oksettaa ja ahistaa. Mut tätä se tekee ku yliajattelee kaiken niin vitusti. Vittu. Ei mun tarvi tietää mitään tarkkaa labelia jos en jaksa sitä miettiä, vittu mikä mua vaivaa. Mut ku se ei oo pelkästään nämä asiat itsessään mikä aiheuttaa paniikkia vaan nimenomaan ne pakkotoiminnot jotka niihin liitän. Koska se että selvitän esim. Sukupuoltani on tietynlainen pakkotoiminto silleen et mun on pakko miettiä sitä ja pistän sen niin jalustalle et se asia on niin tärkeä. Siis mul on samalla tavalla pakko-oire ihastuksiin liittyvät ajatukset esim se kun yritän usein saada selvää siitä mitkä mun tunteet on jne. Ja ketä kohtaan. Eli kaikki noi on tavallaan pakko-oireita myös et mun on pakko vaan ajatella ne läpi, ja tietenkin sit on kaikki muutkin pakko-oireet noiden lisäks.

Mut luulen et tää paniikki menee jossakin vaiheessa ohi. Sit ne aina jotenkin menee silleen et pystyn taas elää niiden kans.

Ärsyttävää vaan jotenkin ku ne pakko-oireet muuttuu ja vaihtelee niin sit välil teen asiat eri taval ja obsessoin tavallaan sen asian eri lailla, esim ihastuksiin liittyen niin ajattelen ne tavallaan eri tavalla eri aikoina esim nykyään tavallaan on pakko-oire ollu se et en haluu olla kenenkään muun ku timpan kaa, mut ny tuntuu et se pakko-oire ehkä on muuntumassa jokskin toiseks, ehkä. Ja siis se on pakko-oire koska se ei oo pelkästään sitä etten HALUU olla kenenkään muun kanssa vaan se on myös tavallaan sellanen pakonomainen ajatus? Mut on se toki myös todellisiin tunteisiin perustuva asia sinänsä joo mutta juuh jooh ja

Oikeesti ocd on varmaan pahin asia mitä mulle on ikinä tapahtunut. Toisaalta ehkä siinä on jotain hyvääkin mut se on kyl oikeesti yks vaikeimmista asioista mitä maailmassa voi olla. Mut toisaalta uskon siihen et sil on tarkotus et mul on tää sairaus. Ja pystyn jotenkuten elämään sen kans näköjään, ainakaan en oo vielä itteeni tappanu. Enkä sitä siis tässä harkitsekaan että don't worry. Mut onhan se ihan kamalaa varsinkin tällaset yhtäkkiset paniikkikohtaukset. Äh kaikki on niin helvetin vaikeeta. Ihan hirveetä voi vittu. Miten mä saan jotain tolkkua mun oireisiin :D nojaa, ne tasaantuu kyllä kohta. Yleensä ne kai ajan mittaan tasaantuu sitten kun se paniikki on vähän laskenu. Mutjoo ei oo kyl pitkään aikaan ollukaa noin pahaa paniikkia. Tai no ei siitä nyt niin kauan oo mutta tuntuu hirveen pitkält ajalt. Okei juu itse asias siit on tosi vähän aikaa koska se oli joko helmikuuta tai maaliskuuta kai kun tuli se ihan hirvee itkukohtaus ja itkin monta vitun tuntia. Ja sit se yks yö ku itkin koko ajan tätä timppa & hessu casee ja ikäerojuttui ja identiteettikriisei ja vittu huhhei se oli kyllä sairast. Koko yön vaa kriiseilin ja itkin ja panikoin yhtä saatanan seksuaalista suuntautumista voi jeeeeesus. Seksuaalista suuntautumista siis siinä mielessä että ikäsuuntautuminen kuuluu siihen myös. Sillee oikeesti get a grip? Ei nyt ole niin vakava asia. Mut kyl se vaan ahdisti niik vitusti että tuntu etten pääse siitä olosta ikinä yli. Kai sekin jotain pakko-oireisiin liittyvää saattaa olla, että jumittuu johonkin silleen ja ajattelee että mä en SAA missään nimessä tykätä niistä koska ikä. Huutista sepä olikin jännä yö se.

Voi vittu oikeest meneekö tää ahdistus ikinä ohi. Tiedän et oon myös väsyny mut silti tuntuu ettei mul oo aamullakaa yhtää parempi olo. Pelottaa.

Huoh ehkä se menee ohi sillä et kirjotan nää asiat läpi, joko tänne tai muistioo.

 

[qualitymonkey]

Itse asias tuntuu että parempi etten kirjota yhtää enempää vaa yritän mennä nukkumaan. Syön ja yritän mennä nukkumaan. Koska väsyttää vitusti liikaa. Parempi etten edes yritä kirjottaa näitä asioita enää. Parempi että yritän vaan syödä ja pian päästä nukkumaan. En jaksais tosin syödäkään mut mul on ihan hirvee nälkä D: mut haluisin nukkuu en jaksa vittu tehä mitään mut pakko. Sitä paitsi kyl mun kannattaa hetki rauhottua ennen ku meen nukkumaan, ettei mun kannata ihan suoraan tästä edes yrittää mennä nukkumaan tässä ahistunees tilas. Aaaa itkettää. Toisaalta tekee mieli kuunnella jotain ULTRA SURULLISTA musiikkia koska samaistuminen mutjuu.

 

[Skeletor]

Surullista musiikkia?

 

[qualitymonkey]

Surullista musiikkia?

Nah thanks mut kuuntelin jtn random shit mitä oon aikasemminki käyttäny itkubiiseinä

 

[qualitymonkey]

Huhhuh että sellaset vitun huutoitkut sitte sieltä, kuuntelin mm. Becoming myself ja itkin niin että ei mitään järkee. Okei ei sitä ehkä huutoitkuks voi sanoo mut kuitenkin iha vitusti vuodatettu kyyneliä nyt mut tuntuu ettei olo helpotu siltikään.

En edes tiedä mikä on vialla. Kaikki, i guess

Mietin vaa miks kaikki vihaa mua ja mitä vittua oon tehny väärin. Ja kun sanon että kaikki niin tarkotan että jotkut. Juuh haters gonna hate ja sillee mut en jaksa ku otan välillä niin syvälle itteeni ne kommentit ja sillee et???? Emt????? Tuntuu oikeesti silt et mun pitäs puhuu jollekin tästä mut en tiedä yhtään kelle. Ja millon. Tiedän et voin laittaa sille tyypille viestiä ja vaikka soittaakin, se jonka kans puhuin aiemmin asioista mut en ehkä uskalla. No, katon huomenna tai ens viikolla sit sitä voinko laittaa sille viestiä, mut emt jotenkin en vaan.... En tiiä.

Mä en oikeesti tiedä mitä mä teen enää. Oisin menny nukkumaa niiku mun pitiki, en taida jaksaa edes syödä enää, jos vaa juon jotain ja meen sit nukkumaa? Mutku en pysty ku mua itkettää liikaa mut emt ehk sit vaa itken itteni uneen :D vittu. Hyvä päivä ollu tänää