Syvälliset Nyt menee kyllä helvetin hyvin taas

[haituvainen]

Aloin itkemään kesken oppitunnin ku sain tietää yheltä parhaista kavereistani (sanotaan häntä vaikka Emmiks) että miun muutaman vuoden takanen "kaveri" (joka on tässä tarinassa Milla) kuulemma sanoo minuu välillä ärsyttäväks, ja nyt ku näin jälkeenpäin mietin nii ei hän varmaan sillonkaa meidän kaveruuden aikana miusta välittäny ollenkaan. Emmille tuli tää mieleen, koska kerroin hänelle että näin eilen Millan istumassa jollain penkillä tupakka suussa, ja oon aika varma että Milla huomas miut mutta hän vaan kääns päänsä niinku en olis olemassakaan. Sit Emmi sano, että "En tiiä mikä siinä on, mutta jotkut aina välillä sanoo että oot ärsyttävä niiden mielestä". Ja miulle tuli siitä ihan vitun paha mieli, vaikka toisaalta tiesin kyllä jo etukäteen että miusta on monta vuotta puhuttu pahaa. Oon aina ollu muiden silmissä outolintu, erilainen ja ärsyttävä ihminen. Enkä tiedä miksi. Ehkä se on sit miun puheliaisuus ja satunnainen kovaäänisyys (joista kumpaakaan en tee tahallani) jotka ärsyttää? Lisäks miun ylipaino tuntuu olevan joillekin ylitsepääsemätön asia josta on ok ladella selän takana ties mitä kommentteja. Aina sanotaan että älä välitä siitä mitä muut sanoo ja mitä mieltä muut on siusta jne., mut miten mie voisin olla välittämättä kun sitä on kestäny monta vuotta? Väkisinkin tulee sellanen olo, että miussa on joku pahasti vialla ja ettei miun pitäs olla olemassakaan. Koen että oon super ystävällinen, empaattinen ja hyväsydäminen ihminen, joten sanosin et kyllä miussa on enemmän hienoja kun ärsyttäviä piirteitä, vaikka toki niitäkin löytyy (kuten jokasesta meistä). Mut en vaan saa kunnolla kiinni miks muut pitää mua kummajaisena ja haluisin vaan vajota maan alle D: Miksei mua hyväksytä sellasena kun oon?

 

[TalvinenRasia]

Tsemppiä. <3 Jokaisessa meissä on jotain ärsyttävää eli myös niissä, jotka sanovat muita ärsyttäviksi. Mä oon tullut siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä ajatella, mitä muut ajattelee. Mun mielestä tärkeintä on, että olet ok itsesi kanssa ja et tee mitään tyhmää. Epäonnistun itsekin tuossa koko ajan, mutta toisinaan on ihanaa olla juuri sellainen kuin on.


Tuskin osaan auttaa, mutta haluan sanoa, että mä olen sun puolella.

 

[haituvainen]

Tsemppiä. <3 Jokaisessa meissä on jotain ärsyttävää eli myös niissä, jotka sanovat muita ärsyttäviksi. Mä oon tullut siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä ajatella, mitä muut ajattelee. Mun mielestä tärkeintä on, että olet ok itsesi kanssa ja et tee mitään tyhmää. Epäonnistun itsekin tuossa koko ajan, mutta toisinaan on ihanaa olla juuri sellainen kuin on.


Tuskin osaan auttaa, mutta haluan sanoa, että mä olen sun puolella.

Voi kiitos, ihanasti sanottu!💗 Oon kyllä samaa mieltä D: Jotenkin oon vaan sellanen ihminen, joka ei kestä sitä ettei joku pidä miusta, ja jopa ihan pienikin kritiikki saattaa jo tuoda huonommuuden tunteen D: Vaikka oikeesti kun miettii niin meitä ihmisiä on niin paljon erilaisia, ettei kukaan voi millään miellyttää kaikkia. Miulla on vaan kauhee miellyttämisen tarve ja tarve tulla hyväksytyks. En koe olevani kovin rakastettu, vaikka yks hyvin läheinen ystävä (tää nk. Emmi) miulla onkin, muut oikeestaan vaan kavereita. Tuntuu etten ite välitä oikein kunnolla kenestäkään ja ettei mua rakasteta. Ja ehkä suurin syy siihen minkä takia olen muiden mielestä ärsyttävä on se, että meen yleensä jännittyneeseen tilaan kehollisesti ja mietin kauheesti että mitä nyt sanon seuraavaks. Muut saattaa ehkä huomata sen, että oon koko ajan varautunu ja miulla on semmonen tietty "rooli" yllä. Huomaan sen esim. omasta puheestani niin, että saatan puhuu joko tavallista hiljasemmalla tai korkeammalla tai muuten vaan oudolla äänensävyllä enkä omallani, ihan vaan siks että koitan saada ääneni kuulostamaan muiden korviin mahdollisimman miellyttävältä. Oon niin monta vuotta koittanu miellyttää muita että miut hyväksyttäs, etten edes itekään oikein tiiä kuka oon D: En vaan osaa olla oma itteni ja täysin rentona vaikka kuinka yritän. Äiti on varmaan ainut ihminen jonka seurassa en mieti _yhtään_ tämmösiä asioita. Anteeks kauhee avautuminen D:

 

[KäveleväNakki]

Minulla on vähän tuo sama homma. Mua on melkeen aina, etenkin yläasteen aikana pidetty läskinä, rumana, erilaisena inhottavana outolintuna, koska pukeudun erilailla kuin muut, ja tykkään eri asioista kuin muut, ja tietyt ihmiset on tehny mun yläaste ajoista täyttä helvettiä. Joittenkin ihmisten on vaan vaikea hyväksyä erilaisia ihmisiä, mutta se yleensä kielii siitä että ne ei ite oo tyytyväisiä itseensä, tai sitten näkee itsensä niin vitun täydellisenä, että kaikki vähänkään erilaiset ihmiset on niitten silmissä rumia ja typeriä.
Kuitenkin, jokainen olkoon sellainen kuin itse haluaa, älä anna kenenkään imbesillin sanojen vaikuttaa suhun, koska loppujen lopuksi ne on vaan tavallisia ihmisiä nekin, ei mitään jumalia, vaikka sellaisia kuvittelisivatkin olevansa.
Tsemppiä sulle!

 

[TalvinenRasia]

Voi kiitos, ihanasti sanottu!💗 Oon kyllä samaa mieltä D: Jotenkin oon vaan sellanen ihminen, joka ei kestä sitä ettei joku pidä miusta, ja jopa ihan pienikin kritiikki saattaa jo tuoda huonommuuden tunteen D: Vaikka oikeesti kun miettii niin meitä ihmisiä on niin paljon erilaisia, ettei kukaan voi millään miellyttää kaikkia. Miulla on vaan kauhee miellyttämisen tarve ja tarve tulla hyväksytyks. En koe olevani kovin rakastettu, vaikka yks hyvin läheinen ystävä (tää nk. Emmi) miulla onkin, muut oikeestaan vaan kavereita. Tuntuu etten ite välitä oikein kunnolla kenestäkään ja ettei mua rakasteta. Ja ehkä suurin syy siihen minkä takia olen muiden mielestä ärsyttävä on se, että meen yleensä jännittyneeseen tilaan kehollisesti ja mietin kauheesti että mitä nyt sanon seuraavaks. Muut saattaa ehkä huomata sen, että oon koko ajan varautunu ja miulla on semmonen tietty "rooli" yllä. Huomaan sen esim. omasta puheestani niin, että saatan puhuu joko tavallista hiljasemmalla tai korkeammalla tai muuten vaan oudolla äänensävyllä enkä omallani, ihan vaan siks että koitan saada ääneni kuulostamaan muiden korviin mahdollisimman miellyttävältä. Oon niin monta vuotta koittanu miellyttää muita että miut hyväksyttäs, etten edes itekään oikein tiiä kuka oon D: En vaan osaa olla oma itteni ja täysin rentona vaikka kuinka yritän. Äiti on varmaan ainut ihminen jonka seurassa en mieti _yhtään_ tämmösiä asioita. Anteeks kauhee avautuminen D:

Voi, aina saa avautua! D: Mä tunnen itekin olevani sellainen outolintu ja vähiten pidetty tyyppi esimerkiksi koulussa. Oon myös hyvin jännittynyt koko ajan ja mulle on tärkeää, mitä muut ajattelevat musta. Viimeksi tänään oli sellainen tilanne, jossa tunsin itseni huonoksi, mutta tuo tilanne oli loppujen lopuksi sellainen, jossa en osannut yhtä asiaa. Muistan myös, että kun pelattiin kasilla pesäpalloa koulussa (mun suurin heikkous), pallo tuli mua kohti ja mä järkyttyneenä väistin. Kaikki huusivat vihaisina, mikä on ihan ymmärrettävää, koska hei haloo, koulupeli jossa on pakko voittaa.

Samaistun tuohon tarpeeseen miellyttää kaikkia. En uskalla antaa kritiikkiä ja oon koko ajan mahdollisimman ystävällinen. Sitten kun joku kritisoi, niin se on kuin isku kasvoihin, joka jää sattumaan. En tosin tiedä, puhutaanko me samasta asiasta, mutta joka tapauksessa maailma on pullollaan erilaisia ihmisiä niin kuin sanoitkin, ja aina löytyy joku, jolle et kelpaa sellaisena kuin olet. D: Sen pitäisi muuttua.

 

[Myrskyvaroitus]

Se vika ei oo sussa vaan niissä ihmisissä jotka ei osaa hyväksyä toisia ihmisiä ja heidän erilaisuuttaan (vaikka toisaalta, kaikki ovat erilaisia ettäh..)

Kiinnitin huomiota tuohon kohtaan, kun sanot et sussa on enemmän hyviä puolia ku huonoja.
Upeeta et osaat nähä ittes hyvänä ja osaat sanua itestäs hyviä asioita<3 Kaikki ei siihen todellakaan pysty, ittesä kehuminen on yks vaikeimmista asioista. Oot aivan mahtava! <33