Hakutulokset

Sä oot niin ihanan ymmärtäväinen. Uskon ihan täysin, että vielä palaatte yhteen. Toivottavasti sulla on esim. kavereita joille sä pystyt juttelemaan myös, että saat tän purettua kunnolla nyt tässä kohtaa. <3 Tsemppiä.

Joo mullakin on pitkä matikka. Niitä on paljon. Ekana vuonna joka jaksossa matikkaa...

Meissä on aika paljon samaa. Mäkin vaan suoritan ja suoritan ja suoritan ja sitten kun on toi urheilukin tuossa niin suoritan sitten sitäkin. En ole koskaan oppinut kuuntelemaan kehoani, tarviin aina jonkun toisen ihmisen kertomaan mulle jos teen liikaa. :D Tai sitten on se toinen vaihtoehto...

Tämän on pakko olla koko Varasijan mielenkiintoisin edit.

Joo mulla siis samoja fiiliksiä. Onneks nyt äiti on tajunnut et ei oo kaikki ihan hyvin. Oon luullut, ettei mun vanhemmat osaa puhua mun kanssa muuten kuin vaan syytellä ja painostaa. Ihana toi sun ryhmänohjaaja, sille kannattaa sanoa jos menee liian raskaaksi kun selkeästi osoittautunut noin...

Olen yhden ainoan yhtyeen erittäin vannoutunut kuuntelija ja se on Dreamcatcher, muita joskus tulee kuunneltua jos hyviä ovat. Cute conceptia en siedä alkuunkaan ja girl crush on myös vähän myötähäpeää aiheuttavaa, tosin jotkut tekevät sen hyvin. Poikayhtyeitä en kuuntele sitten ollenkaan.

Heitän väliin täysin kysymättä, pyytämättä ja yllättäen erään lauseen suoraan äidinkielen kirjani tekstinäytteestä: Mä en ole koskaan tullut toimeen fyysisen todellisuuden kanssa. Nyt poistun miettimään miksen enää osaa kirjoittaa runoja.

Opiskelen lukiossa ja siinä sivussa sählään kilpaurheilua ja yritän pysyä hengissä :D

Kiitos <3

Joo, onko tää tän yhteiskunnan miesmalli, puhuminen on yliarvostettua? Niin. Ehkä mä voin yrittää rikkoa tän sukupolvia pitkän onnettomuusketjun. Ainakin jos en lisäänny. :D No ei, ihan vakavissaan, ehkä me opitaan tästä kaikki jotain. Ehkä iskäkin oppii jotain. Siihen en kyllä luota ihan täysin.

Joo. Tai no, isääni olen oikeastaan vähän ehkä jopa pelännyt aina, se on sellaista räjähtävää sorttia, aistin sen jo aika pienenä. Sen kanssa saa olla vähän varpaillaan. Kerran muunmuassa lähtenyt ovet paukkuen kotoa yhden riidan päätteksi, tullut takaisin muutaman tunnin päästä. Hän yksin...

En tiedä, tyhjä olo. Tavallaan oon toivonut että joku huolestuis musta kun en selkeästi itse osaa puhua, mutta en halunnut että se on mun vanhemmat jotka ekana huolestuu. Vaikka joo, onhan se hyvä että nyt tietää. En vaan osaa sanoa enää yhtään mitään, yritän vaan nyt tällä hetkellä saada...

Tässä tekstissä saattaa olla jotakin ahdistusta aiheuttavaa joten TW: MIELIALAHÄIRIÖT, ITSETUHOISUUS Äiti tuli yhtäkkiä mun huoneeseen ja vetäisi oven kiinni perässään. Se ei ole koskaan tiennyt hyvää. Sanoi, että on tarkkaillut mua viime keväästä asti ja on nähnyt, mitä tapahtuu. Sanoi...

Vaihteeksi Blind channel -vaihe menossa.

Eipä ne hirveän jänniä ollut, lähinnä ärsyttäviä. Koin ne vieläpä kahdesti, ensin itse ja sitten tukioppilaana.

Hyvin moni asia. Esimerkiksi niistämisestä tuleva ääni. Todella saa aikaan hillittömän vihan/inhonpurkauksen jota harvemmin ulospäin tosin näytän. En aina itsekään pysty omaa nenääni niistämään, joskus taas olen immuuni sille äänelle jos se itsestäni tulee.

Mäkin oon epäillyt erityisherkkyyttä Itselläni. Oon vähän aistiyliherkkäkin, en voi sietää melua ja kirkkaita valoja. Mulle sanottiin ekan kerran jo neljännellä luokalla että "no, sähän olet herkempi kuin muut". Joskus oon ajatellut sen olevan voimavara, kirjaimellisesti tunnen usein muiden...

Köhköh

Lienenkö sitten ainoa joka voi sanoa ihan suoraan että ei ole. Lähdin sieltä jo muutenkin hieman aikaisemmin kuin meni nurin koko paikka, ei oikein tuntunut omalta enää. En juuri edes ajattele demiä nykyään.

Jjjoo itse tänään olen selittänyt valmentajalleni kuinka olin eilen aivan aivosumussa enkä ihan täydessä iskussa ja ei, en ole varma mistä johtuu vaikka todellisuudessa tiedän vallan mainiosti missä mättää ja se on mieliala.