Taivaansini
Asiantuntija
- Liittynyt
- 4.2.2021
- Viestejä
- 1,860
- Reaktioarvo
- 1,422
Mulla alkaa maanantaina kaksoistutkinto ja olis kivaa kuulla muita kaksoistutkintolaisii, mitä on tykänneet. Onko kellään jotain vinkkejä annettavaksi kaksoistutkintolaiselle? Ja mitä aineita te ajattelitte kirjottaa?
Mä kirjotan pitkän enkun, ruotsin, äikän, psykologian ja yhteiskuntaopin. En ollut varma valitsenko psykologian vai hissan, mutta psykologia nyt sattu mukavasti ruotsin tuntien kanssa yhteen eli valitsin sen sitten sen perusteella. Mulla siis alkaa nyt ekassa lukiojaksossa ruotsi ja psykologia.
Ite opiskelen ammattikoulussa media-alaa eli voin onneks jotain tehdä kotonakin, kun joudun välillä lähtemään koulusta etuajassa ehtiäkseni lukiotunneille. Toi mun ammattikoulu on samalla kunnalla, mutta joudun menemään sinne bussilla. Toi lukio taas on ihan tässä samassa kylässä, joten kun koulu loppuu niin pääsen kävellen kotiin.
Mulla on sillä lukioluokalla yks kaveri, joka on kivaa, koska mulla ei oo kavereita tuolla amiksessa. Mutta sillä mun kaverilla on yks uus kaveri siellä niin joudun sitten olla senkin kanssa samalla, ku oon mun kaverin kaa. Se ei ois niin paha, mutta pelkään etten uskalla sitten sanoa mitään.
Se olis helpompaa, jos se sen kaveri olis täysin tuntematon, mutta se on mun entinen rinnakkaisluokkalainen, oli mun kanssa samoilla liikkatunneilla yläasteella, on mun luokkalaisen kaveri ja mun luokkalainen on sukua mun kaimalle, joka on mun pikkusiskon kaveri.
Ja lisäks kerran ku olin tän mun kaverin ja meidän yhtesen kaverin kaa ja sit sanoin että tää mun luokkakaveri on ainut meidän koulusta, kuka on siellä niin ne yllätty siitä(olin kyllä jo sanonut siitä aiemmin, mutta olivat ilmeisesti unohtaneet...) ja sitte muutaman päivän päästä, ku olin vähän surullisena yksin ruokapöydässä syömässä niin näin et se mun luokkakaveri kulki kavereittensa kaa siitä ohi ja katto muhun.
Sitte ne sano että ne tulee nyt tähän istumaan ja se luokkakaveri vähän jutteli mulle ja sit se oli poissa koulussa mut ku palas kouluun ja menin taas yksin istumaan niin se sano et oisit tullut meidän kaa istumaan. Sit tavattiin taas mun kavereitten kaa tais olla jopa samana päivänä ja tää mun kaveri kysy oliko tää luokkalainen puhunut mulle ja ku kerroin tosta niin se kerto, että oli puhunut sen luokkakaverin kaa siitä, että tietääköhän se mun luokkalainen, että ollaan samalla luokalla(en kyl tiiä miks ei tietäis) ja sit se mun kaverin luokkakaveri oli puhunut mun luokkakaverille ja se mun luokkalainen oli sanonut että vois jutella mulle, mutta oon niin hiljanen, mutta ilmesesti sitte päätti antaa mahdollisuuden ja säälistä tulla puhumaan mulle.
Ja tän ja kaikkien noiden yhteyksien vuoksi näitten henkilöiden välillä mua ahdistaa jutella sen mun kaverin uuden kaverin kanssa, koska kaikilla näistä on eri oletukset ja mielikuvat musta(koska en aina puhu niin paljoo niin joillekki/joittenki kuullen oon saattanut puhua enemmän ja eri asioista) ja sit mua ahdistaa, jos se mun kaverin kaveri puhuu taas mun luokkalaisen kanssa musta.
Ja lisäks on kaikkein vaikeinta(ellei kiusaajia lasketa) puhuu just semmosille tyypeille, ketkä mä tavallaan tunnen, mut sit toisaalta en. Niinku et tolta lukioluokalta oikeestaan kaikki on joku mun entisiä luokkalaisia, entisiä rinnakkaisluokkalaisia, tai molempia. Olis paljon helpompaa puhua semmosille täysin tuntemattomille ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja ku uskallan puhua tossa mun luokassa paljon paremmin, en vaan alota keskusteluja. Ja mua pelottaa, että nyt lukiossa oon taas yhtä hiljanen ja pelkään niinkuin aiemminkin. :(
Aiemmin olin ihan super innoissani, mutta nyt oonki alkanut kokemaan ahdistusta ja pelkoa tän kaksoistutkinnon takii. Ja kun muistelen sitä, kun yläasteella kouluun raahautuminen oli aina niin kamalaa ja tunnit mateli ihan super hitaasti, eikä kenenkään viereen voinut mennä istumaan/tehdä ryhmätyötä sen kaa, koska melkein kaikki suurin piirtein vihas mua.(ja tolla luokalla on paljon ilkeitä ja inhottavii ihmisii) Ja sit pelkään tulevani kiusatuksi.
Niin ja pelkään etten osaa enää opiskella, tai lukea kokeisiin, tai tehdä läksyjä, koska amiksessa ei oo mitään noista.(tai no opiskelua on, mutta se on niin erilaista) Enkä oikeesti yhtään tiiä, miten sopeudun tonne. Ja siis ku amiksessa vaikkei mul ookkaan kavereita niin kaikki sentään on ystävällisii mulle, mutta yläasteella ja muutenkin kaikissa aiemmissa kouluissa tuli aina ulkopuolinen olo, silloinkin kun oli kavereita.
Mut joo, sittehän se selviää. Ihme, kun vielä ihan keskiviikkona ja oikeastaan vielä perjantaipäivälläkin olin niin innoissani, mutta nyt yhtäkkiä ahdistaakin niin paljon. D:
Mä kirjotan pitkän enkun, ruotsin, äikän, psykologian ja yhteiskuntaopin. En ollut varma valitsenko psykologian vai hissan, mutta psykologia nyt sattu mukavasti ruotsin tuntien kanssa yhteen eli valitsin sen sitten sen perusteella. Mulla siis alkaa nyt ekassa lukiojaksossa ruotsi ja psykologia.
Ite opiskelen ammattikoulussa media-alaa eli voin onneks jotain tehdä kotonakin, kun joudun välillä lähtemään koulusta etuajassa ehtiäkseni lukiotunneille. Toi mun ammattikoulu on samalla kunnalla, mutta joudun menemään sinne bussilla. Toi lukio taas on ihan tässä samassa kylässä, joten kun koulu loppuu niin pääsen kävellen kotiin.
Mulla on sillä lukioluokalla yks kaveri, joka on kivaa, koska mulla ei oo kavereita tuolla amiksessa. Mutta sillä mun kaverilla on yks uus kaveri siellä niin joudun sitten olla senkin kanssa samalla, ku oon mun kaverin kaa. Se ei ois niin paha, mutta pelkään etten uskalla sitten sanoa mitään.
Se olis helpompaa, jos se sen kaveri olis täysin tuntematon, mutta se on mun entinen rinnakkaisluokkalainen, oli mun kanssa samoilla liikkatunneilla yläasteella, on mun luokkalaisen kaveri ja mun luokkalainen on sukua mun kaimalle, joka on mun pikkusiskon kaveri.
Ja lisäks kerran ku olin tän mun kaverin ja meidän yhtesen kaverin kaa ja sit sanoin että tää mun luokkakaveri on ainut meidän koulusta, kuka on siellä niin ne yllätty siitä(olin kyllä jo sanonut siitä aiemmin, mutta olivat ilmeisesti unohtaneet...) ja sitte muutaman päivän päästä, ku olin vähän surullisena yksin ruokapöydässä syömässä niin näin et se mun luokkakaveri kulki kavereittensa kaa siitä ohi ja katto muhun.
Sitte ne sano että ne tulee nyt tähän istumaan ja se luokkakaveri vähän jutteli mulle ja sit se oli poissa koulussa mut ku palas kouluun ja menin taas yksin istumaan niin se sano et oisit tullut meidän kaa istumaan. Sit tavattiin taas mun kavereitten kaa tais olla jopa samana päivänä ja tää mun kaveri kysy oliko tää luokkalainen puhunut mulle ja ku kerroin tosta niin se kerto, että oli puhunut sen luokkakaverin kaa siitä, että tietääköhän se mun luokkalainen, että ollaan samalla luokalla(en kyl tiiä miks ei tietäis) ja sit se mun kaverin luokkakaveri oli puhunut mun luokkakaverille ja se mun luokkalainen oli sanonut että vois jutella mulle, mutta oon niin hiljanen, mutta ilmesesti sitte päätti antaa mahdollisuuden ja säälistä tulla puhumaan mulle.
Ja tän ja kaikkien noiden yhteyksien vuoksi näitten henkilöiden välillä mua ahdistaa jutella sen mun kaverin uuden kaverin kanssa, koska kaikilla näistä on eri oletukset ja mielikuvat musta(koska en aina puhu niin paljoo niin joillekki/joittenki kuullen oon saattanut puhua enemmän ja eri asioista) ja sit mua ahdistaa, jos se mun kaverin kaveri puhuu taas mun luokkalaisen kanssa musta.
Ja lisäks on kaikkein vaikeinta(ellei kiusaajia lasketa) puhuu just semmosille tyypeille, ketkä mä tavallaan tunnen, mut sit toisaalta en. Niinku et tolta lukioluokalta oikeestaan kaikki on joku mun entisiä luokkalaisia, entisiä rinnakkaisluokkalaisia, tai molempia. Olis paljon helpompaa puhua semmosille täysin tuntemattomille ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja ku uskallan puhua tossa mun luokassa paljon paremmin, en vaan alota keskusteluja. Ja mua pelottaa, että nyt lukiossa oon taas yhtä hiljanen ja pelkään niinkuin aiemminkin. :(
Aiemmin olin ihan super innoissani, mutta nyt oonki alkanut kokemaan ahdistusta ja pelkoa tän kaksoistutkinnon takii. Ja kun muistelen sitä, kun yläasteella kouluun raahautuminen oli aina niin kamalaa ja tunnit mateli ihan super hitaasti, eikä kenenkään viereen voinut mennä istumaan/tehdä ryhmätyötä sen kaa, koska melkein kaikki suurin piirtein vihas mua.(ja tolla luokalla on paljon ilkeitä ja inhottavii ihmisii) Ja sit pelkään tulevani kiusatuksi.
Niin ja pelkään etten osaa enää opiskella, tai lukea kokeisiin, tai tehdä läksyjä, koska amiksessa ei oo mitään noista.(tai no opiskelua on, mutta se on niin erilaista) Enkä oikeesti yhtään tiiä, miten sopeudun tonne. Ja siis ku amiksessa vaikkei mul ookkaan kavereita niin kaikki sentään on ystävällisii mulle, mutta yläasteella ja muutenkin kaikissa aiemmissa kouluissa tuli aina ulkopuolinen olo, silloinkin kun oli kavereita.
Mut joo, sittehän se selviää. Ihme, kun vielä ihan keskiviikkona ja oikeastaan vielä perjantaipäivälläkin olin niin innoissani, mutta nyt yhtäkkiä ahdistaakin niin paljon. D: