Haluisin kyllä ihan OIKEESTI tietää syyn tälle. Joku syy sille kuitenkin on. Haluisin tietää sen kaikista isoimman syyn ainakin, mikäli sille on useampia syitä.
Ilman mitään syytä tämmöstä ei tuu, tällä tasolla. Ihmettelen vaan sitä et miks mulla on voimakkaampi fobia kun normaaleilla ihmisillä.
Mut en mä sitä syytä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Voi vaan arvailla. Tiedän kumminkin et olin keskittynyt kehoon tosi paljon sitä ennen (se ns. pahenemisvaihe), jotenkin ehkä siitä, ja sitten olin ennen sitä pidemmän aikaa silloin tällöin lukenut sellaisia ei niin kauhean positiivisia mielipiteitä asiasta. kuten muistakin jutuista. Joten oletettavasti se voi olla joku juttu minkä takia se paheni. Oli se kyllä aiemminkin paha, aina joskus mutta ihan eri tasoa kumminkin.
Et oliko ihan pakko lukea niitä. Se luultavasti oli syy siihen pahenemiseen mutta se alkuperäinen syy nii sitä mä en tiedä. Mut se mikä on omituista nii nyt ku tiiän ton fetissin siitä, nii minkä takia se ei enää parannakaan mun fobiaa... Luulis. Sehän tavallaan kumoaa sen kaiken mitä luin silloin. Tai ei se kaikkien mielipiteitä kumoa mut periaatteessa, koska eihän niil muilla mielipiteillä oo väliä ku pelkästään niillä. Sama ku ei muilla oo väliä ku fat admirereilla.
Anyways. Tai et turhaan enää pelkää sen olevan ällöttävää koska ei se näköjään oo. Siis kaikille. Kuitenkin iha oma fetissinsä. Ja ilmeisesti suhteellisen voimakas fetissi joillekin. Mut.. Ei se fobia oo kyllä mitenkään vaan jostain yhdestä asiasta vaan se on aika monimutkainen vyyhti ja se miten ne langat menee päässä ja miten psykologia toimii ni se ei oo yksinkertaista. En oikeastaan jaksa mitenkään odottaa tässä sitä että se fobia parantuis, mut pääasia tässä nyt kuitenkin on se että en oo ihan siellä enää missä olin noin 25.5.-10.6. Vaikka ei vieläkään hyvältä tunnu, sillä edelleen voimakas pelko ja niin syvä negatiivinen tunne että tuntuu että ton asian olemassa olo pilaa mun elämän, siis tarkoitan että vaikka se loppuisi niin se tulis silti pilaamaan koko mun elämän, jo pelkästään se että se on mun historiassa. Niin paljon se on aiheuttanut sitä henkistä pahaa oloa että mä en kertakaikkiaan koe elämää vieläkään sellaisena että se ois jotenkin.. hyvää. Et tavallaan se ahdistaa edelleen niin lujaa etten tiedä miten elää sen kanssa, oikeestaan