haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
Aloin itkemään kesken oppitunnin ku sain tietää yheltä parhaista kavereistani (sanotaan häntä vaikka Emmiks) että miun muutaman vuoden takanen "kaveri" (joka on tässä tarinassa Milla) kuulemma sanoo minuu välillä ärsyttäväks, ja nyt ku näin jälkeenpäin mietin nii ei hän varmaan sillonkaa meidän kaveruuden aikana miusta välittäny ollenkaan. Emmille tuli tää mieleen, koska kerroin hänelle että näin eilen Millan istumassa jollain penkillä tupakka suussa, ja oon aika varma että Milla huomas miut mutta hän vaan kääns päänsä niinku en olis olemassakaan. Sit Emmi sano, että "En tiiä mikä siinä on, mutta jotkut aina välillä sanoo että oot ärsyttävä niiden mielestä". Ja miulle tuli siitä ihan vitun paha mieli, vaikka toisaalta tiesin kyllä jo etukäteen että miusta on monta vuotta puhuttu pahaa. Oon aina ollu muiden silmissä outolintu, erilainen ja ärsyttävä ihminen. Enkä tiedä miksi. Ehkä se on sit miun puheliaisuus ja satunnainen kovaäänisyys (joista kumpaakaan en tee tahallani) jotka ärsyttää? Lisäks miun ylipaino tuntuu olevan joillekin ylitsepääsemätön asia josta on ok ladella selän takana ties mitä kommentteja. Aina sanotaan että älä välitä siitä mitä muut sanoo ja mitä mieltä muut on siusta jne., mut miten mie voisin olla välittämättä kun sitä on kestäny monta vuotta? Väkisinkin tulee sellanen olo, että miussa on joku pahasti vialla ja ettei miun pitäs olla olemassakaan. Koen että oon super ystävällinen, empaattinen ja hyväsydäminen ihminen, joten sanosin et kyllä miussa on enemmän hienoja kun ärsyttäviä piirteitä, vaikka toki niitäkin löytyy (kuten jokasesta meistä). Mut en vaan saa kunnolla kiinni miks muut pitää mua kummajaisena ja haluisin vaan vajota maan alle D: Miksei mua hyväksytä sellasena kun oon?