Mursuilijaa
*olemassa oleva*
- Liittynyt
- 7.2.2021
- Viestejä
- 1,196
- Reaktioarvo
- 830
Mä oon nyt käynyt vuoden lukiota. Oikeastaan aika on mennyt tosi nopeesti mut tän vuoden aikana oon ollut yksinäisempi kuin milloinkaan.
Lukiossa on todella paljon työtä, koska haluan todellakin pärjätä. Stressin ja tehtävien määrä on järkyttävä. Ei ole ketään, joka auttaisi tehtävissä - ei ystävää. Olen perheeni vanhin lapsi, eivätkä vanhempani osaa tällaisia tehtäviä. Kaikesta on selvittävä itse.
Tuhosin varmasti tulevaisuuteni mahdollisuudet jäämällä oman paikkakuntani lukioon. Monet opettajat ovat hyviä, mutta matematiikan ja fysiikan opettaja ei sellainen ole (varmasti joidenkin mielestä on, mutta minä en koe näin). Täten käyn pitkää matematiikkaa kaiken päälle vielä toisella paikkakunnalla, sillä haluan oppia. En todellakaan tiedä, miten minun pitäisi kirjoittaa nämä aineet. Pohjani seuraavalle vuodelle on todella huono. Olin luokkani parhaimpia näissä aineissa, rakastin niitä ja odotin aina tunteja kuin kuuta nousevaa! Vain ei enää...
Saan kaiken näyttämään hyvältä, jopa täydelliseltä somessa. Kuinka huippuja tapahtumia lukiossamme on ja miten hauskaa minulla on. Tapahtumat ovat aivan mahtavia, en voisi parempia kuvitellakaan! Jokainen kutsutaan ja jokaisella on yhtäläinen oikeus ilmaantua paikalle. Kuitenkin kaikki muu tämän jälkeen on täysin kaikkea muuta.
Tunnen epäonnistuneeni. Tein huonon valinnan, mutta en uskaltanut tänä vuonna vaihtaa muulle paikkakunnalle. Harrastukseni olisivat jääneet kesken, ja suunnitelmissani on myös tehdä niistä ammatti. Joudun kestämään kesän jälkeen jälleen yhden vuoden lisää. Jos voisin palata ajassa takaisin, en ikinä valitsisi tätä paikkaa, hakisin mihin tahansa muualle.
(Lukioni on aivan ihana, opettajat kaikki todella mukavia. Varmasti täydellinen paikka niille, joilla on ystäviä ja niille, joiden tavoitteet eivät ole niin korkeat... En halua puhua pahaa tästä paikasta, siis todella mahtava. Olen vain kuitenkin ihminen, joka eniten kaikesta kaipaisi ystävää, jonka kanssa opiskella. (sekä hieman ymmärrettävempää opetusta))
Lukiossa on todella paljon työtä, koska haluan todellakin pärjätä. Stressin ja tehtävien määrä on järkyttävä. Ei ole ketään, joka auttaisi tehtävissä - ei ystävää. Olen perheeni vanhin lapsi, eivätkä vanhempani osaa tällaisia tehtäviä. Kaikesta on selvittävä itse.
Tuhosin varmasti tulevaisuuteni mahdollisuudet jäämällä oman paikkakuntani lukioon. Monet opettajat ovat hyviä, mutta matematiikan ja fysiikan opettaja ei sellainen ole (varmasti joidenkin mielestä on, mutta minä en koe näin). Täten käyn pitkää matematiikkaa kaiken päälle vielä toisella paikkakunnalla, sillä haluan oppia. En todellakaan tiedä, miten minun pitäisi kirjoittaa nämä aineet. Pohjani seuraavalle vuodelle on todella huono. Olin luokkani parhaimpia näissä aineissa, rakastin niitä ja odotin aina tunteja kuin kuuta nousevaa! Vain ei enää...
Saan kaiken näyttämään hyvältä, jopa täydelliseltä somessa. Kuinka huippuja tapahtumia lukiossamme on ja miten hauskaa minulla on. Tapahtumat ovat aivan mahtavia, en voisi parempia kuvitellakaan! Jokainen kutsutaan ja jokaisella on yhtäläinen oikeus ilmaantua paikalle. Kuitenkin kaikki muu tämän jälkeen on täysin kaikkea muuta.
Tunnen epäonnistuneeni. Tein huonon valinnan, mutta en uskaltanut tänä vuonna vaihtaa muulle paikkakunnalle. Harrastukseni olisivat jääneet kesken, ja suunnitelmissani on myös tehdä niistä ammatti. Joudun kestämään kesän jälkeen jälleen yhden vuoden lisää. Jos voisin palata ajassa takaisin, en ikinä valitsisi tätä paikkaa, hakisin mihin tahansa muualle.
(Lukioni on aivan ihana, opettajat kaikki todella mukavia. Varmasti täydellinen paikka niille, joilla on ystäviä ja niille, joiden tavoitteet eivät ole niin korkeat... En halua puhua pahaa tästä paikasta, siis todella mahtava. Olen vain kuitenkin ihminen, joka eniten kaikesta kaipaisi ystävää, jonka kanssa opiskella. (sekä hieman ymmärrettävempää opetusta))