Mielenterveys (TW) Tekis mieli vaan lopettaa

[Poistettukäyttäjänimi1238]

Lopettaa kaikki yrittäminen ja varsinkin eläminen. En tiiä mitä oikeen odotan, varmaan salaa toivon että kaikki muuttuis paremmaks mutta en jaksa enkä pysty odottaa sitä. Oon odottanu jo kuukausia. Ja entä jos tää ei ikinä lopukkaan tai jos loppuis, niin loppuis liian myöhään. Ei kukaan edes huomais jos vaan lähtisin. Eikä kukaan välittäis. Oon vaan niin väsyny tähän kaikkeen ja siihen ettei kukaan oikeesti välitä.

 

[Karzaa]

On varmasti ihmisiä jotka välittää susta ja huomais jos kuolisit. Saatko sä ammattiapua?

 

[Poistettukäyttäjänimi1238]

On varmasti ihmisiä jotka välittää susta ja huomais jos kuolisit. Saatko sä ammattiapua?

En saa ammattiapua

 

[haituvainen]

ehdottomasti siun pitäs päästä ammattiavun piiriin D:
itellä on ollu tässä viimeset n. 3 vuotta aikalailla helvettiä, nyt tosin rauhallisempi vaihe meneillään. vaikka lähes koko tän ajan oon ollu ammattiavun piirissä, niin on tää aikamoista taistelua ollu. tiiän etten ois selvinny ilman ammattilaisia, joten tuntuu tosi pahalta, kun moni joutuu käymään tämmöstä läpi ilman kunnon tukea :(
psykologeille on kyllä yleensä aikamoiset jonot, joten voi olla että joudut oottamaan kuukausiakin :/ tosin jos on joku sairaus, niin sitä kautta pääsee nopeammin.
oon ihan varma että susta välitetään ja uskon että tuntuu lohduttomalta, kun voin samaistua tuohon niin paljon. kuten sanoin niin tällä hetkellä tilanteeni ei tosiaan oo niin akuutti, mutta kyllä osa noista alotusviestissä olevista asioista välillä valtaa mielen.
jos jonkun asian voisin tästä maailmasta muuttaa niin sen, että kaikilla ois hyvä olla eikä kenenkään tarviis kärsii mistään mt-ongelmista D: toivottavasti pääset juttelemaan jollekin, ja ensiapuna kannattaa ainakin ottaa yhteys koulupsykologiin. sie tarviit ja ansaitset kaiken tuen. lähetän ison voimahalin ja paljon rakkautta♡

 

[Karzaa]

En saa ammattiapua

Jep sun pitäis päästä mahdollisimman nopeesti ammattiavun piiriin. D: Tiiän et voi olla tosi pelottavaa ja vaikeeta hakee apua, mut se todellakin kannattaa. Sen jälkeen oma toipuminen voi alkaa ja saa taas pikkuhiljaa elämänsä kuntoon. <3

 

[Poistettukäyttäjänimi1238]

ehdottomasti siun pitäs päästä ammattiavun piiriin D:
itellä on ollu tässä viimeset n. 3 vuotta aikalailla helvettiä, nyt tosin rauhallisempi vaihe meneillään. vaikka lähes koko tän ajan oon ollu ammattiavun piirissä, niin on tää aikamoista taistelua ollu. tiiän etten ois selvinny ilman ammattilaisia, joten tuntuu tosi pahalta, kun moni joutuu käymään tämmöstä läpi ilman kunnon tukea :(
psykologeille on kyllä yleensä aikamoiset jonot, joten voi olla että joudut oottamaan kuukausiakin :/ tosin jos on joku sairaus, niin sitä kautta pääsee nopeammin.
oon ihan varma että susta välitetään ja uskon että tuntuu lohduttomalta, kun voin samaistua tuohon niin paljon. kuten sanoin niin tällä hetkellä tilanteeni ei tosiaan oo niin akuutti, mutta kyllä osa noista alotusviestissä olevista asioista välillä valtaa mielen.
jos jonkun asian voisin tästä maailmasta muuttaa niin sen, että kaikilla ois hyvä olla eikä kenenkään tarviis kärsii mistään mt-ongelmista D: toivottavasti pääset juttelemaan jollekin, ja ensiapuna kannattaa ainakin ottaa yhteys koulupsykologiin. sie tarviit ja ansaitset kaiken tuen. lähetän ison voimahalin ja paljon rakkautta♡

Olipa ihanasti sanottu, kiitos tosta viestistä<3 ja siis oon tosi pahoillani että oot ollu ja oot vieläkin tollasessa tilanteessa ja että oot joutunu käymään ton läpi D: tosi ihana kuitenki kuulla, että asiat on nyt edes vähän rauhottunu, ja uskon että ne tulee rauhottuu vielä lisää. Sä selviit kyllä tästä, oot tosi sinnikäs ja rohkee, ja myös ihana<3

Mä tiiän, että mun pitäis jutella koulupsykologille ja hakee apua, mutta en vaan pysty. En pysty laittaa viestiä, koska tiiän etten tuu pystyy sanoo mitään kasvotusten kenellekään. Eikä terkat sun muut suostu viestittelee aluks, vaan pitää vaan varata aika eikä siinä viestissä saa lukee mitään mistä haluais jutella. Pitäis varmaan jotenki pakottaa itteni, mutta en kykene siihenkään. Oon niin säälittävä ja surkee. Tiiä että se on tyhmä pelko, mutta mua pelottaa että mun vanhemmat tai sisarukset sais jotenki tietää jos menisin. Ja niillä on kaikilla omat huolensa ja ongelmansa joten en haluu kuormittaa niitä tällä, jos sais tietää tästä.
Oon vaan koko ajan miettiny että puhun terkalle samalla kun on terveystarkastus, mutta ongelma on siinä etten tiiä millon se on. Se voi olla vasta keväällä, jollon se on liian myöhään. Pitäs vaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja varata se aika koulupsykologille.
Anteeks hurjan pitkästä viestistä D:

 

[TalvinenRasia]

Ensinnäkin haluaisin sanoa, että todella paljon tsemppiä täältä, minulta. <3 Mulla on tosi samoja fiiliksiä, kestänyt myös kuukausia. Viimeksi tänään tuli pohdittua, että onko elämässä mitään järkeä, kannattaako jatkaa ja helpottaako tämä ikinä. En tiedä, pystytkö samaistumaan. En oikein uskalla puhua kenellekään, koska pahimmassa tapauksessa pelkään, että tieni päätyy osastolle. Mulla on kuitenkin muutama asia, jotka ovat saaneet oloni helpottumaan. Tässä jonkinlainen lista:
- Lukeminen. Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan nimeltä Syitä pysytellä hengissä. Sen on kirjoittanut Matt Haig ja mä olen saanut siitä apua. On myös paljon monia muita kirjoja!
-Liikkuminen. Kun tuntuu oikein pahalta, ulkona kävely usein auttaa
-Omista fiiliksistä kirjoittaminen
-Ehkä myös tähän listaan kuuluu se puhuminen, joka oikeasti auttaa. Suosittelen lempeästi, vaikka se pelottaisi. Uskon, että pystyt siihen. ❤️

 

[Poistettukäyttäjänimi1238]

Ensinnäkin haluaisin sanoa, että todella paljon tsemppiä täältä, minulta. <3 Mulla on tosi samoja fiiliksiä, kestänyt myös kuukausia. Viimeksi tänään tuli pohdittua, että onko elämässä mitään järkeä, kannattaako jatkaa ja helpottaako tämä ikinä. En tiedä, pystytkö samaistumaan. En oikein uskalla puhua kenellekään, koska pahimmassa tapauksessa pelkään, että tieni päätyy osastolle. Mulla on kuitenkin muutama asia, jotka ovat saaneet oloni helpottumaan. Tässä jonkinlainen lista:
- Lukeminen. Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan nimeltä Syitä pysytellä hengissä. Sen on kirjoittanut Matt Haig ja mä olen saanut siitä apua. On myös paljon monia muita kirjoja!
-Liikkuminen. Kun tuntuu oikein pahalta, ulkona kävely usein auttaa
-Omista fiiliksistä kirjoittaminen
-Ehkä myös tähän listaan kuuluu se puhuminen, joka oikeasti auttaa. Suosittelen lempeästi, vaikka se pelottaisi. Uskon, että pystyt siihen. ❤️

Ihana viesti kiitos<3 ja siis voin samaistua todellakin. Kiitos muuten noista vinkeistä, voisin kokeilla niitä
Ja tsemppiä sullekin<3 harmittaa kuulla että sulla on samanlaisia fiiliksiä ja että ne on kestäny pitkään D: toivottavasti uskallat puhua jollekin, jotta saisit apua, jos et siis jo saa. Ja uskon, että parempi aika kyllä tulee sulle ja että selviit, koska oot selvinny jo tänne asti. Toivottavasti sulla on tulossa ihana rento viikonloppu<3

 

[TalvinenRasia]

Ihana viesti kiitos<3 ja siis voin samaistua todellakin. Kiitos muuten noista vinkeistä, voisin kokeilla niitä
Ja tsemppiä sullekin<3 harmittaa kuulla että sulla on samanlaisia fiiliksiä ja että ne on kestäny pitkään D: toivottavasti uskallat puhua jollekin, jotta saisit apua, jos et siis jo saa. Ja uskon, että parempi aika kyllä tulee sulle ja että selviit, koska oot selvinny jo tänne asti. Toivottavasti sulla on tulossa ihana rento viikonloppu<3

Samoin. <3<3

 

[haituvainen]

Olipa ihanasti sanottu, kiitos tosta viestistä<3 ja siis oon tosi pahoillani että oot ollu ja oot vieläkin tollasessa tilanteessa ja että oot joutunu käymään ton läpi D: tosi ihana kuitenki kuulla, että asiat on nyt edes vähän rauhottunu, ja uskon että ne tulee rauhottuu vielä lisää. Sä selviit kyllä tästä, oot tosi sinnikäs ja rohkee, ja myös ihana<3

Mä tiiän, että mun pitäis jutella koulupsykologille ja hakee apua, mutta en vaan pysty. En pysty laittaa viestiä, koska tiiän etten tuu pystyy sanoo mitään kasvotusten kenellekään. Eikä terkat sun muut suostu viestittelee aluks, vaan pitää vaan varata aika eikä siinä viestissä saa lukee mitään mistä haluais jutella. Pitäis varmaan jotenki pakottaa itteni, mutta en kykene siihenkään. Oon niin säälittävä ja surkee. Tiiä että se on tyhmä pelko, mutta mua pelottaa että mun vanhemmat tai sisarukset sais jotenki tietää jos menisin. Ja niillä on kaikilla omat huolensa ja ongelmansa joten en haluu kuormittaa niitä tällä, jos sais tietää tästä.
Oon vaan koko ajan miettiny että puhun terkalle samalla kun on terveystarkastus, mutta ongelma on siinä etten tiiä millon se on. Se voi olla vasta keväällä, jollon se on liian myöhään. Pitäs vaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja varata se aika koulupsykologille.
Anteeks hurjan pitkästä viestistä D:

ei mitään, ilo on miun puolella <3 lämmin kiitos itelles myötätunnosta💗 sie selviit myös ihan varmasti, vaikka ei siltä tällä hetkellä tunnukaan D: ja siekin oot todella ihana ja sinnikäs♡ enkä sano tätä sen takia että sie sanoit miulle, vaan siks kun unohin sanoa tuossa aiemmassa viestissä D: mieti miten pitkälle oot jo päässy - oon varma, ettet oo tullu tänne asti turhaan. oon oikeesti tosi ylpee siusta ja pidän sua rohkeena kun avauduit täällä <3

ja hei, usko kun mie sanon, että sie et todellakaan oo millään tasolla surkea tai säälittävä tai mitään muutakaan negatiivista D: <3 se on tosi yleistä ja ihan luonnollistakin, että ahdistaa puhua jollekin tuntemattomalle omista ongelmista. voin myöntää ettei se mustakaan mikään helppo homma ole, ja välillä se on kuormittavaakin, mutta täytyy muistaa että ne ammattilaiset on kuullu vaikka ja mitä eikä varmasti pidä sua mitenkään kummajaisena. niillä on kyllä vaitiolovelvollisuus, mutta vaikka sun lähipiiri tietäskin, niin se ois loppujen lopuks vaan hyvä asia. ymmärrän kyllä sen että itestä voi tuntuu siltä, että jotenki kuormittaa muita omilla ongelmilla, mutta parempi niistä on silti aina kertoo kun pitää sisällään. ensinnäkin jos muut tietäs, niin siun ei tarviis esittää että kaikki on fine ja sua voitas tukea paljon paremmin.

en tiiä oliko tästä mitään apua, mutta mie niin kovasti toivon siulle kaikkea hyvää ja parempaa vointia D: oon varma että pystyt ottamaan yhteyttä johonkin terkkariin tai psykologiin, sie pystyt kyllä siihen <3

 

[Poistettukäyttäjänimi1238]

ei mitään, ilo on miun puolella <3 lämmin kiitos itelles myötätunnosta💗 sie selviit myös ihan varmasti, vaikka ei siltä tällä hetkellä tunnukaan D: ja siekin oot todella ihana ja sinnikäs♡ enkä sano tätä sen takia että sie sanoit miulle, vaan siks kun unohin sanoa tuossa aiemmassa viestissä D: mieti miten pitkälle oot jo päässy - oon varma, ettet oo tullu tänne asti turhaan. oon oikeesti tosi ylpee siusta ja pidän sua rohkeena kun avauduit täällä <3

ja hei, usko kun mie sanon, että sie et todellakaan oo millään tasolla surkea tai säälittävä tai mitään muutakaan negatiivista D: <3 se on tosi yleistä ja ihan luonnollistakin, että ahdistaa puhua jollekin tuntemattomalle omista ongelmista. voin myöntää ettei se mustakaan mikään helppo homma ole, ja välillä se on kuormittavaakin, mutta täytyy muistaa että ne ammattilaiset on kuullu vaikka ja mitä eikä varmasti pidä sua mitenkään kummajaisena. niillä on kyllä vaitiolovelvollisuus, mutta vaikka sun lähipiiri tietäskin, niin se ois loppujen lopuks vaan hyvä asia. ymmärrän kyllä sen että itestä voi tuntuu siltä, että jotenki kuormittaa muita omilla ongelmilla, mutta parempi niistä on silti aina kertoo kun pitää sisällään. ensinnäkin jos muut tietäs, niin siun ei tarviis esittää että kaikki on fine ja sua voitas tukea paljon paremmin.

en tiiä oliko tästä mitään apua, mutta mie niin kovasti toivon siulle kaikkea hyvää ja parempaa vointia D: oon varma että pystyt ottamaan yhteyttä johonkin terkkariin tai psykologiin, sie pystyt kyllä siihen <3

Aww sanoit niin ihanasti musta, en kestä<3
Kiitos, tosta todellakin oli apua, koko viestistä ja kaikesta mitä sanoit <3

 

[kromi]

Olipa ihanasti sanottu, kiitos tosta viestistä<3 ja siis oon tosi pahoillani että oot ollu ja oot vieläkin tollasessa tilanteessa ja että oot joutunu käymään ton läpi D: tosi ihana kuitenki kuulla, että asiat on nyt edes vähän rauhottunu, ja uskon että ne tulee rauhottuu vielä lisää. Sä selviit kyllä tästä, oot tosi sinnikäs ja rohkee, ja myös ihana<3

Mä tiiän, että mun pitäis jutella koulupsykologille ja hakee apua, mutta en vaan pysty. En pysty laittaa viestiä, koska tiiän etten tuu pystyy sanoo mitään kasvotusten kenellekään. Eikä terkat sun muut suostu viestittelee aluks, vaan pitää vaan varata aika eikä siinä viestissä saa lukee mitään mistä haluais jutella. Pitäis varmaan jotenki pakottaa itteni, mutta en kykene siihenkään. Oon niin säälittävä ja surkee. Tiiä että se on tyhmä pelko, mutta mua pelottaa että mun vanhemmat tai sisarukset sais jotenki tietää jos menisin. Ja niillä on kaikilla omat huolensa ja ongelmansa joten en haluu kuormittaa niitä tällä, jos sais tietää tästä.
Oon vaan koko ajan miettiny että puhun terkalle samalla kun on terveystarkastus, mutta ongelma on siinä etten tiiä millon se on. Se voi olla vasta keväällä, jollon se on liian myöhään. Pitäs vaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja varata se aika koulupsykologille.
Anteeks hurjan pitkästä viestistä D:

Ehdottomasti kannattaa yrittää rohkaistua ja hakea apua. Se ensimmäinen askel on vaikea, mutta pikku hiljaa se helpottuu siitä! Oon itse aina ajatellut, ettei kannata lopettaa ja luovuttaa ennen kuin on kokeillut muut vaihtoehdot! Vähän silleen, että ainahan sitä voi sitten luovuttaa sen jälkeen, kun on ensin edes kokeillut.

Olisiko helpompaa, jos ensin vaikka kirjoitat ylös, mitä haluaisit sanoa koulupsykologille? Että jos tuntuukin, että ei saakaan sanottua mitään, kun menee sen luokse, niin voit aina antaa sen lapun sille. Tärkeintä olisi, että joku tietäisi, että tarvit apua! Ja jos et uskalla tai pysty mennä terkkarille tai psykologille, kerro vaikka jollekin mukavalle opettajalle, jos sellaisia siis on.

Tai vanhemmille tai sisaruksille. Tiedän, että susta tuntuu ettet halua kuormittaa niitä, mutta ne varmasti välittää susta, ja ennemmin tai myöhemmin ne huomaa että joku on vialla. Helpottaa paljon, jos ne tietää sun saavan apua!
Lisäksi, sun vanhemmat on aikuisia ja niillä on paljon ememmän kapasiteettia kestää tällaista kuormitusta kuin sulla yksin! Ja niiden tehtävä sun vanhempina on auttaa tällaisissa asioissa! Sä et voi ottaa sun perheenkin hyvinvointia omaksi kuormaksesi, vaan nyt just sun pitää pitää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi!