Aihe vapaa hullua ajatella että olen

[mamiya]

vain 23 ja elänyt ja kokenut ihan liikaa mitä pitäisi tai mitä jotkut ei koe koko elämänsä aikana. hullua miettiä miten elämän olisi pitänyt mennä ja miten se lopulta meni. miten paljon on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. asioita mitä ei vaan pitäisi ikinä tapahtua.

koetteko että olette kokeneet ikäänne nähden ihan liikaa elämää vai liian vähän? D=

 

[Poistettukäyttäjänimi431]

Liian paljon ja liian vähän. Tai siis.. Elän tosi paljon mieleni sisällä ja koen tosi paljon semmosia asioita joita ei voi fyysisessä maailmassa kokea. Semmosia asioita mitä useimmat ei tuu koskaan ees ymmärtämään. Mut sit samaan aikaan en oo kokenu monia semmosia asioita mitä useimmat ihmiset taas kokee elämänsä aikana. Kuten just turvallisen lapsuuden, ammatin opiskelun, uran luomisen, kumppanin ja lapsien hankkimisen, talon omistamisen.. Tämmösiä perus arkisia juttuja. Juttuja jotka on mun mielestä onneks niin tylsiä etten edes koe jääväni mistään paitsi.

Oon myös kokenu semmosia inhottavia asioita mitä monet muut ei koe, mitkä ei oo mitenkään "maagisia" tai kauniita. Kuten just alkoholiriippuvaisuus. Mut koen et oon senki nyt selättäny, olkoonki että välil tulee impulsiivisuuttaan vihapäissään juotua. Mut nykyään pystyn jättää sen juomisen siihen yhteen kertaan. Sen lisäks oon kamppaillu tosi paljon mielenterveysongelmien ja itsetuhosuuden kanssa. Molemmat myös tosi rumia asioita joiden kanssa useimmat ei onneks joudu kamppailemaan - ainakaan niin paljoa ku mä oon.

Mut onneks tässä on viel aikaa kokea vaikka ja mitä. Toivottavasti sul on kaikki hyvin ja et asiat muuttuu vielä paremmiks. :)

Edit: Taisin ymmärtää sun kysymyksen aluks vähän väärin, mut niin. Jos tarkotit et onko kokenu elämänsä aikana liikaa pahaa ikäänsä nähen niin sit joo. Ehdottomasti. :'D

 

[Mandalay]

En oikeastaan edes tiedä mikä lasketaan "normaaliksi" elämänkokemukseksi. Ite oon kuitenkin ennen 20 ikävuotta elänyt koulukiusaamisen, kiusaajana olemisen, monet asuntovaunualueet alkoholisteineen ja kaveriperheineen, pikkuveljen kuoleman hetki syntymänsä jälkeen, äidin syövän, vanhempien jatkuvat ongelmat, päihderiippuvuuden ja lopulta avioeron, isovanhempien sairastelut ja kuolemat, sukulaisten lähdön pois, jatkuvat muutot paikasta toiseen, omat mielenterveysongelmat, syömisongelmat, alkoholin käytön coping mekanismina, itsetunnon kanssa kamppailut, elämänkatsomuksen salailun ja koen niiden kautta tulleeni tälläiseksi ihmiseksi mikä nyt olen niin hyvässä kuin pahassakin. Tavallaan koen kokeneeni melko paljon ikäisekseni, mutta tunnen monia, jotka on kokeneet enemmänkin joten riippunee kai mihin vertaa

 

[Skeletor]

Itsellä on ollut todella värikäs elämä, verrattavissa joidenkin 100 vuotta sitten eläneiden merimiesten elämään.

 

[Tanssivapina]

Mä olen kokenut myös aika liikaa. Okei olen nyt 30 mutta jo parikymppisenä oli takana kaikenlaista. Osasyynä se missä kasvoin, itähelsingissä jossa sattui ja tapahtui ja alkoholi sekä huumet on ihan täysipäivää. Osa syynä oman perheen pieni toimeentulo, ja tietenkin oman isän huumesekoilut jotka johti linnatuomioon jota hän lähti pakoon Espanjaan eikä koskaan voinut palata. Äiti taas joutui sairaalaan ollessani lapsi ja mä asuin tovin tädilläni ja muistan kuinka hän sai epilepsia kohtauksia kun olimme ulkona ja minä, veli ja serkku paniikissa itkettiin keskellä metsää.
Mun äiti oli aika vapaa sielu ja lapsuus me kierrettiin autolla ympäri Eurooppaa, nukuttiin taivas-alla ja asuttiin bambu hökkelissä Espanjassa. Veljen isä teki itsemurhan huume velkojen takia. Lapsena me myös asuttiin Unkarissa lähetystyössä. Sitten kun asetuttiin aloillemme, asuimme vanhassa puuöämmitteisessä talossa johon ei tule vettä. Pakko oli munkin tehdä paljon töitä talon eteen jo lapsesta. Talvisin se oli niin kylmä että koiran vesikuppi jäätyi. Sitten olin kiusattu 13 vuotta putkeen joka johti masennuksen ja ahdistukseen ja itsemurha yritykseen. Sitten menetettiin talo tulipalossa ja olin koditon kirjoitusten alla keskellä kylmää talvea. Kun kirjoitukset oli hoidettu, lähdin Amsterdamiin jossa aiheutin itselleni alkoholiongelman koska mulla oli jäätävä sosiaalisten tilanteiden kammo. Join puoli pulloa vodkaa ennen kun menin töihin. Työssäni yritin saada turisteja baaritoureille ja sitten juotiin lisää. Pyörin illat punaisilla ja koin paljon ahdistelua ja tarjouksia kuinka maksavat mulle seksistä. Palasin Suomeen ja aloitin parisuhteen ja se lopulta myrskysi niin että mut heitettiin omasta kodista pihalle useasti väkivallan keinoin. Lisäksi se söi kaiken rahani. Siitä suhteesta lähdettyäni mä oon alkanut saamaan elämääni enemmän raiteille.on senkin jälkeen sattunut ja tapahtunut,mutta parempaan päin!