Just, yritin nukkua mutta en saanut unta, yllättäen. Joka sekunti mietin vaa timppaa :Ddd huutista joka tuutista. Yritän kohta nukkuu uuestaa jos onnistus sitte. Vittu ko sen ääni kaikuu mun pääs D: tein sen virheen et katoin yhen haastattelun kans kaiken ton shitin lisäks mitä olin aikasemmi kattonu ja ää nyt todellakin se sit vaa on mielessä ihan koko ajan
Mut tulin miettineeks et aika rankkaa se että voin rehellisesti sanoa että viiminen päivä ku oon ollu miettimättä timppaa ollenkaan koko päivän aikana on ollu varmaankin 28.12. koska tää alko 29.12. ja siitä lähtien oon kyllä miettiny timbaa iha joka ikinen päivä. Tuntuu vaa aika rajulta et oon täs semmoset 3kk miettiny sitä joka ikinen saakelin päivä. Niiku oikeesti. Semmosta.
Also anteeks mitä vittua miks mulla soi päässä where is the bull :------D ja sit vuorotellen siis se ja vahteran juoksen :DDDDD toinen tollanen herkkä biisu ja sit toine vaa "where is the bull, the bull is not here" :DDDDDDDDD seis nyt ihan samantien
On tää ny oikeest saakeli ku ei pysty edes nukkumaa :DDDD elämä raiteiltaan ja silleeeeeee
Timpal on muute oikeest jo liian monta nimee mitä käytän siit: timo, timppa, kahilaine, kähis, timba, timbe ja tietenkin... Pikkunen :D luulen et alan kans käyttää timpsua koska välil tekee mieli väännellä sitä tollaseenki muotoon :DDD timpsu 😂❓ ok. Jooh että lempinimiä näköjään riittää. Huoh voisinko hankkia elämän ja lakata ajattelemasta jotai random näyttelijää 24/7? En vieläkään käsitä et tää oikeest tapahtu. En ois uskonu. Vaikka silti todellakin arvasin. Arvasin mut kuitenkin muistan miettineeni silloin että njääääh tuskin mä siihen rakastun pahasti. And look what happened. Ja nykyään tiedän siitä jo vittu liikaa ja oon nähny liikaa oon nähny jopa materiaalia kasarilta???????? On sukellettu kyllä syvälle. Ois jännä nähä jtn lapsuuskuvia kans siit :D: en muista et niit ois olemassa missään netin syövereis.
On muuten jännä huomata välillä kuinka muistan tasasin väliajoin, et ainiin, se on ihan tavallinen ihminen niiku kuka tahansa. Varsinkin noiden rockstop-jaksojen löytäminen sai huomaamaan ehk sen vielä paremmin ku se on kummiski aikaa ennen kummelia. Ja myös ku aattelee kaikkia niiden bänditouhuja sillon ennen mainetta ja mammonaa esim missing link ja mitä kaikkee niil nyt onkaa ollu. Oon muute yrittäny ettii innokkaasti kuvia esim just missing linkistä mut siit ei löydy mitää D: eikä salmela komiteasta myöskään silleen vissiin niiltä ajoilta ku timppa on ollu siinä bändis. Mut jotenkin se on ihan parasta kun tajuu et se on silti tavallinen ihminen vaik se onki julkkis. Se on tavallaan tosi helpottavaa. Vaikka eihä se tietenkään poista sitä tosiasiaa et koska se kuitenkin on julkkis enkä tunne sitä henkilökohtaisesti niin se on hankala tilanne, mut sit kuitenki... Toisaalta turha jaotella mitää julkkisihastuksia ja irl-ihastuksia koska ihmisiä ne julkkiksetki on. Ni miks mun pitäs jotenki hävetä sitä et satuin rakastuu julkkiksee. Joo okei en ehkä tunne sitä mut kuinka moni muutenkaa ihastustaan tuntee. En mäkään tuntenut vaikkapa lukioaikaisia ihastuksiani juurikaan, siellä oli monia joihin olin tosi rakastunu vaikka en ees ollu koskaan puhunu niiden kans. Niin miten se oikeestaa eroo siit. Muuta ku että tiedän oikeestaan timpasta kuitenkin vielä enemmän ku niist lukioihastuksist, ehk. Oon ainakin katellu sen naamaa enemmän ku niiden silloin :D
Emt jotenki vaa täs viime päivinä on viel entistä enemmän tullu sellane olo et se on iha normaali ihmine. Ja jotenki emt mitä enemmän saan tietää siitä ni sitä enemmän mä rakastun. Sitä enemmän mä välitän. Toisaalta välitin siitä jo ihan alussa niin paljon etten ymmärrä miten se on mahollist. Se oli kyl oikeest kunnon salamarakastuminen. Olin kahessa päivässä onnistunu saamaan itteni niin rakastuneeks että en osannu enää juuri ajatella muita ja se oli mulle yhtäkkiä ihan kaikki. Kahen päivän päästä olin jo niin sekasin siitä et haaveilin ihan koko ajan tulevaisuudesta sen kanssa ja kaikkee sellast, mietin millast ois olla sen lähel ja aloin kaipaamaan sitä ihan vitusti siin vaihees. Se oli alusta lähtien ihan jotain sellast et ei kukaa muu oo koskaan ollu noin.... Emt, tollane. Noin tärkee.
Itse asias, jo 30.12. must alko tuntuu silt et en melkeen pysty enää rakastaa ketään muuta. Muistan ku katoin sitä samaa saatanan leikin varjolla jaksoa minkä oon nähny nyt ainakin seittemän kertaa jo (sillon parin ekan päivän aikana katoin sen varmaan kaks kolme kertaa) ja siinä kohtaa ku timpal meni joku juontajan kysymys ohi ja sit se oli sillee täh ja esitti nukkuvaa ja naureskeli siinä, ni siinä kohtaa mä tajusin et ok no tää oli sit täs. Ehkä jos yks hetki pitäs sanoo siit alusta ni se oli ehkä toi. Ku tajusin sen. Niiku iha viimeistään. Et täst ei tuu kukaan menee varmaan koskaan ohi. Kosk siin kohtaa tajusin et mä en todellakaan pysty tuntee ketään muuta kohtaa enää näin paljon mitä tota kohtaan tunnen.
Se 29.-31.12. tuntu kyl varmaa viikolta. Tai jotenkin sillee yhtäkkiä vuoden viimiset metrit viel menossa ja sit vaa pam tapahtuu jotai tollast :D sillee anteeks mitä. Ja tosiaan se että tossa ajassa onnistuin saamaan itteni sellaseen jamaan ettei siit ollu sit paluuta. Hups ??
Toinen hetki minkä muistan (se oli kyl tammikuuta jo) millon ajattelin et toi ihminen on todellakin se jota rakastan kaikista eniten. Enkä pääse koskaan yli siitä. Oli se kun ne oli speden speleis ja siin jossain pelis niiden piti heitellä toisiaa jollai palloil ja sit ku hessu yritti osuu timppaan niil ni timppa vaa tanssi siin jtn :D: iha vitu söpön näköst en kestä. Muistan ku se ilta ku katoin niit pätkii siit (dailymotionist, voi vittu se oli kyl rasittavaa) oli jotenki nii vitu intense ja emt istuin vaa olkkaris ja yritin jotenki kerätä itteeni ja mietin vaa kuinka mikään ei koskaan saa mua unohtaa sitä. Ja viimeistään jo siin kohtaa tiesin et se on vaa se mun elämäni rakkaus, ei voi mitään. Onhan noita hetkiä useempiiki varsinkin alussa millon oon aatellu et ei vitu moikka tää oli täs. Ja se oli nii hassuu ku sillon en periaatteessa ollu viel samal taval tottunut tähän, tilanne oli uus, elämä oli kääntyny ylösalasin, yhtäkkiä kukaan eikä mikään ei merkannu paitsi timppa. Enkä syöny muutamaan viikkoon normaalisti. Itkin vitusti. Muistan ku ihan alussa en itkeny melkeen ollenkaan ja ihmettelinki et mitä ihmettä tää on ku en kuitenkaan itke vaikka oon ihan rakastunut siihen ja ajattelen sitä koko ajan. Sit yks päivä se itkemättömyys loppu siihen ku seinään ja siit alko se vaihe ku masistelin jatkuvasti ja voi pojat sitä aikaa :D tosin muistanko iha väärin vai miks must tuntuu et sitä ois kestäny kauankin et en itkeny yhtään, mut sit kuitenki muistaakseni tammikuun ekoina päivinä jo vetelin sellasia mental breakdownei et huhh. Ehkä se vaan tuntu pitkält ajalt se muutama päivä siin mitä sit oli ehtiny kestää ennen ku alko se kunnon masistelu ja voi morjens. Huhhuhuh. Kaikista legendaarisin oli varmaankin se ilta ku kiskoin viinaa kaksin käsin ja juu se olikin sitten...... Ei helvetti :D ja seuraavana aamuna pieni krapula ja tietenkin oli pakko teemaan sopien kattoa ne muutamat krapula-aiheiset kummelisketsit.
Juu, että kaikenlaista sitä on ehtiny tapahtua mut se mikä todellaki hämmentää on se, että tuo oli tammikuussa ja nyt oon tässä, maaliskuussa, ja tostaki on jo pari kuukautta aikaa ja en oo liikahtanutkaan siitä tilanteesta milliäkään pois. Oon edelleen ja oon ollu koko ajan niin kiinni siinä. En oo irrottanu hetkekskään, roikun toivonkipinässä ihan henkihieverissä ja tuntuu kuin mun elämä riippuis edelleenkin tästä yhdestä ja samasta äijästä. Ja niinhän se riippuukin tavallaan. Ei kukaan muu oo vieläkään pystyny saamaan mua yhtä sekasin, ei edes hessu vaikka helvetin lähellä onkin. Noh, hessu psykoosit ja tammi-helmikuun vaihde onkin sitten jo ihan oma lukunsa se. Oli muuten ihan helvetin outo tunne ku olin aivan saatanan rakastunu tietenkin edelleen timppaan mut sit yhtäkkiä rakastun hessuun myös ja rupeen näkee siit unii ja se oli iha vitu hulluu ku ajattelin sitä ihan joka sekunti. Ja vielä ehk pari päivää ennen sitä olin gaalaa kattoessa aatellu et voi vittu mä tuun ihastuu hessuunki se on aivan selvä. Mutta oikeest oletin tyyliin et joo no ehkä sit joskus myöhemmin ku tää timppa case on vähä rauhottunu :DDDDD MY ASS, totta kai se tapahtu jo tammikuussa heti putkeen vaa kaikki psykoosit ja näin. Ja siitä lähtien onki ollu sitte molemmat että vittu joo. Tavallaan se oli kyl helpompaa silloin kun oli pelkästään timppa ..... Vaikka edelleenkin kyllä oon jatkuvasti silleen lmao en rakasta ketään muuta ku timppaa mutta joo noi nyt on noita. Mun perus höpinöitä. Mutta siis säännöllisin väliajoin mulle tulee niit hetkii ku en nää ketään muuta ku timpan. Niiku nytki tuntuu etten ajattele oikeen mitään enkä ketään muuta, mun aivot on vaa sillee timppatimppatimppatimppa ja huoh juu-u 😭💔 nytkään en saa unta sen takia ja oon roikkunu täs varmaan tunnin kauemmin hereillä ku oli tarkotus että kiitti vaa vitusti, mutta yritänpä nyt sitten kai uudestaan nukkua D: huomisest tulee mukavaa ku en oo nukkunu silmäystäkään.