Hakutulokset

Tykkään skeletorista, mutta mua jostain syystä pelottaa keskustella hänen kanssaan. D:' Arvostan kuitenkin edelleen sitä, kun mua ahdisti yöllä ja tein siitä keskustelun tänne (yllättävää). Silloin skeletor kommentoi siihen ja se lämmittää edelleen mun sydäntä, vaikka vastasin aamulla vasta...

Mullekin murteet tuntuvat tosi kummallisilta ja kirjakieli on helpompaa ainakin joskus. En tykkää myöskään sanoa "munkin mielestä" tai "mustakin se on kivaa", koska ne kuulostavat oudoilta. Mua häiritsee niissä se "munkki" ja "musta". :D

En asu.

En itse asiassa. D: Joku vaan tökkii mun puheessa.

Joudun kysymään äidiltäni, miten jotkut sanat taipuu ja sekoitan jotain sanoja ruotsiin. Joskus kun hölkkään ja kuuntelen podcastia, alan tavuttamaan niitä sanoja, joita kuulen. :D Sekin on vaikeaa.

Sama kieltämättä...

Itsekin olen kaikille kiva. Uskon myös, että jokainen ihminen tarkoittaa hyvää ja sitten se onkin loputon suo. Tämä tuskin lohdutti, mutta et ole ehkä ainoa. Annan aina anteeksi ja odotan, että tää ihminen muuttuisi. Se vie voimia. Toivottavasti et ahdistu, ahdistus on niin ikävä ja...

Oi, aika kiva. D: Toivottavasti selviät. En osaa oikein auttaa ja aamulla todennäköisesti tulen järkyttyneenä katsomaan, mitä olen yöllä kirjoittanut. Tsemppiä kuitenkin niin kuin jo aiemmin sanoin. Ehkä se auttaa jotain. D:

O ou. D: Oon syvällisellä päällä ja mietityttää, mitä hyötyä ihmiselle on rakastumisesta. Onko siitä edes mitään hyötyä?

Miltä rakastuminen tuntuu, onko se kaikilla hiukan erilaista? Tsemppiä sinne. D:

Sain luettua tänään tämän kirjan: Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet

Mulla sama! :D

Mullekin tapahtui yksi juttu, jota häpeän: olin lenkillä ja ohitseni ajoi harmaa auto, jossa istui yksi henkilö, joka näytti ihan Matiakselta (nimi muutettu heh). Tämä Matias nosti paria sormeaan kuin vilkuttaakseen ja mä vilkutin takaisin innoissani. Kotona kerroin äidille, että näin Matiaksen...

Demi oli suht ihana paikka, mutta koen tämän olevan mukavampi. Ehkä olen viimein kasvanut demistä erilleen. Mä en enää edes ajattele, että voisinpa mennä demiin. Tulen nykyään varasijalle yhtä helposti ja ajattelematta kuin demiin aikoinaan.

Mä oon viisitoista. Totta!

Mä haluaisin ottaa, mutta äiti ei anna.

Oi ei. ':D

Sama. D: