Jonkin verran ollaan mun kokemukseni mukaan valmiita joustamaan, mut ei esiintymisiä saa vältettyä kokonaan. Kielikurssien ja vastaavien kanssa puheen pitäminen on ollut sallittua ns. istumapaikalta ilman että tarvitsee mennä ryhmän eteen puhumaan, esiintymisajoissa annetaan vähän anteeksi ja niin päin pois. Kandi- ja graduesitelmiä tuskin voi jättää täysin tekemättä, mutta kannattaa tosiaan kysellä niitä mahd. erityisjärjestelyjä.
Lisäksi esiintymisjännitykseen erikoistuneita kursseja on jonkin verran, mm. yleisen puheviestinnän voi useimmilla aloilla korvata esiintymisvarmuuskurssilla, jossa huomioidaan psyykkinen kuormittavuus vähän paremmin. Toi saattaa toki olla yliopistokohtaistakin, mutta todennäköisesti ei, kun oon törmännyt jo parissa paikassa.
Toimiiko tää oikeasti? Määrääkö lääkärit muka bentsoja tollasilla perusteilla ja auttaako ne tarpeeksi?
Aika todennäköisesti joo, kun kyse on ongelmasta joka noin vahvasti vaikuttaa toimintakykyyn. Toisaalta noiden kanssa osataan olla ihan älyttömän nihkeitä välillä, riippuu aika paljon lääkäristäkin siis. Varmaan ensin tarjotaan beetasalpaajaa (joka siis auttaa fyysisiin oireisiin, ts. sydämentykytykseen ja vastaaviin), mutta kun painottaa että nimenomaan henkinen puoli on se ongelma ja vaarantaa valmistumisen, niin eiköhän ainakin Opamoxia saa. Kannattaa ehkä ottaa etukäteen ylös joitakin perusteluja ja korostaa että noita on tarkoitus käyttää vain satunnaisesti. Jos tuntuu ettei oksatsepaami vaikuta, niin sitten voi juosta saman kierroksen uudestaan ja ehdottaa vähän vahvempaa rauhoittavaa.
Oon itsekin nyt opiskelukyvytön mm. ahdistuksen takia, joten tajuan miltä tuntuu kun jokin ensisilmäyksellä normaalilta vaikuttava velvoite vie aivan älyttömän paljon energiaa. On ihan ymmärrettävää että mieluummin luovut asioista kuin kärsit suhteettomasti, mutta silti sanoisin että jos sulla muilta osin on jaksamista opiskella, niin älä polta siltoja ennen kuin oot käynyt kaikki vaihtoehdot läpi.