PinkkiHuppari
Yliajattelija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 537
- Reaktioarvo
- 510
Perjantaina mulla oli valman opettajan kanssa HOKS-keskustelu ja vähän alkoi huolestuttaa.
Oon tullut siihen tulokseen, että joko mulla on joku suolisto ongelma tai sitten kaikki johtuu vaan ahdistuksesta. Pitäisi kuitenkin varmaan käydä lääkärissä... Harvoin on päivää, että maha toimisi ihan oppikirjan mukaan. Nyt kuitenkin asiaan. Tää valman opettaja on sellainen, että en hänelle oikein uskalla puhua täysin rehellisesti kaikesta esim, jaksamiseen liittyvistä asioista. Hän puhuu vaan opiskelusta ja sen tärkeydestä ja vaikuttaa siltä, että hänelle tärkeintä on opiskelumenestys, vaikka se maksaisi mielenterveyden. Hän varmaan pitää mua laiskana koska, kun torstaina mahakivun takia jouduin lähtemään kesken päivän koulusta hän katsoi mua pitkään hiljaa sellaisella ilmeellä, että ei olisi uskonut mitään, mitä sanoin. Olin siis siinä kohtaa jo tunnin kärsinyt voimistuvasta vatsakivusta. Vasta, kun toisen kerran kysyin hän antoi mun lähteä.
Tää valma alkaa vaikuttaa tosi huonolta paikalta mulle. Osa korotuskursseista järjestetään ihan eri kouluissa ja nään jos en kuinka väsyn, kun joudun ravaamaan eri koulujen välillä ja eri työssäoppipaikoissa. Koska jännitän kaikkia uusia paikkoja ja tilanteita tosi paljon ja stressaan pieniäkin asioita niin en tiedä missä välissä ehdin oppia ja jaksaa tehdä läksyt. Mietin jopa mun tallilla käynnit mahdollisimman tarkkaan, jotta jaksan tehdä kaiken. Siis jopa asia jonka pitäis rentouttaa ja olla kivaa on nykyään raskaampaa.
Musta tuntuu, että oon vaan laiska ja ylireagoin. En uskalla puhua kenellekään, koska en usko, että mua voidaan auttaa tai sitten muhun vaan petytään taas. Siskokin pitää mua vaan lusmuilijana. Äiti ja isä toivoo, että löytäisin vaan jostain sopivan alan ja työn, mutta mikään ei vaan tunnu sopivalta mulle. Musta tuntuu, että oon huono kaikessa ja oon tulevaisuudessa työtön ja kaikki sukulaiset pitää mua epäonnistuneena.
Oon jossain tilassa josta en vaan löydä tai osaa edes kuvitella ulospääsyä.
Oon tullut siihen tulokseen, että joko mulla on joku suolisto ongelma tai sitten kaikki johtuu vaan ahdistuksesta. Pitäisi kuitenkin varmaan käydä lääkärissä... Harvoin on päivää, että maha toimisi ihan oppikirjan mukaan. Nyt kuitenkin asiaan. Tää valman opettaja on sellainen, että en hänelle oikein uskalla puhua täysin rehellisesti kaikesta esim, jaksamiseen liittyvistä asioista. Hän puhuu vaan opiskelusta ja sen tärkeydestä ja vaikuttaa siltä, että hänelle tärkeintä on opiskelumenestys, vaikka se maksaisi mielenterveyden. Hän varmaan pitää mua laiskana koska, kun torstaina mahakivun takia jouduin lähtemään kesken päivän koulusta hän katsoi mua pitkään hiljaa sellaisella ilmeellä, että ei olisi uskonut mitään, mitä sanoin. Olin siis siinä kohtaa jo tunnin kärsinyt voimistuvasta vatsakivusta. Vasta, kun toisen kerran kysyin hän antoi mun lähteä.
Tää valma alkaa vaikuttaa tosi huonolta paikalta mulle. Osa korotuskursseista järjestetään ihan eri kouluissa ja nään jos en kuinka väsyn, kun joudun ravaamaan eri koulujen välillä ja eri työssäoppipaikoissa. Koska jännitän kaikkia uusia paikkoja ja tilanteita tosi paljon ja stressaan pieniäkin asioita niin en tiedä missä välissä ehdin oppia ja jaksaa tehdä läksyt. Mietin jopa mun tallilla käynnit mahdollisimman tarkkaan, jotta jaksan tehdä kaiken. Siis jopa asia jonka pitäis rentouttaa ja olla kivaa on nykyään raskaampaa.
Musta tuntuu, että oon vaan laiska ja ylireagoin. En uskalla puhua kenellekään, koska en usko, että mua voidaan auttaa tai sitten muhun vaan petytään taas. Siskokin pitää mua vaan lusmuilijana. Äiti ja isä toivoo, että löytäisin vaan jostain sopivan alan ja työn, mutta mikään ei vaan tunnu sopivalta mulle. Musta tuntuu, että oon huono kaikessa ja oon tulevaisuudessa työtön ja kaikki sukulaiset pitää mua epäonnistuneena.
Oon jossain tilassa josta en vaan löydä tai osaa edes kuvitella ulospääsyä.