Aihe vapaa Miksi edes teen mitään.

[qualitymonkey]

Enkö vain voisi perua syntymäni. Kiitti vitusti elämä.

Kuuntelen vaa atm jotain musaa tässä ja mietin että en saa liikkua enkä kirjoittaa enkä nousta tästä, saan vain kuunnella musiikkia ja ehkä hengittää.

 

[qualitymonkey]

Onpa kummallista: samaan aikaan mulla on pakko-oire että nyt kuuluisi kyllä syödä jotain mutta samaan aikaan on pakko-oire että älä syö kun se on kiellettyä. Kuinka mielenkiintoista. Kuinka hulvatonta.

 

[qualitymonkey]

Huvittavaa on myös se että mulle tuli pakko-oire perua etäaika nuotti-valmentajan kanssa mutta silti koko ajan mietin että "mun ei pitäisi perua tätä, mun ei pitäisi perua tätä". Että ok????? You can't fucking win?

 

[Skeletor]

Olet kyllä mielenkiintoinen henkilö. En tarkoita että olisit mikään friikki, vaan miten avoimesti kerrot kaikesta ja osa "vaivoistasi" tuntuu niin uskomattomalta.

Laitotin "vaivat", koska en tiedä korrektia termiä.

 

[qualitymonkey]

Miten voi olla jatkuvasti toistensa kanssa ristiriidassa olevia pakko-oireita.

Ja samaan aikaan järjellä tiedän että ei ole mitään suurta tarkoitusta millään mutta samalla tää sama pakkomielle mikä on vaivannut mua koko elämäni jatkuu vaan.

Oikeastaan välillä oon uskonut siihen oikeasti ja välillä taas en tiedä enää mihin uskoa.

Ja mitä ihastuksiiin tulee? Mulla on pakkomielle siitä että KUKAAN ei oo minkään arvoinen mutta silti mulla on tunteita niin paljon etten kestä.

On tunteita niin kaita kuin olaakin kohtaan, näin esim...

Kumpaakaan en tunne ja vaikka tuntisinkin niin tuskinpa ne ois silti mun mielestä minkään arvosia. Ja silti on niin vitusti tunteita, oli ihmiset sit millasia kusipäitä tahansa. Se varmaan jo kertoo tarpeeks mun todellisuudentajusta että oon oikeasti ollut helvetin ihastunut ainakin yhteen murhaajaan, joten ei tässä kyllä olla mitenkään erityisen järjissään oltu vuosiin? Jos koskaan?

Ainiin, ja tokihan olin putteenkin ihastunut. Olikohan se 2019 vai millon. Joskus siinä main. Ja at this point myönnän nää kaikki aivan surutta koska ei mulla oo mitään ylpeyttä tai todellisuudentajua tai normaaliutta ollu jäljellä enää muutenkaan. Ainahan mä oon ollu tämmönen sekopää ilmeisesti. Ei mua jaksa edes oikein hävettää. Oon moraaliton paska ollu aina.

 

[qualitymonkey]

Olet kyllä mielenkiintoinen henkilö. En tarkoita että olisit mikään friikki, vaan miten avoimesti kerrot kaikesta ja osa "vaivoistasi" tuntuu niin uskomattomalta.

Laitotin "vaivat", koska en tiedä korrektia termiä.

Heh. Juu itsekin mietin todella usein että oonko oikeasti ihan järjissään. Tai koska tää tuntuu juurikin kuten sanoit niin ihan uskomattomalta koska en yleensä oo kellään kuullu olevan samanlaista. Siitä sanoin vanhemmillekin yks päivä etten semmosesta oo kyllä kuullu kellään että ei pysty juomaan vettä jos on jano siksi että ei vaan pysty, jos se tuntuu päässä väärältä. Niiku okei...... Se on vaan yks lasi vettä mutta kun se tuntuu päässä väärältä niin sille ei voi oikein mitään.

 

[qualitymonkey]

Heh. Juu itsekin mietin todella usein että oonko oikeasti ihan järjissään. Tai koska tää tuntuu juurikin kuten sanoit niin ihan uskomattomalta koska en yleensä oo kellään kuullu olevan samanlaista. Siitä sanoin vanhemmillekin yks päivä etten semmosesta oo kyllä kuullu kellään että ei pysty juomaan vettä jos on jano siksi että ei vaan pysty, jos se tuntuu päässä väärältä. Niiku okei...... Se on vaan yks lasi vettä mutta kun se tuntuu päässä väärältä niin sille ei voi oikein mitään.

Myös sitä mietin helvetisti että kellään en oo kuullu myöskään näin sekavista sukupuoli-identiteetti sotkuista, mutta alan olla siitäkin entistä vakuuttuneempi että se on pitkälti pakko-oire, koska ei tässä oo enää mitään järkeä. Tosin en tiedä että voiko "halu transitioitua" (heittomerkit siksi että en tiedä onko se oikeasti aito halu ja se periaatteessa comes and goes aika randomilla) olla pakko-oire vai kertooko se aina jonkinlaisesta "transsukupuolisuudesta". Koska tosiaan oon kuullu tarinoita missä transkokemus olikin jotain ihan muuta mutta sitten taas joillain ei ja idk idk idk. Mutta siis joka tapauksessa pointti tässäkin vuodatuksessa on enemmän se että ainakin jollain tavalla pakko-oireet liittyy tähän asiaan koska yleensä ihmisil ei vaikuta olevan ihan tämmöstä mitä mul.

Tai mistä minä tiiän.

Mut joka tapauksessa en yhtään pidä tästä.

Enkä muutenkaan tiedä enää kuka olen, ja sehän nyt ei ole ihme kun koko ajan pitää vaan sörkkiä ja sörkkiä sitä omaa käsitystä itsestä ja repiä sitä ihan tahallaan palasiksi.

 

[Skeletor]

Heh. Juu itsekin mietin todella usein että oonko oikeasti ihan järjissään. Tai koska tää tuntuu juurikin kuten sanoit niin ihan uskomattomalta koska en yleensä oo kellään kuullu olevan samanlaista. Siitä sanoin vanhemmillekin yks päivä etten semmosesta oo kyllä kuullu kellään että ei pysty juomaan vettä jos on jano siksi että ei vaan pysty, jos se tuntuu päässä väärältä. Niiku okei...... Se on vaan yks lasi vettä mutta kun se tuntuu päässä väärältä niin sille ei voi oikein mitään.

Ehkä et ole järjissäsi, ehkä olet kaikista meistä eniten järjissään. Et kuitenkaan ole ikinä väärässä!

 

[qualitymonkey]

Kiva kun kuuntelen because of you joka on nostalginen biisi ja tulee tosiaan mieleen ne päivät kun olin ehkä 11 tai jotain. Niin kun miettii että oon vaan täysin eri henkilö nyt ja en enää oma itseni millään tavalla. Ei siltä ainakaa tunnu. Must tuntuu et mulle ollaan valehdeltu kun aina ollaan vaan sillee "ei mitään hätää kaikki järjestyy" bitch the fuck eihän järjesty????? Miks vitussa valehtelet? Mun elämä päätty jo kauan sitten, se ei oo ollu normaalia enää pitkään aikaan, mä en oo ollu mä, eikä mun elämä oo ollu mun elämää. On ihan ku mut ois pistetty jonkun toisen maailmaan yhtäkkiä. Eikä tää lopu koskaan. Oon menettänyt jo kaiken sen mitä luulin itsekseni. En oo enää kukaan.

 

[qualitymonkey]

Ehkä et ole järjissäsi, ehkä olet kaikista meistä eniten järjissään. Et kuitenkaan ole ikinä väärässä!

Mielenkiintoinen näkökulma.

 

[qualitymonkey]

Kiva kun kuuntelen because of you joka on nostalginen biisi ja tulee tosiaan mieleen ne päivät kun olin ehkä 11 tai jotain. Niin kun miettii että oon vaan täysin eri henkilö nyt ja en enää oma itseni millään tavalla. Ei siltä ainakaa tunnu. Must tuntuu et mulle ollaan valehdeltu kun aina ollaan vaan sillee "ei mitään hätää kaikki järjestyy" bitch the fuck eihän järjesty????? Miks vitussa valehtelet? Mun elämä päätty jo kauan sitten, se ei oo ollu normaalia enää pitkään aikaan, mä en oo ollu mä, eikä mun elämä oo ollu mun elämää. On ihan ku mut ois pistetty jonkun toisen maailmaan yhtäkkiä. Eikä tää lopu koskaan. Oon menettänyt jo kaiken sen mitä luulin itsekseni. En oo enää kukaan.

Mutta onko tämä kaikki sittenkin vain traumatisoitumista? Ja jos, niin mistä oon oikeastaan traumatisoitunu? Vai pitäiskö kysyä että MISTÄ KAIKESTA.

 

[qualitymonkey]

Ah kiva. Toinen biisi joka tuo mieleen yläasteajat/ala-asteajat. Idk. En ymmärrä miten muilla ei oo tämmösiä vaikeuksia vaan niillä vaan smoothisti kaikki eri versiot itsestään sulautuu yhteen huolettomasti ja sitten mä vaan en ymmärrä että missä on se todellinen minä tai onko sitä.

 

[Skeletor]

Mielenkiintoinen näkökulma.

No on faktuaalisia kohtia, missä olet väärässä (esim. jos väität sinistä punaiseksi) mutta ne mitä tunnet, on oikein joka kerta.

 

[Vikatikki]

Myös sitä mietin helvetisti että kellään en oo kuullu myöskään näin sekavista sukupuoli-identiteetti sotkuista, mutta alan olla siitäkin entistä vakuuttuneempi että se on pitkälti pakko-oire, koska ei tässä oo enää mitään järkeä. Tosin en tiedä että voiko "halu transitioitua" (heittomerkit siksi että en tiedä onko se oikeasti aito halu ja se periaatteessa comes and goes aika randomilla) olla pakko-oire vai kertooko se aina jonkinlaisesta "transsukupuolisuudesta". Koska tosiaan oon kuullu tarinoita missä transkokemus olikin jotain ihan muuta mutta sitten taas joillain ei ja idk idk idk. Mutta siis joka tapauksessa pointti tässäkin vuodatuksessa on enemmän se että ainakin jollain tavalla pakko-oireet liittyy tähän asiaan koska yleensä ihmisil ei vaikuta olevan ihan tämmöstä mitä mul.

Tai mistä minä tiiän.

Mut joka tapauksessa en yhtään pidä tästä.

Enkä muutenkaan tiedä enää kuka olen, ja sehän nyt ei ole ihme kun koko ajan pitää vaan sörkkiä ja sörkkiä sitä omaa käsitystä itsestä ja repiä sitä ihan tahallaan palasiksi.

Trans-ocd on ihan oikee pakko-oiremuoto, en tiedä kuinka virallinen ainakaan termin osalta mutta sen verran yleinen että vähintään kerran päivässä törmää jos pyörii netin ocd-porukoissa.
Hoitoa tuohon on varmasti vaikeampi löytää koska sekä ocd että transsukupuolisuus tuntuu olevan lääkäreille enemmän tai vähemmän hepreaa.

 

[Poistettukäyttäjänimi1405]

Olet kyllä mielenkiintoinen henkilö. En tarkoita että olisit mikään friikki, vaan miten avoimesti kerrot kaikesta ja osa "vaivoistasi" tuntuu niin uskomattomalta.

Laitotin "vaivat", koska en tiedä korrektia termiä.

tää! oon ollut aina tätä mieltä. mielenkiintoista lukea ja seurata miten asiat sulla etenee ja ylipäätään kaikkia heilahteluja ja muita voinnissa D: kaikella rakkaudella

 

[qualitymonkey]

Trans-ocd on ihan oikee pakko-oiremuoto, en tiedä kuinka virallinen ainakaan termin osalta mutta sen verran yleinen että vähintään kerran päivässä törmää jos pyörii netin ocd-porukoissa.
Hoitoa tuohon on varmasti vaikeampi löytää koska sekä ocd että transsukupuolisuus tuntuu olevan lääkäreille enemmän tai vähemmän hepreaa.

Joo sen oon kyllä huomannut että lääkärit ei tunnu monesti tietävän noista paljoakaan. Mikä on hassua koska eikö niiden just pitäis tietää, lääkäreinä.

Toisaalta mul on ollu näitä tuntemuksia jo pienestä asti ja silloin en vielä obsessoinut asiasta, mutta mulla on kuitenkin ollu ocd ilmeisesti käytännössä aina. Et mietin et voiko olla myös niin et oisin esim joku non-binary girl mut et silti obsessoin asiasta tosi paljon mut en oo oikeastaan cis myöskään. Tai siis tavallaan luulin olevani cis tyttö mutta sitten kuitenkaan en tiedä kun miettii merkkejä mitä on ollut jo kauan sitten. Vaikka en kyllä tiedä jos kaikilla onkin niitä. Eniten vituttaa se juuri että tuntuu etten tunne itseäni koska en aiemmin kuvannut itseäni millään tasolla muunsukupuoliseksi mutta siis kuten sanottu niin "oireet" on ollu jo aika pienestä. Et on aina ollu sellasia hetkiä missä on tuntunut ettei kuulu oikein kumpaankaan sukupuoleen, ja joskus taas hetkiä että on tyttö, ainakin ihan tarpeeksi ettei se häiritse. Poikiin taas en oo tietääkseni koskaan tuntenut oikeasti kuuluvani joten se kohta on probably vaan tätä ocd:tä ja tomboy-shittiä (koska tomboy mä olen ainakin jollain tasolla). Mut tosiaan luulin et ne muunsukupuolisuuden kokemukset ois sellasia mitä on kaikilla tai sit et ne on vaan sitä ocd:tä. Tosin en kiellä etteikö voisi ollakin. Mutta en tiiä. Vaikee sanoo ku on tosiaa ollu se ocd oikeestaa niin kauan ku muistan.

Sori aloin kirjoittaa taas hirveesti mut nii. Tosiaa nyt se non-binary girl on tuntunut "oikealta" mutta sitten taas en kuitenkaan tiedä ja muutenki ärsyttää että pitää miettiä jotain identiteettiä kun periaatteessa haluisin olla vain oma itseni enkä mitää muuta mutta tosiaan luulen että tää on osa sitä ocd:tä on pakko löytää jotkut sanat asioille vaikka oikeasti ei tarvitse edes. Vaan ne voi olla sitä vaan mitä ne on, eikä niille tarvi mitään sanoja.

Hmmm pistää miettimään.

Jaarittelen täällä taas ihan huolella xd

 

[qualitymonkey]

tää! oon ollut aina tätä mieltä. mielenkiintoista lukea ja seurata miten asiat sulla etenee ja ylipäätään kaikkia heilahteluja ja muita voinnissa D: kaikella rakkaudella

XD apua mua naurattaa. Oon oikeesti varmaa ihan hullu 😬🌚 mutta ihan kiva jos tätä on mielenkiintoista seurata xd

 

[Poistettukäyttäjänimi1405]

XD apua mua naurattaa. Oon oikeesti varmaa ihan hullu 😬🌚 mutta ihan kiva jos tätä on mielenkiintoista seurata xd

et ole!!!! D:

 

[qualitymonkey]

et ole!!!! D:

Enkö 😳

 

[Vikatikki]

Joo sen oon kyllä huomannut että lääkärit ei tunnu monesti tietävän noista paljoakaan. Mikä on hassua koska eikö niiden just pitäis tietää, lääkäreinä.

Toisaalta mul on ollu näitä tuntemuksia jo pienestä asti ja silloin en vielä obsessoinut asiasta, mutta mulla on kuitenkin ollu ocd ilmeisesti käytännössä aina. Et mietin et voiko olla myös niin et oisin esim joku non-binary girl mut et silti obsessoin asiasta tosi paljon mut en oo oikeastaan cis myöskään. Tai siis tavallaan luulin olevani cis tyttö mutta sitten kuitenkaan en tiedä kun miettii merkkejä mitä on ollut jo kauan sitten. Vaikka en kyllä tiedä jos kaikilla onkin niitä. Eniten vituttaa se juuri että tuntuu etten tunne itseäni koska en aiemmin kuvannut itseäni millään tasolla muunsukupuoliseksi mutta siis kuten sanottu niin "oireet" on ollu jo aika pienestä. Et on aina ollu sellasia hetkiä missä on tuntunut ettei kuulu oikein kumpaankaan sukupuoleen, ja joskus taas hetkiä että on tyttö, ainakin ihan tarpeeksi ettei se häiritse. Poikiin taas en oo tietääkseni koskaan tuntenut oikeasti kuuluvani joten se kohta on probably vaan tätä ocd:tä ja tomboy-shittiä (koska tomboy mä olen ainakin jollain tasolla). Mut tosiaan luulin et ne muunsukupuolisuuden kokemukset ois sellasia mitä on kaikilla tai sit et ne on vaan sitä ocd:tä. Tosin en kiellä etteikö voisi ollakin. Mutta en tiiä. Vaikee sanoo ku on tosiaa ollu se ocd oikeestaa niin kauan ku muistan.

Sori aloin kirjoittaa taas hirveesti mut nii. Tosiaa nyt se non-binary girl on tuntunut "oikealta" mutta sitten taas en kuitenkaan tiedä ja muutenki ärsyttää että pitää miettiä jotain identiteettiä kun periaatteessa haluisin olla vain oma itseni enkä mitää muuta mutta tosiaan luulen että tää on osa sitä ocd:tä on pakko löytää jotkut sanat asioille vaikka oikeasti ei tarvitse edes. Vaan ne voi olla sitä vaan mitä ne on, eikä niille tarvi mitään sanoja.

Hmmm pistää miettimään.

Jaarittelen täällä taas ihan huolella xd

Lääkärit on siitä vaikeita että ei nekään (ymmärrettävästi) voi kaikkea tietää mutta osa vahvasti uskoo tietävänsä. Mulla oli joskus hoitajia jotka oli kauheen kiinnostuneita pakko-oireista mutta sit eivät ymmärtäneet yhtään ku mulla ei olekaan se "perinteinen" missä asioita tehdään aina tietty määrä kertoja :'D ja transsukupuolisuutta ei kaikki edes halua ymmärtää, viime vuonna oli se uutinen jostain peräkylän transnaisesta joka oli saanu jopa lähtöpassit lääkäriltä samantien ku kerto asiansa.

Mutta sukupuolikriiseily ja ocd ei sulje toisiaan pois, hyvin mahdollinen on varmasti just semmonen tilanne että ei-cis-tuntemukset (tulipa hieno yhdyssana) on ihan oikeita mutta ocd vaan aiheuttaa sen ylimääräsen pohtimisen ja kyseenalaistamisen. Yksinkertasinta siinä tilanteessa ois vaan hyväksyä ettei kaikkea tarvi varmasti tietää mutta pakko-oireet ei tunnetusti hyväksy mitään helppoja ratkasuja :/

Loppukevennys koska nauratti ja liittyy aiheeseen: mun kumppani käyttää sekasin nonbinarya ja transmiestä termeinä mutta nyt se sai töitä ja ollaan päätetty että sen sukupuoli on röimies.

 

[qualitymonkey]

Lääkärit on siitä vaikeita että ei nekään (ymmärrettävästi) voi kaikkea tietää mutta osa vahvasti uskoo tietävänsä. Mulla oli joskus hoitajia jotka oli kauheen kiinnostuneita pakko-oireista mutta sit eivät ymmärtäneet yhtään ku mulla ei olekaan se "perinteinen" missä asioita tehdään aina tietty määrä kertoja :'D ja transsukupuolisuutta ei kaikki edes halua ymmärtää, viime vuonna oli se uutinen jostain peräkylän transnaisesta joka oli saanu jopa lähtöpassit lääkäriltä samantien ku kerto asiansa.

Mutta sukupuolikriiseily ja ocd ei sulje toisiaan pois, hyvin mahdollinen on varmasti just semmonen tilanne että ei-cis-tuntemukset (tulipa hieno yhdyssana) on ihan oikeita mutta ocd vaan aiheuttaa sen ylimääräsen pohtimisen ja kyseenalaistamisen. Yksinkertasinta siinä tilanteessa ois vaan hyväksyä ettei kaikkea tarvi varmasti tietää mutta pakko-oireet ei tunnetusti hyväksy mitään helppoja ratkasuja :/

Loppukevennys koska nauratti ja liittyy aiheeseen: mun kumppani käyttää sekasin nonbinarya ja transmiestä termeinä mutta nyt se sai töitä ja ollaan päätetty että sen sukupuoli on röimies.

Varmaankin totta kaikki tää mitä sanoit D:

Omg röimies :Dd no mikäs siinä!