irwikissa
Puff-lohikäärme
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 8,023
- Reaktioarvo
- 5,782
En oikein jaksa tehdä mitään ei tee juuri edes mieli syödä mitään(syön nykyään taas suurinpiirtein van leipää kun välillä syömisestä tulee huono-olo eikä tee mieli syödä mitään ruokia, ees niitä mistä oon aiemmin tykännyt), en nuku kunnolla, en hoida koti tai kouluhommia.
Kavereita ei ole liiaksi enkä niitä vähiäkään usein näe. Olen nykyään kokoajan väsynyt ja ehkä vain stressaantunut. Olen nykyään itkenyt normaalia enemmän ja herkemmin ja en viime viikonloppuna tehnyt mitään ja siitä seurasi vain huonoa omatuntoa että meni taas viikonloppu hukkaan. Tai vedin mä lapsille treenit ja olin sen jälkeen puoliunessa. Oon käyny erityisopettajalla tänäänkin ja kuulemma se että en nouse aamulla ajoissa ylös ja myöhästyn bussista on vain oma valinta ja niinkai se vähän on. Sain vihdoin uskallettua kertoa kuraattorille että epäilen keskittymisvaikeuksia ja että olen niitä miettinyt jo melko pitkään. Olen kuulemma liian stressaantunut ja ahdistunut tutkimuksiin. jei. En saa päätöksiä tehtyä mistään (siis edes että menisinkö treeneihin vai en) ja en vain jaksa yrittää pitää kaverisuhteita yllä, enkä kyllä osaisikaan. Muutenkin kaikki aina mennyt kavereiden kanssa ala-asteelta asti aika ketuiksi...
ennen joululomaa menin treeneihin yksi päivä yhden hajoamisen jälkeen ja lihakset vaan ei totelleet, toinen nilkka ei toiminut niinkuin piti enkä juuri jaksanut juosta tai tehdä mitään lihaskuntoa.
Onkohan tää nyt lopun alkua vai vaan vähän stressiä?
ps. pinet kuumotukset aiheesta ensiviikolla pitäisi tehdä joku ruton aikajana mun ala-asteen kiusaamishommista ja kokoelämän ulkopuolisuudesta ja sensemmoisesta. En haluaisi hajoilla jostain kolmosluokan pikku aisioista kun ne ei kuitenkaan edes ole mitään pahoja ja muutenkin tuntuu että liioittelen aina ja kaikessa...
Kavereita ei ole liiaksi enkä niitä vähiäkään usein näe. Olen nykyään kokoajan väsynyt ja ehkä vain stressaantunut. Olen nykyään itkenyt normaalia enemmän ja herkemmin ja en viime viikonloppuna tehnyt mitään ja siitä seurasi vain huonoa omatuntoa että meni taas viikonloppu hukkaan. Tai vedin mä lapsille treenit ja olin sen jälkeen puoliunessa. Oon käyny erityisopettajalla tänäänkin ja kuulemma se että en nouse aamulla ajoissa ylös ja myöhästyn bussista on vain oma valinta ja niinkai se vähän on. Sain vihdoin uskallettua kertoa kuraattorille että epäilen keskittymisvaikeuksia ja että olen niitä miettinyt jo melko pitkään. Olen kuulemma liian stressaantunut ja ahdistunut tutkimuksiin. jei. En saa päätöksiä tehtyä mistään (siis edes että menisinkö treeneihin vai en) ja en vain jaksa yrittää pitää kaverisuhteita yllä, enkä kyllä osaisikaan. Muutenkin kaikki aina mennyt kavereiden kanssa ala-asteelta asti aika ketuiksi...
ennen joululomaa menin treeneihin yksi päivä yhden hajoamisen jälkeen ja lihakset vaan ei totelleet, toinen nilkka ei toiminut niinkuin piti enkä juuri jaksanut juosta tai tehdä mitään lihaskuntoa.
Onkohan tää nyt lopun alkua vai vaan vähän stressiä?
ps. pinet kuumotukset aiheesta ensiviikolla pitäisi tehdä joku ruton aikajana mun ala-asteen kiusaamishommista ja kokoelämän ulkopuolisuudesta ja sensemmoisesta. En haluaisi hajoilla jostain kolmosluokan pikku aisioista kun ne ei kuitenkaan edes ole mitään pahoja ja muutenkin tuntuu että liioittelen aina ja kaikessa...
