Hakutulokset

up

"tuntuu että täytyy henkisesti valmistautua näkemään niitä ja sit vasta pystyy hengittää ku pääsee pois", tän meinasin mainita alotusviestissä mutta unohin kokonaan D: on jotenkin aina sellanen jännittyny ja varautunu olo, sellanen et kaikki tapaamiset vie kauheesti energiaa

tietääkö kukaan, mikä auttaa äkkiä rasvottuviin hiuksiin? miun on pakko pestä hiukset joka ikinen ilta (hyvä kun edes se kerran päivässä riittää..), koska muuten ne näyttää siltä kun en ois käyny viikkoon suihkussa D: monesti sanotaan että rasvottumista vähentää se jos pesee hiukset harvemmin...

ihana kuulla <3 onnea!!

älä muistuta :D::

11.8. ja meen todennäkösesti kympille D: oon saanu opiskelupaikan kymppiluokalta, mutta aattelin vielä hakee varmuuden vuoks amikseen.. lukioonkin oisin päässy mutta elämäntilanne ei salli sitä

up

en oo ainakaan huomannu

up

ei kertakaikkiaan oo minkäänlaista kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan tai halua nähdä ketään kaveria D: tuntuu kun oisin erakoitumassa täysin.. en tunne kuuluvani mihinkään tai oo kellekään se kaikista tärkein, enkä myöskään tunne kunnon syvää yhteyttä kehenkään. tää fiilis miulla on ollu kauan...

on toki

älkää nyt käsittäkö otsikon takia väärin, siis todellakin rakastan koiria ja musta ois tavallaan todella ihanaa että semmonen ois elämässä mukana ja asuis meillä :3 kuitenkin oon jälkeenpäin tajunnu että ei musta olis sellaseen.. äiti varas joskus pari vuotta sitten coton de tulearin...

ei sen ainakaan pitäs olla kiellettyä, koska a) uskonnonvapaus ja b) oikeus pukeutua lähtökohtasesti miten haluaa. toki jos laittas vaikka jonkun homofoobisen tai rasistisen tai muuten syrjivän paidan niin ei olis todellakaan ok, mutta en kyllä näe mitään tommosta uskontoon tms. liittyvää paitaa...

tsemppiä ja halaus täältäkin D: <3 itellä aika sama fiilis, jotenkin vaan ahdistaa koko ajan ja tuntuu että kaikki on pielessä

en käytä enkä oo koskaan käyttänykkää, mitä nyt hieman maistellu jotain kevyttä äidin valvonnan alla mutta siinäpä se. päihteet ei jotenkin kiehdo mua. t: 16-vuotias

yhdyn kyllä tähänkin, rahaa menis ihan hirveesti lapsiin ja just kaikki yöunet ja muut rytmit kärsis (oon sellanen ihminen joka tarvii ne kunnon yöunet että oikeesti jaksan). ja en kyllä pidä siitä ajatuksesta että mun sisällä kasvais joku ja joutusin vielä synnyttämään sen D: sitäpaitsi...

kun tein nakkikastiketta kotsan tunnilla, niin siitä tuli loppujen lopuks semmosta todella kokkareista vaikka alussa näyttikin hyvältä. siis kirjaimellisesti se ei ollu enää lopussa kastiketta vaan jotain kastikeklönttejä joissa oli nakkeja siellä täällä :D mutta syytän tästä yhtä avustajaa, kun...

totta, todella hyvin sanottu kyllä! sitä lasta ei kuitenkaan voi hylätä kesken kaiken ja heittää hanskoja tiskiin sanomalla ettei halua olla enää äiti, vaan vähintään sinne 18 vuoteen pitää huolehtia toisesta ja mielellään toki ois hyvä että tukis pidempäänkin (toki kohtuudella) esimerkiks...

:D

joo siis tarkotan ihan oikeita mustekyniä, toki kuulakärkikyniäkin tarviin mutta niistä en puhu nyt tässä