azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 727
- Reaktioarvo
- 744
Se on oikeesti ok.
Sanotaanko näin, että viimeset muutamat kuukaudet on ollu vaikeita parisuhteen puolesta. Itteeni harmitti se, että viestit oli alkanu runsaasti vähenee ja näkemiset myös (+turhat lupaukset), mutta Col ei oikein tohtinu joustaa. Kuitenkaan sillon ero ei käyny mielessä, vaikka toisella se oli ollu jo 2kk mielessä :/ Noh, en oo siitä vihanen. Ymmärrän kyllä. Lisäks ei mulla ollu semmosta oloo, että olin suhteessa (kun nähtiin niin...joskus). Olin onneton.
Oon tosi helpottunu oikeestaan. Toki omalla tavalla harmittaa, kun ajattelen sitä ekaa ~kahta-kolmee kuukautta, mutta se aika loppu jo aikoja sitten oikeesti. Ja tajusin eron aikana, etten koskaan tykänny Colista romanttisesti, eikä hänkään musta. Tottakai tykätään toisistamme, mutta kaverillisesti ja meillä oli jotenkin vaikee tunnistaa sitä (Colin eka parisuhde ja mie en sit muuten vaan erota tunteita).
Jäätiin kavereiks. Turha heittää sitä aikaa hukkaan ja kun molemmilla ne tunteet oli tosiaan kaverilliset. Toki vähän outo ajatella, ettei voida hengata samalla tavalla (läheisyys, puheet...), mutta se on ok. Itseasiassa nyt kun ajattelen, niin olin ennemmin innoissaan siitä läheisyydestä, enkä että jes pääsee puhumaan toiselle tapahtuneista, jne.
Tästä oppi, enkä koe että 6kk meni hukkaan. Kuitenkin pääsin tutustumaan aivan ihanaan ihmiseen.
Nyt mulla on vapaus. Voin suunnitella tulevaisuutta rauhassa ilman, että mietin parisuhdetta. Voin muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle, mitä oon miettiny vähän, mutta parisuhde ollu jokseenkin tiellä (tai sit se etäisyys ois taas kasvanu). Ja oon muutenkin nyt vapaa löytämään sen oikeen, mutta ootan kuitenkin jonkun pari kuukautta. En nyt haluu heti mitään uutta, vaan haluun olla rauhassa ja miettii mitä haluun tehä elämällä ja mitä haluun (+mielenterveys ei oo kunnossa). Ja vaikka oon ok, niin silti vähän harmittaa. Kuitenkin toi parisuhde ja tyttöystävänä oleminen oli osana miun elämää 6kk, mikä on lyhyt aika mutta myös pitkä aika, niin pitää päästä yli, vaikkei sureta (mutta eihän se aina sitä tarkota, että surettais, vaan voi olla jotain muuta henkistä taustalla mistä päästä yli).
Sanotaanko näin, että viimeset muutamat kuukaudet on ollu vaikeita parisuhteen puolesta. Itteeni harmitti se, että viestit oli alkanu runsaasti vähenee ja näkemiset myös (+turhat lupaukset), mutta Col ei oikein tohtinu joustaa. Kuitenkaan sillon ero ei käyny mielessä, vaikka toisella se oli ollu jo 2kk mielessä :/ Noh, en oo siitä vihanen. Ymmärrän kyllä. Lisäks ei mulla ollu semmosta oloo, että olin suhteessa (kun nähtiin niin...joskus). Olin onneton.
Oon tosi helpottunu oikeestaan. Toki omalla tavalla harmittaa, kun ajattelen sitä ekaa ~kahta-kolmee kuukautta, mutta se aika loppu jo aikoja sitten oikeesti. Ja tajusin eron aikana, etten koskaan tykänny Colista romanttisesti, eikä hänkään musta. Tottakai tykätään toisistamme, mutta kaverillisesti ja meillä oli jotenkin vaikee tunnistaa sitä (Colin eka parisuhde ja mie en sit muuten vaan erota tunteita).
Jäätiin kavereiks. Turha heittää sitä aikaa hukkaan ja kun molemmilla ne tunteet oli tosiaan kaverilliset. Toki vähän outo ajatella, ettei voida hengata samalla tavalla (läheisyys, puheet...), mutta se on ok. Itseasiassa nyt kun ajattelen, niin olin ennemmin innoissaan siitä läheisyydestä, enkä että jes pääsee puhumaan toiselle tapahtuneista, jne.
Tästä oppi, enkä koe että 6kk meni hukkaan. Kuitenkin pääsin tutustumaan aivan ihanaan ihmiseen.
Nyt mulla on vapaus. Voin suunnitella tulevaisuutta rauhassa ilman, että mietin parisuhdetta. Voin muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle, mitä oon miettiny vähän, mutta parisuhde ollu jokseenkin tiellä (tai sit se etäisyys ois taas kasvanu). Ja oon muutenkin nyt vapaa löytämään sen oikeen, mutta ootan kuitenkin jonkun pari kuukautta. En nyt haluu heti mitään uutta, vaan haluun olla rauhassa ja miettii mitä haluun tehä elämällä ja mitä haluun (+mielenterveys ei oo kunnossa). Ja vaikka oon ok, niin silti vähän harmittaa. Kuitenkin toi parisuhde ja tyttöystävänä oleminen oli osana miun elämää 6kk, mikä on lyhyt aika mutta myös pitkä aika, niin pitää päästä yli, vaikkei sureta (mutta eihän se aina sitä tarkota, että surettais, vaan voi olla jotain muuta henkistä taustalla mistä päästä yli).
