Hakutulokset

On suoraan seurausta siitä että oon nyt tässä miettimässä tapanko itteni vai en. Tapanko itteni vai kuljenko täällä lisää nöyryytettävänä, työkyvyttömänä ja hoitovastaisena, en tule elämässäni päivääkään tekemään töitä ja todennäköisesti se johtaa ennen pitkää siihen ettei mun rahat tule...

On todella törkeää tehdä lapsi. Hyi vittu oksettaa sellainen törkeys ja itsekkyys. Noin yleisesti.

Ehk sanotaan kuitenkin 23-27v

Joka päivä

3 vuotta helvettiä

24v-27v on ollu mun elämäni hirvein ikävaihe.

Mä en tän jälkeen enää ikinä uskalla mennä mihinkään tapaamiseen, paitsi että mulla on jo aika varattuna seuraavaan. En tiedä selviänkö siitä enää hengissä et sit varmaan joudutaankin jo osastolle koska todennäköisesti meinaan viimeistään siin vaiheessa yrittää itsemurhaa

Luojan kiitos mä teen oikeen valinnan eli en lisäänny. Mä en voi käsittää miten tyhmiä ihmiset on kun ne lisääntyy, vai onko niillä vaan sit ollu niin hyvä elämä että ne haluu toiselle ihmiselle hyvän elämän mikä itellä on ollut, VAI haluuko ne kärsimystä lapselleen, VAI haluuko ne itse lapsen...

Sellanen sokea usko JOO KYLLÄ SE JUMALA JA TAIVAS ON OLEMASSA :D kielletään kaikki muut vaihtoehdot vaan siks että ei pysty enää mitään muuta

Tässähän tulee kohta ihan uskovaiseks kun setit on nämä

Kuolemat pitäs aina ajottua silleen ettei kolmea ainakaan muutamien vuosien sisällä. Niin se ois vähän rauhallisempaa. Must alkaa nimittäin tuntua siltä et mun elämä ei ole ollut mitään muuta kuin suruaikaa tässä periaatteessa kun taukoa ei oo hirveesti ollut. Lähes joka vuosi on kuollut joku...

Sellasta on elämä.

Oon ainut joka edes käy vaikka hammaslääkärissä noin 10 vuoden tauon jälkeen mua suoraan sanottuna vituttaa tollanen et ei sit voi muut mennä hammaslääkäriin ja lääkäriin vaa ne mieluummin haluu sit kuolla. No mut ei voi pakottaa. Se vaan ku mullekin on ollu ihan tarpeeksi näitä kuolemia viime...

Kaiken muun päälle on vielä kiva et pitää pelätä et perheenjäsenet kuolee kun ei voi mennä mistään hinnasta lääkäriin eikä lopettaa juomista eikä mennä hammaslääkäriin.

Epäilen että on mun viimeset elinvuodet käsillä :) niin on luultavasti läheisilläkin. Terveys niin huono että huolestuttaa niiden kannalta todella paljon. Täs tää elämä sit oli emt veikkaan et äiti on ainut tästä talosta joka on muutaman vuoden päästä viel hengissä. Toki toivon olevani väärässä...

Aika hyvin pieneks hetkeks himmensi dysforiaa ku: myunghoon. Mut ei enää .

Et voiks tosiaan olla niin voimakas se olo et siihen ei oo toiminut mikää muu.

Mikään muu ei oikein toimi

Sinänsä se on jännä asia että ainut lääke on.. no, lääke eli brintellix

Tulis sota ja tappais kaikki, nykyään näköjään jo ihan melkein toivon sotaa kun ei tästä huonommaksi voi olo enää mennä. Tokihan se vituttaisi kuolla kivuliaasti mutta en tiiä. Onko se armollisempaa vai elää näiden muistojen kanssa vielä pitkään?