Hakutulokset

Varsinkin rinnoista silleen tuntuu ettei ne edes kuulu mulle

Välillä tuntuu niin kuin "dissosioisin" itseni pois omasta kehostani

Ei voi mitään se on vaan hyväksyttävä. Mun keho on tehny sen minkä se on tehny. Jos se ei pysty pitää mun tissejä tämän kauniimpina, niin sitten se ei pysty. Kertakaikkiaan muuta ei voi asialle tehdä. Mihinkään leikkaukseen en lähde vaikka mulle suorastaan maksettaisiin siitä. Haluan vain olla...

Oon kuitenkin kaikista mieluiten luonnollinen

Oikeesti, antakaa mun rapistua rauhassa. Mitä minä jollain tissileikkauksilla sun muilla operaatioilla teen. Kun oon vanha niin oon vanha. Ei tissit kestä painovoimaa niin ei kestä! :D se siitä! Ihmeellistä kyllä tää nykyajan plastiikkakirurgia meininki

Ei ole keho enää kaunis mutta ei sen enää tässä iässä tarvitsekaan olla :D oon piilovanha.

Ei siis syytä olla huolissaan

Luonnollisesti

Vanha mummo kun jo olen

Ei ole tissitkään enää entisensä.

Kyllä se keho siis vain rapistuu

Eli oonhan mä jo sen verran vanha ettei oo ihmekään että vanhuuden merkit näkyy kehossa 🌝 no hyvä, ei tarvitse siis siitäkään olla huolissaan.

"Kehon rapistuminen alkaa jo parikymppisenä." MÄHÄN SANOIN.

Sitä paitsi

Uskon että itserakkaus tulee nimenomaan yksilöllisyydestä ja mun uniikista elämästä. Eihän kellään toisella ole samanlaista.

Toisin ku ehkä joskus harmitti

Mut enää se ei harmita.

Olin outo lapsi, ja nyt oon outo aikuinen. Aina.

Tiedän että olin jo koulussa friikki mun koulukavereiden mielestä, siis jo ennen viidettä luokkaa, kun selitin jotain jostain mielikuvitusystävistäni ja näin ne niiden ilmeet :D enää se ei kylläkään harmita ollenkaan.