Hakutulokset

Mutta kuitenkin sillä tavalla johdonmukaisesti kerta toisensa jälkeen on tää sama ällötys tullut, ihan sieltä alle 11-vuotiaasta. Ensimmäisen kerran (tai en oo varma oliko se ensimmäinen kerta) sillon kun näin pornoa haluamattani lapsena. Sillon nyt ainakin oli se että tuntu pikkasen...

Eli niin kun voi ihan melko suurella varmuudella sanoakin että oon niin selvä aseksuaali tai siis en koskaan oo tykännyt seksistä tietenkään mutta olispa sitten se silleen johdonmukaista että ei tosiaan olis niitä haluja sitten yhtään piirun vertaakaan. Koska mitä hiton järkeä siinä sit taas on.

Mutta olkoon. Ihan sama. Oon vaan jotenkin aina ollu sitä mieltä ettei seksi oo mun juttu. Oon aina tienny sen. Että loppujen lopuksi se ei oo mum juttu, koska se on traumatisoivaa. Sillonki ku olin ihastunu siihen tyttöön noin 16-vuotiaana ja katoin pornoa (sen takia siis muistaakseni) niin...

Onpa todella taas vaikea asia ymmärtää että se mikä on toiselle pelkästään ilon lähde on toiselle pahan olon lähde. Ei vaan kaikki meistä kestä sitä. Oon liian herkkä ja seksuaalisuus on liian äklöttävää, rajua ja traumatisoivaa. Onko se jotenkin aivan ylitsepääsemättömän vaikea konsepti? Ja...

Siis mua naurattaa se miten monta kertaa oon traumatisoitunut vaikka seksistä sarjoissa yms niin kuinka mä en ikinä opi sitä että seksuaalisuus ei tee mulle hyvää edelleenkään? Sori nyt vaan sanokoot kuka mitä tahansa mutta se ei näköjään tee mulle hyvää ku se vaan traumatisoi mua kerta toisensa...

Rakastettu soi mul aikasemmin tänään päässäkin 😭

My go to songs of course

😬 😬😭

Nah, ei täs mitää

Pelottaa

Mun olis pitänyt tietää että se on tosi vahingollista mulle

Oisinpa vaan pysyny lujana ja kieltäytynyt johdonmukaisesti koko ajan, minkäänlaisesta kuvien lähettämisestä, vastaanottamisesta ja sextingistä muutenkin.

cringe joka kerta ku muistan. Eww. Et joo, jos oisin ihan syväl sisimmässäni halunnu tehdä niin tai jos se ois ollu vaa niiku positiivinen juttu mulle, niin ei tuntuis nyt tältä. Et aika selvää ettei se oo joku "oo cool voimaannuttavaa! Tykkään tästä! Tälleen mä just oon aina halunnuki tehdä!"...

Tai sillee en tiiä millon tää häpeä kans tulee helpottaa. Se on aika voimakasta.

Itkettää kyllä mutta

No ei se mitään Hetki kerrallaan

Ihan sama vaikka olis kuinka mukavia ihmisiä mutta mä en tällä hetkellä joka tapauksessa tarvitse reddittiä ollenkaan. Mä tarvitsen kristillistä musiikkia. Ja kiva kun mietin nyt että kuinka hiton pitkään tää kokemus tulee nyt varjostamaan mua. Kun tietenkin mun elämässä on läsnä nää normi...

En vaan pysty nyt olla siellä ollenkaan, siitä huolimatta että siellä on myös ihan suht asiallisia keskusteluja käyty mukavien ihmisten kanssa.

Ei varmaankaan edes muissa asioissa.

Ei tulis mieleenkään "astua jalallanikaan" reddittiin tällä hetkellä