Mielenterveys Häpeän tunne

[auringonkukkapuu]

En tiedä kuuluuko tämä kesu tähän mielenterveys- osioon, mutta mun mielestä syvälliset ei kuulostanut oikealta myöskään joten laitoin tänne.

Häpeä. Se on tunne jota tunnen hyvin usein kohdistettuna muhun itseeni. Häpeän mun ulkonäköä, persoonaa, tapaa puhua ja ylipäätään olla. Häpeän mun lapsekasta osaa persoonallisuudessa, häpeän välillä jopa mun hauskaa puolta jonka silti samalla koen vahvuudeksi.

En tiedä mistä se tulee. En vaan millään tavalla ole tyytyväinen muhun itseeni. En edes tiedä miten tästä häpeämisestä voisi päästä eroon. Haluaisin niin kovin olla itsevarmana töissä, kavereiden seurassa ja ihan kaikkialla. Alan yliajatella aina kuinka kaikki varmaan pitää mua idioottina, pellenä ja nauraa mulle selän takana ”Lol kuulitko jo mitä auringonkukkapuu teki/sanoi? Hahah oisit nähnyt kun teki sen”

Ei kukaan musta varmaan edes ajattele noin (tai mistä sitä tietää), kunhan aiheutan itselleni paineita ja ahdistusta uskottelemalla niin. Tääkin on sellainen asia josta en ihan noin vaan uskalla kenelle tahansa avautua, koska pelottaa ettei kukaan ymmärrä mitä yritän selittää.

Äh.

 

[snowflake]

Täälä myös samat fiilikset, harmillista.. :( Usein tulee myös mietittyä jälkikäteen omaa toimintaa, vaikkei siihen olisikaan mitään järkevää syytä. Sitä vaan tuntee olon niin hölmöksi ja pienimmätkin mokat tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja niitä miettii seuraavat kolme päivää. Ihailen kuitenkin ihmisiä jotka uskaltavat tuoda oman persoonallisuuden esiin, vaikka se pelottaisi tai tuntuisi siltä että muut eivät hyväksyisi omana itsenään. Toivoen samalla että pystyisin itsekin olemaan yhtä rohkea ja olla häpeämättä itseäni turhaan. Huoh ehkä joku päivä.. Mielestäni sellaiset ihmiset joilla on huumorintajua/hauskuutta ja lapsen omaisuutta ovat ihanan lämminsydämmisiä. Tsemppiä! <3

 

[ujobiseksuaali]

samaistun. terapeutti aina iha innoissaan ku selitän siitä jos joku asia hävettää mua ku häpeän tunne on vaikee myöntää. haitallinen häpeä on kyl niii inhottavaa

 

[auringonkukkapuu]

Täälä myös samat fiilikset, harmillista.. :( Usein tulee myös mietittyä jälkikäteen omaa toimintaa, vaikkei siihen olisikaan mitään järkevää syytä. Sitä vaan tuntee olon niin hölmöksi ja pienimmätkin mokat tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja niitä miettii seuraavat kolme päivää. Ihailen kuitenkin ihmisiä jotka uskaltavat tuoda oman persoonallisuuden esiin, vaikka se pelottaisi tai tuntuisi siltä että muut eivät hyväksyisi omana itsenään. Toivoen samalla että pystyisin itsekin olemaan yhtä rohkea ja olla häpeämättä itseäni turhaan. Huoh ehkä joku päivä.. Mielestäni sellaiset ihmiset joilla on huumorintajua/hauskuutta ja lapsen omaisuutta ovat ihanan lämminsydämmisiä. Tsemppiä! <3

Hyvinkin tuttua tuo asioiden jälkeenpäin mietiskely. Jos edes siitä pääsisi eroon, niin helpottaisi kovasti, mutta ei mitään hajua miten sitä voisi lähteä työstämään D:

Tsemppiä sinullekin! <3 kyllä me molemmat joku päivä toivottavasti voidaan olla omia itsejämne ilman ongelmia!

 

[auringonkukkapuu]

samaistun. terapeutti aina iha innoissaan ku selitän siitä jos joku asia hävettää mua ku häpeän tunne on vaikee myöntää. haitallinen häpeä on kyl niii inhottavaa

Joo, mustakin tuntuu että hirveästi vie henkisiä voimia se kun häpeilee asioita ja itseä ihan turhaan.