Mielenterveys Oikeest VITTU ANTAKAA MUN OLLA

[qualitymonkey]

Oliki vittu iha liian hyvä aamu kunnes työntekijä soitti ja nyt taas itken. Ammattilaisten juttelu ei tee mitään muuta ku yleensä saa mut vaa itkemään. Nytki jos oisin saanu vaa olla rauhassa nii mul ois ollu paljon parempi olo. Miks noiden pitää aina tulla pilaamaan joka ikinen mun hyvä päivä

Kiitos vaan ja paonukaa vittuun

Eikä kyse oo ees siitä etteikö se henkilö olis mukava. Siit ei oo millään lailla kyse
Mutta kun ne vaan pahentaa mun oloa, ne pahentaa mun paniikkioireita, noi keskustelut ei vaan tee hyvää mun oireille. En pysty elämään enää

Ja mä sillekin sanoin että mulla paheni olo terapiassa ja itsetunto meni paskaks

Nyt ku oon just alkanu rakastaa itteeni enemmän ni tuntuu et kaikki menee päin helvettiä. Millään ei oo enää mitään väliä

Taidan mennä takas nukkumaan, en välitä enää mistään.

Kaikki oli hyvin ensimmäiset parikymmentä minuuttia mutta sitten alko tulla ahistusoireita ja tuntu etten pysty hengittämään kunnolla ja sit puhelun jälkeen aloin taas itkemään ja nyt oon ihan sekasin

Kun taas ennen puhelua mulla oli rento ja mukava ja helpottunu olo ku mul ei käytännössä olli yhtään ahistusoireita sillon ku heräsin. Tai oli jotain joo mut oli aivan ihmeellisen helppo olla. Ei tollast yleensä oo mut siitä suoraan aivan helvetilliseen oloon ja tuskaa tuskaa tuskaa vaan ja en haluu mitään muuta ku nukkua, nukkua ja nukkua, en haluu enää mitään muuta

Vatsakivut ei sentään oo niin pahat että ainakin joku juttu on ihan hyvin mutta sepä ei lohduta yhtään

 

[qualitymonkey]

Se on helvetin hauskaa että ammattiapu ei tee mitään muuta kun pahentaa oloa ja paljon vaikka tarkotus on hyvä

Toisaalta on ihan kiva että voi puhua mutta kun ei noista ole apua näköjään joten yhtä tyhjän kanssa paitsi että ei edes vaan pelkkää miinusta lähinnä

En ihan joka kerta itke keskustelujen jälkeen mutta lähes joka kerta joo

Haluan nyt vaan nukkumaan kun tuntuu että tekis mieli vaan tappaa ittensä tai jotain mutta saanko edes unta kun on niin paha olo

Ei tämmösessä oo enää mitään järkeä

Ja näköjään tarvi olla ees mikään psykologi edes kun tulee näitä oireita jo siltikin

Siis psykologit on huonoja mut ei tonkaa kans keskustelu aiheuta mitään hyvää

Lähinnä kai ollu haittaa eikä juuri mitään hyötyä

 

[qualitymonkey]

Nyt mua rupes viel kaiken lisäks sattuu ihan helvetisti selkään enkä tiedä yhtään mitä toi on, ehkä kuolema tai jotain

 

[qualitymonkey]

Siis vittu johtuiski siitä että se työntekijä on ihan täys kusipää mutta kun se ei johdu yhtään siitä. Se on mukava tyyppi. Mä vaan en vittu kestä tätä. Vituttaa koska mulla oli kerrankin oikeasti hyvä/normaali olo. Nyt en voi sanoa että on hyvä olo tällä hetkellä eikä varmaan oo taas pitkää aikaa

 

[persikkapyllykkä]

osaatko sanoa, että miks noista asioista puhuminen saa sulle pahan olon? tai niinku että onkse se puhuminen ylipäätään vai mikä sen aiheuttaa? D: kamalaa, et siitä tulee tollanen olo ;__; sori ku en osaa sanoa mitää todella fiksua

 

[qualitymonkey]

osaatko sanoa, että miks noista asioista puhuminen saa sulle pahan olon? tai niinku että onkse se puhuminen ylipäätään vai mikä sen aiheuttaa? D: kamalaa, et siitä tulee tollanen olo ;__; sori ku en osaa sanoa mitää todella fiksua

Ei haittaa :) ja nyt tuntuu jo aika normaalilta kun sain nukuttua vähän! Voi olla et se oli osin väsymystä. Mut siis mä en oikeen tiedä mut luulen et siin oli kyse ainakin siitä, että se ehotti et tehtäis mulle jotain sellast viikko-ohjelmaa, ei mitään tiukkaa tietenkään mut semmost suuntaa-antavaa, et pääsis esim suihkuun useammin. Mutta (tän sanoin sillekin) mulle tulee tollasesta heti kauhee ahdistus ja muutenki monet noiden keinoista aiheuttaa mulle ahistusta. Tuntuu että en oo ihan samalla aaltopituudella noiden juttujen kanssa, ehkä mulla on vaan ne omat keinoni mitkä mua auttaa ja viikko-ohjelmat pelkästään ahdistaa. Ja sitten muutenki ärsytti se puhe siitä että pitäs jotenki päästä eteenpäin tässä tilanteessa kun ei mulla itellä ainakaan oo mitään ongelmaa asian kanssa, että pitäs päästä liikkuu julkisilla ja muuta. Vaikka ei sekään mitenkään painosta siihen mutta ehkä se mulle tuntuu silti vähän semmoselt. En jotenkin ehkä ymmärrä noiden ajatusmaailmaa ja mä ite ajattelen asiat aivan eri tavalla eikä mua kiinnosta silleen tehdä tavoitteita tai mitään, must se on ihan turhaa. Nuo vaak hihhuloi omiansa ja se ei sovi mun luonteeseen taas ollenkaan, vaikka en kiistä että siitä ei jollekin ois apua mutta mä oon jotenki ihan erilainen ihminen ja noilla on vaan noi omat keinonsa ja hihhulointinsa :D en mä oikein osaa selittää tämän paremmin. Ärsyttää vaan kun ei mua jotenkin kiinnosta kun haluaisin ite keskittyy tähän hetkeen enkä tulevaisuuteen. Mua ärsyttää tommonen ja mul on paljon parempi olla sillon ku keskityn pelkästään tähän päivään enkä mihinkään että "nonii sit voitas harjoitella bussissa oloa ja sit voitas vähän harjoitella sitä ja tätä"

 

[qualitymonkey]

Kai tää on vähän sellasta etmust tuntuu et mua kritisoidaan siitä millanen mä oon. esim nytki me ei edes puhuttu ihastuksista mut tuntuu että sekin on nyt taas väärin kun en mahdu siihen normaaliin. Noi tyypit edustaa mulle sitä "normaalia" ja ne yrittää muokata mut "normaaliks kansalaiseks"

 

[persikkapyllykkä]

ymmärrän, mitä tarkotat D: also hyvä ku nukkuminen autto! mutta hmm... koetko, että voisit sanoo niille ääneen, että sä haluat keskittyä hetkeen ja et sä et mahdu normaaliin omasta mielestäsi? vai ootko sanonukin?

kieltämättä voin samaistuu, ku mul on slightly samanlaisia ajatuksia itelläni. tai niinku... miks kaikkien pitäs mahtua normaaliin? miks pitäs olla normaali? mitä normaali ees on ja miks kaikkien pitäs olla sellasia? en oo legit koskaan tajunnu että miksi D: mut jep siis tottakai, kyl noi keinot varmasti toimii jollekin, mut jos sä tiedät et ne ei toimi sulle ni miks niihin tarvis pyrkiä? ok no tästä aiheesta riittää kyl ihmeteltävää, jos mult kysytään

 

[Vikatikki]

ymmärrän, mitä tarkotat D: also hyvä ku nukkuminen autto! mutta hmm... koetko, että voisit sanoo niille ääneen, että sä haluat keskittyä hetkeen ja et sä et mahdu normaaliin omasta mielestäsi? vai ootko sanonukin?

kieltämättä voin samaistuu, ku mul on slightly samanlaisia ajatuksia itelläni. tai niinku... miks kaikkien pitäs mahtua normaaliin? miks pitäs olla normaali? mitä normaali ees on ja miks kaikkien pitäs olla sellasia? en oo legit koskaan tajunnu että miksi D: mut jep siis tottakai, kyl noi keinot varmasti toimii jollekin, mut jos sä tiedät et ne ei toimi sulle ni miks niihin tarvis pyrkiä? ok no tästä aiheesta riittää kyl ihmeteltävää, jos mult kysytään

Tossa vaikuttaa myös se että kaikenlaisen terveydenhuollon tavote on yleensä kohentaa elämänlaatua ja pyrkiä siihen että mahdollisimman moni pääsee rumasti sanottuna hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Potilaalla pitäis olla ns. "lupa" olla poissa työelämästä eli eläke, työkyvyttömyys tms. Jos ei oo todettua syytä miksi ei pysty työhön lähtökohtana pidetään sitä että pyritään jossain kohtaa itsenäiseen toimeentuloon ja elämiseen.

Sit toiseksi hyvin harva loppujen lopuksi hyötyy siitä että kaiken annetaan vaan olla koska ongelmat harvoin ratkeaa itsekseen. Vaikeiden asioiden välttely tuntuu hetkellisesti paremmalta mutta kun niitä asioita ei koskaan kohdata se lopulta eskaloituu ja sit on tilanteessa jossa ollaan täysin eristyneitä ja olo on jatkuvasti huono. Sillon taas se tilanteen helpottaminen on jo vaikeampaa ja tottakai mieluummin pyritään puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman nopeasti ennen ku se kärjistyy.

 

[persikkapyllykkä]

Tossa vaikuttaa myös se että kaikenlaisen terveydenhuollon tavote on yleensä kohentaa elämänlaatua ja pyrkiä siihen että mahdollisimman moni pääsee rumasti sanottuna hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Potilaalla pitäis olla ns. "lupa" olla poissa työelämästä eli eläke, työkyvyttömyys tms. Jos ei oo todettua syytä miksi ei pysty työhön lähtökohtana pidetään sitä että pyritään jossain kohtaa itsenäiseen toimeentuloon ja elämiseen.

Sit toiseksi hyvin harva loppujen lopuksi hyötyy siitä että kaiken annetaan vaan olla koska ongelmat harvoin ratkeaa itsekseen. Vaikeiden asioiden välttely tuntuu hetkellisesti paremmalta mutta kun niitä asioita ei koskaan kohdata se lopulta eskaloituu ja sit on tilanteessa jossa ollaan täysin eristyneitä ja olo on jatkuvasti huono. Sillon taas se tilanteen helpottaminen on jo vaikeampaa ja tottakai mieluummin pyritään puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman nopeasti ennen ku se kärjistyy.

ah, totta muuten D: unohdin et asutaan tässä maailmassa selkeesti.

 

[qualitymonkey]

ymmärrän, mitä tarkotat D: also hyvä ku nukkuminen autto! mutta hmm... koetko, että voisit sanoo niille ääneen, että sä haluat keskittyä hetkeen ja et sä et mahdu normaaliin omasta mielestäsi? vai ootko sanonukin?

kieltämättä voin samaistuu, ku mul on slightly samanlaisia ajatuksia itelläni. tai niinku... miks kaikkien pitäs mahtua normaaliin? miks pitäs olla normaali? mitä normaali ees on ja miks kaikkien pitäs olla sellasia? en oo legit koskaan tajunnu että miksi D: mut jep siis tottakai, kyl noi keinot varmasti toimii jollekin, mut jos sä tiedät et ne ei toimi sulle ni miks niihin tarvis pyrkiä? ok no tästä aiheesta riittää kyl ihmeteltävää, jos mult kysytään

Joo D: kiva et joku ymmärtää:) mä en sillee kai oo sanonu sitä tai en oo ainakaan osannu selittää varmaan sitä kunnolla. Hmm. Voinhan tietysti yrittää...

Juu mä en kans ymmärrä yhtään ja sitten oon kans niiku just kaikkia mahdollisia sosiaalisia normeja pohtinu viime aikoina, esim sitä et "miks ihmiset aina muuttaa yhteen ja menee naimisiin" ja "miks ihmiset on niin feikkejä kun ne puhuu tutuille" tai kaikkee tämmöstä. Em oikeesti tajuu yhtään muita ihmisiä. Tuntuu vähän autistiselta kun en tajua yhtään ihmisiä ja oon laskeutunut joltain eri planeetalta mutta tuskin mulla sitä autismia on tai mistä minä tiedän. Mut joo, ihmiset on täys mysteeri mulle, en vaa tajuu enkä jaksa osallistua niiden typeriin hölmöilyihin. Mä kylläkin stimmaan (jos mul on ahdistuskohtaus niin rupeen monesti keinuttaa itteeni vähän, se rauhottaa, en vaan tienny sen olevan mitään stimmaamista tms) mutta sitten taas tuntuu että tunnistan esim sarkasmin ihan helposti joten tuskin mulla ainakaan mitään autismin ns. vaikeinta muotoa on.

 

[qualitymonkey]

Tossa vaikuttaa myös se että kaikenlaisen terveydenhuollon tavote on yleensä kohentaa elämänlaatua ja pyrkiä siihen että mahdollisimman moni pääsee rumasti sanottuna hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Potilaalla pitäis olla ns. "lupa" olla poissa työelämästä eli eläke, työkyvyttömyys tms. Jos ei oo todettua syytä miksi ei pysty työhön lähtökohtana pidetään sitä että pyritään jossain kohtaa itsenäiseen toimeentuloon ja elämiseen.

Sit toiseksi hyvin harva loppujen lopuksi hyötyy siitä että kaiken annetaan vaan olla koska ongelmat harvoin ratkeaa itsekseen. Vaikeiden asioiden välttely tuntuu hetkellisesti paremmalta mutta kun niitä asioita ei koskaan kohdata se lopulta eskaloituu ja sit on tilanteessa jossa ollaan täysin eristyneitä ja olo on jatkuvasti huono. Sillon taas se tilanteen helpottaminen on jo vaikeampaa ja tottakai mieluummin pyritään puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman nopeasti ennen ku se kärjistyy.

Mutta kun mähän harjoittelen jo äidin kanssa automatkoja ja lenkkeilyä joten periaatteessa pärjään ihan itsekin.... No joo, miten vaan

 

[qualitymonkey]

Mutta kun mähän harjoittelen jo äidin kanssa automatkoja ja lenkkeilyä joten periaatteessa pärjään ihan itsekin.... No joo, miten vaan

Tai itse asiassa nyt en oo taas harjotellu mut kai mä sanon sille sit seuraavan kerran vaan että "en oo tehny mitään eikä kiinnostakaan"

 

[qualitymonkey]

Huh.... Siitä autismista:
- Sekä autistiset että anorektiset ihmiset ovat usein jäykkiä, keskittyvät yksityiskohtiin ja ahdistuvat muutoksista.

BRUH. Mä keskityn yksityiskohtiin, oon jäykkä (tai mitä sillä ny tarkoitetaan mut oletan just että ei sopeudu ja juuttuu tavallaan kaikkeen?) Ja ahdistun muutoksista. Sillon ku muutettiin meidän entisestä kodista tänne nii olin ainut joka otti sen todella raskaasti tai ainakin mä näytin sen eri tavalla ku kukaan muu. Sillon ku meinattiin muuttaa täältä jonneki Espooseen ni sain hirveen ahistuskohtauksen ja itkin melkein koko päivän. Hmm. Sillon ku vaihdoin peruskoulusta lukioon (ja se lukio oli viel eri paikkakunnalla kun peruskoulu oli ollut) niin must tuntu ihan oudolta about koko lukion ajan ja se tuntuu vieläkin epätodelliselta ajalta kun mietin sitä. Kaikki muuttu niin nopeesti ja se oli niin outoo. Kaikki tuntu ihan erilaiselta yhtäkkiä kun ysiluokalla ja olin ihan sekasin.

- Pakko-oireinen käytös, jäykkyys ja muutoksen pelko ovat tavanomaisia oireita sekä autismikirjon ihmisillä että pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä ihmisillä, mikä osaltaan viittaisi siihen, että autismikirjon naisia alidiagnosoidaan myös tässä ryhmässä.

NIIN SIIs, ocd, autismi vai molemmat vai häh? Who knows.

No jaa, pistää miettimään mutta toisaalta ihan sama

 

[qualitymonkey]

Lisäksi oon todella omissa maailmoissa aina niin kun varmaan näistä spämmeistäkin huomaa, kirjottelen itsekseni kaikkee ja tällee mutta kavereilleni en avaudu tällä tavalla paitsi joskus harvoin. Muistan kuinka ihan pienenä mua vitutti muut lapset ja ne leikki aina jotenkin väärällä tavalla verrattuna muhun. Sama vitutus on kyllä edelleen läsnä, mua aina vaan vituttaa mun kaverit eikä ne ikinä tajua mistään mitään, kukaan ei tajua asioita kuten mä ja sitä rataa. Eikä kyse oo narsismista kai, en mä sinänsä ajattele että oisin jotenki ylivertaisen paras ihminen (pikemminkin mulla on huonohko itsetunto???) mutta muut ei vaan tajua mua enkä mä niitä niin se alkaa vituttamaan helposti. Tuntui joskus aikoinaan siltä että parempi leikkiä vaan yksikseen niin ei oo ongelmia. Vaikka sinänsä tykkäsin kavereistani ihmisinä mutta kun ei ne vaan tajunnut mistään mitään ja mä aina halusin leikkiä omalla tavallani ja sit muut tuli siihen sekoilemaan joten mun fiilis oli että mitä vittua. Joskus omissa synttärijuhlissani ehkä about 5-vuotiaana muistan kuinka ahistuin ja suutuin tosi paljon jostain leikistä jonkun kaverini kanssa ja sillon jo tuntu että oon aikas erilainen kuin muut

Näitä esimerkkejä ois varmaan aika paljon mut..... Juuh. Tuntuu että voisin jo diagnosoida itelleni autismin ja ainiin epäilihän yks mun kaverikin sitä kerran mulla. Sit sanoin äitille ja se oli ihan sitä mieltä ettei mulla mitään autismia ole

 

[qualitymonkey]

No aijaaa????? Luin wikipediaa ja:
"Aspergereilla esiintyy yleisesti myös jonkinasteista kasvosokeutta"
Ja just tyyliin eilen tai joskus mietin tätä mun kasvosokeus asiaa tai ainakin tuntuu että mulla on jotain kasvosokeutta ainakin tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos tutustun uuteen bändiin niin yleensä kestää ennen kuin tajuan kuka on kuka tai siis en vaa pysy aina perässä ellei sit oo jotain muuta mist tunnistaa kuten hiukset. Kpop ryhmät on tietenkin alussa ihan mahottomia mutta nykyään tunnistan esim bts:n pojat ihan melko ongelmitta. Mut siinä alussa on aivan tajuttoman vaikeaa tunnistaa ketään, red velvetin kanssa mulla meni vaikka kuinka kauan ja nyt vasta alan jotenkuten erottaa niitä toisistaan mut on se vieläkin hankalaa. En sitten tiedä johtuuko se pelkästään aasialaisuudesta mutta en usko koska tosiaan valkostenki kans on tätä ongelmaa mut ei ehkä yhtä pahasti? Mut joo leffoissa joskus oon sillee "um kuka vittu tää nyt sit taas on" et niiku unohan niiden hahmojen kasvot jonkun verran ainakin joskus. Pienenä kans mietin mun kaverista että miten ihmeessä mä tunnistan sen tai siis ihmettelin et miten voi tunnistaa toisen jotenki kasvoista enkä muistanu ollenkaan että miltä sen kasvot näyttää

Hmm.

Lisäks tää:
Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein muun muassa:

erilaisena havainnointina (aistiyliherkkyyttä ja -aliherkkyyttä, ”yksikanavaisuutta”)

Emt mut kyllä mulla on äänille ainakin jonkinlainen yliherkkyys luultavasti??

stressiherkkyytenä

No sehän nyt on selvä, oon stressaaja

unihäiriöinä

You bet, mutta toisaalta kai tää on vähän siinä ja siinä koska eipä niitä aina oo mutta kuitenkin??

asiakeskeisyytenä sosiaalisten suhteiden sijaan

Ennnn tiiä mitä tää tarkottaa mutta luulen että tää on minä, ainakin se kuulostaa siltä??

poikkeavana lahjakkuusrakenteena

En tiiä, ei mitään hajua?

erityisinä kiinnostuksen kohteina

Jos ihastukset lasketaan joista obsessoin niin että heikompia hirvittää niin sitten varmaan ja itse asiassa se varmaan makes sense että nää liittyis jotenki siihen (mutta mistäpä minä tiedän). Välillä mulla on myös kunnon Wikipedia maratooneja missä etin tietoa kaupungeista ja maista yms, ja siin saattaa vierähtää helposti vaikka yli tunti joten periaatteessa vois sanoa että tollaset maantieteelliset asiat on ehkä sinänsä semmonen "outo kiinnostuksenkohde" mutta en sitten tiedä siitäkään tosin.

persoonallisuudessa ja sukupuoli-identiteetissä

No mitähän tää tarkottaa? En tiiä. En oo cissukupuolinen jos se sitä meinaa Mutta???

ihmissuhteissa ja seksuaalisuudessa

Emt? Mun ihmissuhteet on Hankalia enkä ymmärrä muita ollenkaan mutta idk ihan sama. Hmm.

vuorovaikutuksessa ja tunne-elämässä

Noh mun tunne-elämä on todella syvällistä tai silt ainakin tuntuu ja vuorovaikutus ainakin no, sehän mulla on että en kato oikeen silmiin (ja nyt vasta tajusin että eihän mun tarvi muutenkaan väkisin saada sitä katsekontaktia otettua jos en haluu joten senkin suhteen vois ottaa rennosti) ja no oon maailman surkein small talkissa ja myös huono lohduttaa, en vaa jotenki tajuu, mutta sitten taas juurikin esim sarkasmin tunnistan ja muutenki ehkä jotain sellasta että jos joku nyt on tylsistynyt mun juttuihin nii saatan senkin ehkä huomata?

motorisena kömpelyytenä

Ömmmmm no tää? Horjahtelen jatkuvasti, en vaan tajunnu sitä et se ois jotenki outoo. Itse asiassa mietin joskus et jos mulla on joku hahmotushäiriö tai joku mistä tämmösetkin johtuu. Kävelylläkin aina horjahtelen ja kompuroin randomisti, ja luulen et se on jatkuvampaa ku mitä ihmisil keskimäärin joskaan nyt ei ihan kokoaikasta, mut joo, kävelen jotenki oudosti emt.

vaikeuksina selvitä opinnoista tai työelämästä

No aijaa? Sehän nyt on sula mahdottomuus mutta siis on mulla aina ollu vähän vaikeuksia koulussakin kaikessa, sain kyllä hyviä numeroita yleensä mutta mulla oli vaikee keskittyä kyllä ja jotenki ehhh emt ja lisäks se ylikuornittuminen ja stressi..... Huoh, jatkuvaa




NO jaa oli mitä oli mutta samaistun VAHVASTI joihinkin noihin Asperger juttuihin ja ku katon videoita siit ni samaistun myös. Mainitsinko jo ilmeettömyyteni? Joskus joku oli joko kirjottanu musta tai sitten sanonu että oon hieman ilmeetön puhuessani, siis joku lääkäri varmaan, ja tunnistan ite tän ilmeettömyyden hyvin. Ei se ehkä aina mutta monesti oon kyllä semmonen aika vakavailmeinen yms mutta ei se tarkota mitään että mulla ois masentunu mieliala, must tuntuu et mä vaan oon sellane. En jaksa ilmeillä tai puhua jotenki tosi... Ei-monotonisesti. Mun kaveri joskus valitti siitä että puhun niin monotonisesti enkä näytä innostusta? Ja miksköhän mun pitäs? Anna mun vaan olla :D sit taas toisaalta välillä nauran todella herkästi ja se on monesti hermostuneisuutta mut jostain luin että se taas ois enemmän neurotyypillinen juttu. Eipä näistä oikein saa selvää mutta hemmetin outo mä joka tapauksessa oon. Oli Aspergeria tai ei :D ja samaistun aspergereihin aika paljon. Etenkin helpottavaa tajuta toi että hitto eihän mun tarvi pakottaa itteeni ottaa katsekontaktia jos se on niin vaikeaa. Mähän voin ihan rehdisti vaan kattoa ohi siitä ihmisestä ja olla just niin ilmeetön ku oon 😌

 

[persikkapyllykkä]

JOO JEP tää ku sosiaaliset normit hämmentää! D: mä olin basically muuttamassa yhteen mu hanin kanssa tai olin sitä mieltä, et joojoo muutetaan muutetaan sit ku pääsen opiskelee. mut sit mä mietinki, että hetkinen - haluanko minä tätä? ja totesin, et en muuten haluakaan D: muutan yksin ja sitte mul ja hanil on ikuisuus aikaa muuttaa yhtee joskus sit ku sen aika on. varmaa joistaki ihmisist on outoa, niinku toki yleens onki ku joku tekee jotai slightly ns. tavallisesta poikkeavaa. mul o kans samaa et jotenki en ymmärrä ihmisiä mut jotenki niinku joo, ja kyl mul vissii on kans jotai pieniä autistisia piirteitä - mainly oon adhd/add varmaankin kyl. lol minä ku oon täällä sillee vertaistukena D: kivaa löytää ihmisiä, jotka on samanlaisia ni ei oo niin hemmetin outolintu olo

se on kieltämättä mielenkiintosta ja osittai helpottavaa, ku löytää syitä omalle käytökselleen ja toiminnlleen. ja kylhän autismi ynnä muut neuroepätyypillisyydet esiintyy ihmisis vähän eri tavalla, vaik toki useimmat oireet on samoja. esim. mä en täytä IIIIIHAN kokonaan adhd/add -oireita, mut kyl silti uskon aika lail et mul varmaan on jompi kumpi D: self diagnosis is a real thing ainaki minusta - tai no, ainaki voi kutsua itseään neuroepätyypilliseks. varsinki, ku kaikkiin testeihin ynnä muihin on tarpeeks hankalaa päästä - huokaus D:

mutta niin pointtini oli: voihan se hyvinkin olla, et sulla on autismia tms., ku kuitenki aika hyvin samaistut noihi kuvauksiin.

 

[qualitymonkey]

JOO JEP tää ku sosiaaliset normit hämmentää! D: mä olin basically muuttamassa yhteen mu hanin kanssa tai olin sitä mieltä, et joojoo muutetaan muutetaan sit ku pääsen opiskelee. mut sit mä mietinki, että hetkinen - haluanko minä tätä? ja totesin, et en muuten haluakaan D: muutan yksin ja sitte mul ja hanil on ikuisuus aikaa muuttaa yhtee joskus sit ku sen aika on. varmaa joistaki ihmisist on outoa, niinku toki yleens onki ku joku tekee jotai slightly ns. tavallisesta poikkeavaa. mul o kans samaa et jotenki en ymmärrä ihmisiä mut jotenki niinku joo, ja kyl mul vissii on kans jotai pieniä autistisia piirteitä - mainly oon adhd/add varmaankin kyl. lol minä ku oon täällä sillee vertaistukena D: kivaa löytää ihmisiä, jotka on samanlaisia ni ei oo niin hemmetin outolintu olo

se on kieltämättä mielenkiintosta ja osittai helpottavaa, ku löytää syitä omalle käytökselleen ja toiminnlleen. ja kylhän autismi ynnä muut neuroepätyypillisyydet esiintyy ihmisis vähän eri tavalla, vaik toki useimmat oireet on samoja. esim. mä en täytä IIIIIHAN kokonaan adhd/add -oireita, mut kyl silti uskon aika lail et mul varmaan on jompi kumpi D: self diagnosis is a real thing ainaki minusta - tai no, ainaki voi kutsua itseään neuroepätyypilliseks. varsinki, ku kaikkiin testeihin ynnä muihin on tarpeeks hankalaa päästä - huokaus D:

mutta niin pointtini oli: voihan se hyvinkin olla, et sulla on autismia tms., ku kuitenki aika hyvin samaistut noihi kuvauksiin.

No jep tää D: kiva kun muutkin samaistuu tämmöseen D: no joo voi olla että on, tai sitten oon muuten vaan omituinen. Testeihin on kyl varmaan vaikee päästä joo plus koen sen epämiellyttäväks ajatukseks yrittää muistella mun lapsuutta yms jolleki psykiatril sitä paitsi lääkärit tuntuu diagnosoivan kyl ihan mitä sattuu nii en oikee luottais et se ois siltikään oikein.... Tavallaan se ois ehkä hyödyllistä saada diagnoosi mutta ei kai se välttämättä oo pakko. Se vaan että en kehtaa sanoa itteeni autistiksi ilman diagnoosia, ehkä kehtaan sanoa vaan että epäilen olevani autismin kirjolla tms :D mutta joo se neuroepätyypillinen on sellane mitä kehtaa käyttää kyl, vaikka en nyt siitäkään oo ihan varma onko tää kaikki sitten ocd:tä vai just autismia tai jotaki muuta. Ku ny tuntuu et on lähtenyt luotto noiden diagnoosien todenmukaisuuteen. Mutta uskon että mul on joko ocd, autismi tai molemmat tai jotain tämmöstä vastaavaa, en todellakaan usko että oisin nentti. Aiemmin luulin mutta enpä taida olla.