Hakutulokset

Ja ilman sitä taas en koskaan voi elää hyvää elämää. Ja en myöskään usko että se on hyvää elämää senkään jälkeen, jos sinne siis pääsisin, mutta se olisi ehkä prosentin parempaa elämää. Ei kuitenkaan missään nimessä mitään hyvää vieläkään. Mutta oon itse asiassa ok jo sen ajatuksen kanssa että...

Ok olen sukupuoleton mutta harmi kun muut ei sitä ikinä tuu uskomaan. En tule myöskään pääsemään transpolille, toki voihan sitä yrittää, mutta siis en tule pääsemään.

MUST.

Everyone. Must. Have. Sex!

Masennus vapauttaa viimein

" Olen edelleen kiinnostunut muista ihmisistä (0 p.) Muut kiinnostavat minua aiempaa vähemmän (1 p.) Kiinnostukseni ja tunteeni muita kohtaan ovat miltei kadonneet (2 p.) Olen menettänyt kaiken mielenkiintoni muita kohtaan, enkä välitä heistä enää lainkaan (3 p.)" Hahahaha :D

Ehkäpä se onkin hyvä asia että selasin redditissä niitä kommentteja, koska ehkä se aiheutti sen kaiken mielenkiinnon loppumisen. Silleen. Ei enää tunteita muita kohtaan. Ne on mulle ilmaa.

Niinpä ne ei enää millään tavalla satuta mua. Tunnen olevani ikään kuin yksin tässä maailmassa ja se on hyvä tunne.

Mun ei tarvii enää ajatella muita ihmisiä koska oon menettänyt mielenkiintoni muihin ihmisiin.

Ja varmasti onkin. Joka tapauksessa on siinä mielessä ihanaa, että mulla ei oo enää mitään tunteita miehiä kohtaan. En tarkota ihastuksen tunteita tietenkään. Vaan ei mitään että mikään ois mulle tärkeetä.

Mä muistelisin että se kävi silloin tai ainakin ihan viime aikoina ensimmäistä kertaa mun elämässä, ja nyt uudestaan. Silloin huomasinkin että täähän tuntuu oudolta, koska ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässäni menetin kaiken arvostukseni ja mielenkiintoni ja tunteeni kaikkia muita ihmisiä...

Ei ainakaan niin paljon enää

On kyllä kummallista että mä oikeasti en näe sitä enää tärkeänä. En näe sitä enää missään arvossa, että oon hyvännäköinen miesten silmissä. Yksinkertaisesti miehet ei liikuta mua enää millään tavalla. Ihastukset on eri asia, oon ihastunu, mutta mua ei liikuta niinkun se mun ulkonäkö enää...

Ehkä siinä oli muutakin ennen sitä

Oikeastaan painon ajattelu on mulle jopa helpottavaa, sen sijaan että ajattelisin jotain sellaista mitä en halua ajatella. Siivosin insta feediäkin, toivottavasti toimii. Taisin sanoa silloin että novo nordiskin lihavuus on sairaus mainos oli mulle jopa comforting silloin. Niin se on nytkin...

No eipä mua oikein kiinnosta. Tässähän mä vaikka istuskelen siihen asti kun terapia alkaa. Ei mun tarvitse sen kummempaa. Yksi asia kuitenkin on lähtenyt pois, joko ohimenevästi tai ei, mutta mua ei enää liikuta paino. Jos mun bmi ois 40, mua ei enää liikuta se ajatus. Joten se voi olla et se...

Toki jos olisin helmikuussa 2024 vaikka jo yrittänyt mennä sinne paikkaa mistä pääsin ensimmäiseen terapiaan, niin olisin jonottanut ehkä sen saman 4 kk mut olisin sit päässy sinne jo kesäkuussa 2024 ja mieti miten pitkällä saattaisin nyt jo olla parantumisessa (en olisi). Tuo eka terapia tuskin...

Heinäkuu-marraskuu, ei vieläkään mitään. Katko ja "kohta" taas uudestaan.

Siis lääkkeethän on ihan turhia :D ei sellaista todellakaan tarvita jos terapia osataan toteuttaa oikein, mielestäni. Eli öö... Mitä vittua nää mussuttaa. Ne on täysin turhia jos osataan antaa oikeasti toimivaa apua muuten. Eikä se ole mitenkään mahdotonta. Joten miksi ihmeessä alkaisin sit...

:D