Mielenterveys oli virhe mennä puhuu koulupsykologille

[fuckingmint]

kerroin mun syömiseen liittyvistä ongelmista ja se soitti kotiin ja mun tilannetta arvioidaan jossaki mielentervys ammattilaisten ryhmässä ääh en olis jaksanu nyt mitää tämmöstä säätämistä ja se ylireagoi ja sanoin siit äitillekki ja ku olisin saanu tän hoidettuu itekki ku tää oli jo lähössä parempaan päin mut onks jollai kokemusta samanlaisesta???? et mitä seuraavaks tapahtuu ja siis mun tilanne ei edes oikeesti oo niin paha koska oon edelleen normipainonen jne mut auttakaa mitä seuraavaks tapahtuuu

 

[fuckingmint]

entiiä mikä etuliite tämmöseen kuuluu laittaa varmaa keho? mut no menijo

 

[Tanssivapina]

Ihmisellä voi olla vakava syömishäiriö vaikka olisi normipainoinen tai jopa ylipainoinen. Anoreksia ei ole ainut syömishäirö. Ota apu vastaan! Puhu avoimesti ja ilmaise aidosti itsesi koulupsykologille. Hän on vain huolissaan ja haluaa auttaa, ei aiheuttaa vaivaa.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Niinkuin Tanssivapina tuossa asian ilmaisi, syömishäiriö ei ole sama kuin alipaino. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, ruokasuhdetta ja/tai kehonkuvaa voi esiintyä minkä painoisilla ihmisillä tahansa. On vain ja ainoastaan hyvä, että puhuit tästä, se ei varmasti ollut helppoa. Syömiseen liittyviä ongelmia, kuten muitakin mielenterveyden häiriöitä on hankala hoitaa kuntoon itse. Siksi avun hakeminen ja vastaanottaminen ajoissa on tärkeää.

Sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, sinun kannattaa kysyä koulupsykologilta tai joltakulta muulta, joka asiaa tällä hetkellä hoitaa. Luulen, ettei sinua voida pakottaa mihinkään ellei sitä ei koeta tarpeelliseksi ja sinulla on oikeus saada tietää itseäsi koskevista asioista.

 

[Haamukaapu]

Kuten aiemmat ovat sanoneet, on loppujen lopuksi hyvä juttu että olet asiasta puhunut koulupsykologille ja tämä ottaa asian vakavasti, niinkuin kuuluisi. Paino ei kerro mitään siitä, että olisiko syömishäiriö tms ja tällaisia ongelmia on vaikea arvioida ( :parempi yliarvioida kuin aliarvioida).

Itse kysymykseesi vastaten, näitä asioita katsotaan tapahtumakohtaisesti joten on vaikea sanoa, mitä tarkalleen tulee tapahtumaan. Tosin olen itse ollut suht. samantyyppisessä tilanteessa, joten sanon että sut todennäköisesti tullaan lähettämään jonnekin hoidettavaksi, psykologille tai psykiatrille tapaamiselle. Suosittelisin näiden hoitojen kokeilua vahvasti, mutta jos sinusta vahvasti tuntuu, ettei siitä mitään hyötyä ole etkä halua, niin pystyt kieltäytymään.
Mutta tiedän tunteen, yks lääkäri tulkitsi että mulla on ongelmia ja heti soitto porukoille ja lähetys psykiatrille :) Ei siinä mitään, teoriassa hyvä että meninkin mutta siinä tilanteessa ei auttanut mitään kun ei edes sellaisia ongelmia ollut.

 

[fuckingmint]

Kuten aiemmat ovat sanoneet, on loppujen lopuksi hyvä juttu että olet asiasta puhunut koulupsykologille ja tämä ottaa asian vakavasti, niinkuin kuuluisi. Paino ei kerro mitään siitä, että olisiko syömishäiriö tms ja tällaisia ongelmia on vaikea arvioida ( :parempi yliarvioida kuin aliarvioida).

Itse kysymykseesi vastaten, näitä asioita katsotaan tapahtumakohtaisesti joten on vaikea sanoa, mitä tarkalleen tulee tapahtumaan. Tosin olen itse ollut suht. samantyyppisessä tilanteessa, joten sanon että sut todennäköisesti tullaan lähettämään jonnekin hoidettavaksi, psykologille tai psykiatrille tapaamiselle. Suosittelisin näiden hoitojen kokeilua vahvasti, mutta jos sinusta vahvasti tuntuu, ettei siitä mitään hyötyä ole etkä halua, niin pystyt kieltäytymään.
Mutta tiedän tunteen, yks lääkäri tulkitsi että mulla on ongelmia ja heti soitto porukoille ja lähetys psykiatrille :) Ei siinä mitään, teoriassa hyvä että meninkin mutta siinä tilanteessa ei auttanut mitään kun ei edes sellaisia ongelmia ollut.

mut siis en oletettavasti joutuis mihinkää hoitopaikkaan niiku osastolle tai ku sitä mä eniten pelkään et joutusin johonki sellaseen

 

[fuckingmint]

Ihmisellä voi olla vakava syömishäiriö vaikka olisi normipainoinen tai jopa ylipainoinen. Anoreksia ei ole ainut syömishäirö. Ota apu vastaan! Puhu avoimesti ja ilmaise aidosti itsesi koulupsykologille. Hän on vain huolissaan ja haluaa auttaa, ei aiheuttaa vaivaa.

totta ei sillä painolla oo tekemistä sen kanssa et onko syömishäiriötä

 

[Haamukaapu]

mut siis en oletettavasti joutuis mihinkää hoitopaikkaan niiku osastolle tai ku sitä mä eniten pelkään et joutusin johonki sellaseen

Joo, siitä ei pitäisi olla mitään huolta. Osastolle lähetetään vasta niissä tilanteissa, kun henkilö uhkaa joko omaa tai toisen henkeä niin vakavasti, että tätä on pakko vahtia. Tyyliin "Tää ei suostu syömään mitään ja kuolee jos ei tehdä mitään mm. nyt", minkä en usko olevan totta kohdallasi

 

[fuckingmint]

Joo, siitä ei pitäisi olla mitään huolta. Osastolle lähetetään vasta niissä tilanteissa, kun henkilö uhkaa joko omaa tai toisen henkeä niin vakavasti, että tätä on pakko vahtia. Tyyliin "Tää ei suostu syömään mitään ja kuolee jos ei tehdä mitään mm. nyt", minkä en usko olevan totta kohdallasi

no hyvä ja ku siis mun tilanne ei oo noin paha ehkä tää nyt kääntyy vielä hyväks :)

 

[Peruukkiteline]

mut siis en oletettavasti joutuis mihinkää hoitopaikkaan niiku osastolle tai ku sitä mä eniten pelkään et joutusin johonki sellaseen

Kriteerit osastolle joutumiseen/pääsemiseen ovat aika korkeat, koska osastopaikkoja on niin vähän ja ne pyritään siksi säästämään vain ns. "vaikeimmille" tapauksille (mitenkään vähättelemättä muidenkaan ongelmia) eli sellaisille ihmisille, joiden kohdalla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Ja silloinkin osastojaksot pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä monestakin eri syystä.

Ja psykiatrian mittapuulla ns. vaikea tapaus ei tarkoita automaattisesti vielä sitä, että omat ongelmat "vain" tuntuvat vaikeilta, vaan "vaikea" on tässä tapauksessa akuutti tilanne, eli henki on vaarassa, eikä varaa odottaa kauemmin ole. Mitenkään siis vähättelemättä ei-osastohoidossa olevien rajuja ongelmia.

Ja tsemppiä kovasti! <3 En nyt toistele muiden sanoja täällä sen enempää kuin että sinua halutaan vain auttaa.

 

[Tanssivapina]

Anteeksi mun viesti tuli kovin suoraan aikaisemmin. Olisin voinut asian ilmaista kohteliaammin. Aivot on välillä ylikuormittunut jolloin ilmaisen itseäni hyvin tönkösti.

Mielestäni on hienoa että uskalsin puhua. Joku tekijä on sut saanut menemään puhumaan hänelle ja siksi on hyvä ottaa saapuu vastaan. Monesti ihmiset odottaa että ongelma on paha ennen kuin hakee apua, jolloin avun vastaanottaminen ja sen hyöty on paljon hankalampaa. Itse haluaisin juurikin tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja keskittyä niihin pieniin varoitus merkkeihin, jotta ihmiset eivät joudu kokemaan sitä sairautta jolloin paraneminen saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Syömishäiriöt varsinkin ovat vakavia ja niiden johtaminen kuolemaan on paljon suurempi kuin minkään muun mielenterveysongelman, ja siksi on tärkeää ottaa apua vastaan vaikka tuntuu että tilanne ei ole paha vielä! Tsemppiä ja saa pistää viestiä jos haluat jutella sun paranemis ja hoitoprosessista!