Hakutulokset

Hyvä, että on hyviä päiviä! Itsevarmuus on huippua. :3 Mun mielestä sun viestin lopussa näkyy huikea asenne ottaen huomioon kaiken, mitä oot kokenut sun ulkonäköön tai painoon liittyen. Mä inhoan sitä, miten joku voi kommentoida halventavasti toisen ulkonäköä. Se on pahimmillaan todella...

Joo ymmärrän! Oot kokenut paljon. D: Myös mun syömishäiriö painottui runsain mitoin terveellisyyteen, joten ymmärrän sua. Itselläni on auttanut ajatus siitä, että kohtuudella kaikki lienee terveellistä. Jopa suklaassa on terveyttä edistäviä vaikutuksia, jos sitä syö kohtuudella. Saanko kysyä...

Tulin kirjoittelemaan tänne pitkästä aikaa. Sattuisiko täällä pyörimään muita ihmisiä, joilla on vaikea suhde omaan kehoonsa? Tunnen olevani melko yksin, kun itse vihaan kehoani ja toivoisin sen olevan pienempi ja kapeampi. Osaan yhdistää tämän ajattelun syömishäiriöön, joka oli pahimmillaan...

Olen viettänyt aikaa kotona itkien ja kissaa ulkoiluttaen. D;

Se on mun mielestä todella ymmärrettävää. Ei kannata jäädä yksin. ❤️

Kuulostaa todella raskaalta. D: Paljon voimia sinne. ❤️

Täällä on tänään pilvetön taivas, hämärää ja kova pakkanen. :')

Ihanaa päivää kaikille!

Oireiluni alkoi jo ala-asteella, kun yritin ensimmäinen kerran laihduttaa. Yhdeksännellä luokalla se riistäytyi käsistä ja olin todella huonossa kunnossa kevään lopulla. Olin sairaudentunnoton, vaarassa kuolla syömishäiriöön ja liikunta oli syömisen rajoittamisen lisäksi mulle todella...

Mä mietin sen niin, että harvoin nuori uskaltaa kertoa esimerkiksi itsetuhoisuudesta, jos on mahdollisuus, että tieto menee heti vanhemmille. Todella tukalaa tuo tieto, jota oot kuullut!

Voi ääk! Kyllä on parantamisen varaa. :D

Itekin olin kerran päivystyksessä syömättömyyden takia ja siellä lääkäri totesi "Kyllä tuolla sykkeellä vielä pärjää ja painokin hieman matala mutta silläkin pärjää." En kyllä kauaa pärjännyt...

Toi on todella surullista. D: Ehkä opin pikkuhiljaa arvostamaan tätä systeemiä, joka mun kohdalle on osunut, kun en kyllä tiedä, miten pärjäisin ilman apua. Tsemppiä sulle. ❤️

En ole itse asiassa kertonut heille näistä ajatuksista kovinkaan paljon tai sen suuremmin kysellyt. Vastaukset ovat kuitenkin usein mun mielestä inhottavan epämääräisiä. Lisäksi tuntuu, ettei mua kuunnella kovinkaan paljon, kun olen kuitenkin joskus ollut todella sairas.

Varoitan, että tekstissä puhutaan syömishäiriöstä. D: Sairastuin syömishäiriöön ja jouduin osastolle viime vuoden toukokuussa. Silloin olin oikeasti huonossa kunnossa (syke matala, paino pudonnut paljon ja niin edelleen), mutta nyt olen saavuttanut normaalipainon, sykkeeni on normaali ja...

Voisin kertoa itsekin, että näin unta, jossa olin raskaana. :') Koitin jo etsiä tuon unen merkityksiä ja samaistuin joihinkin!

Sanoisin, että 2. Moni asia ahdistaa, mikä saa mut myös masentuneeksi. On vaikeaa olla itsensä kanssa ja sietää erilaisia asioita.

Lähetän paljon voimia. ❤️ Jokainen taitaa käsitellä surua omalla tavallaan. Mun mielestä sun ei kuulu tuntea pahaa oloa siitä, ettet sure samalla tavalla kuin muut tai tunnet tässä samalla muitakin tunteita. Mä käsittelin pappani kuolemaa syömishäiriöoireilulla, meinasin nauraa hautajaisissa...

Ymmärrän. D: On surullista, että itkemistä hävetään niin paljon. Se on kuitenkin luonnollinen asia ja yhtälailla tunteen aiheuttama kuin vaikka hymy iloisena. D:

Oho, okei! Saanko kysyä, että miten terapeutti tutkinto toteutuu? Millaista se on?