Alotettiin 2018 etäsuhteena mut yhteiseloo tuli täyteen reippaat neljä vuotta. Sain itteni ylös sängystä vasta viideltä iltapäiväl ja oon itkeny koko vitun päivän. Mun piti alottaa koulu ja kaikki mut nyt pelkään et kaikki menee, työt meni jo saikun takia. Paras ystävä ei vastaa ku se ei jaksa...
toinen salaisuus: en huomannu pariin viikkoon et mun auto on kadonnut kotipihasta.
onneks se oli mun isä joka sen pölli ku soitin sille ihan itkusena et mun auto on varastettu. kuulemma joku jarru pitää korjata joka laahaa maata.
Tänään kävin kirjastossa kahvilassa ja edellä oleva jutteli menemään ruotsiksi tarjoilijalle. Kun mun vuoro tuli niin jatkoin itsekkin teeskennellen että olen ruotsinkielinen xD
Ei oo eka kerta mut vaikka en oo hyvä ruotsinpuhuja menee silti aina läpi. Apteekissa se oli joskus vähän haastavaa..