KERRO HYVÄ KIRJA!

[puolikuu]

Ja kerro jotain kyseisestä kirjasta/kirjoista!

 

[annimetall]

En osaa valita, niitä on liikaa! Sanoisin yksinkertaisesti, että Soturikissat :D Rakastan koko sarjaa, paljon mielenkiintoisia "poliittisia" asioita, toimintaa, normaalia elämää ja ystävyyttä. Pidän erityisesti ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä saagasta, mutta kaikki ovat olleet aivan upeita tarinoita. Yhdessä saagassahan on kuusi kirjaa, saagoja tähän mennessä viisi (kuudes julkaistaan 2021-22), eli 30 kirjaa, siihen vielä erikoisseikkailut ja klaanien kirjat ja novellit päälle, niin niitä tulee yhteensä 42 (+6).

Olen lukenut kaikki näistä, lukuun ottamatta viidennen saagan kolmea viimeistä kirjaa, ja niitä, jotka ovat vielä suomentamatta.

 

[Taivaansini]

Tästä on kyllä jo yli vuos, kun sen luin, mutta se oli niin hyvä, että kerron silti. Mallikappale, ite kuuntelin sen Stroytellistä. Siinä on päähinkilönä yks tyttö, joka ikään kuin ajautuu mallin hommiin ja saa nähdä mallimaailman karun puolen.

 

[jokuvaan]

kaikki holly bournen kirjat! viihdyttävää tekstiä ja miellyttävä lukea. käsittelevät pääasiassa feminismiä ja muuta kiintoisaa.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa. Melko raskas aihe, käsittelee mm. kuolemaa, sairautta ja mielenterveysongelmia. Aika runollinen välillä ja kerronta lievästi sanottuna sekavaa, kirja täytyy lukea ainakin pari kertaa jos meinaa oikeasti ymmärtää sitä, mutta silti ehdottomasti kannattava!

 

[Mandalay]

En tiedä minkä tyyppistä haet, mutta kaikki Khaled Hosseinin kirjat on ehdottomasti sellasia, jotka teki lähtemättömän vaikutuksen. Elena Ferranten Napoli-sarja oli kans hyvä ja lisäksi oon tykännyt ainakin Sinuhe Egyptiläisestä, Seita Vuorisen kirjoista, Slummien Miljonääristä, Sadan vuoden yksinäisyydestä (kolumbialainen klassikko) ja Kolmesta muskettisoturista ja oishan näitä varmaan niljoona jos alkaisi listaamaan, mutta nuo tuli nyt ekana mieleen

 

[Totenkopf]

Kathy Reichsin kirjat kertoo oikeusantropologiasta ja niissä on omanlaatuinen huumori keventämässä joskus hyvin tiivistä ja intensiivistä trilleriä. Loppuratkaisut on yleensä aika yllättäviä eikä millään lailla ennakoitavia. Michael Crichtonin kirjat ovat aika lailla tieteisscifiä ja vaikka välillä tuleekin sivu tolkulla selittelyä ja jaarittelua niin tarinat pysyvät mielestäni hyvin kasassa ja henkilöhahmotkin ovat useimmiten hyvin persoonallisia ja kiinnostavia.

 

[almanakka]

Tästä on melkein kolme vuotta aikaa enkä muista kirjasta enää paljoa, mutta Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli hyvä. Lukion äikän kakkoskurssilla piti lukea jokin kulttuuriin liittyvä kirja, ja tuo tarttui käteen kodin kirjavalikoimasta. Tyyliltään se on omaelämänkerrallinen, eli päähenkilönä on itse kirjailija.

Mitenköhän se juoni nyt oikein meni... Tapahtumat sijoittuvat siis Irlantiin, ja kirjan aikana seurataan pojan kasvua aikuiseksi mieheksi vastuun ja vähävaraisuuden keskellä. Kuulostaa aika kurjalta, mutta kerronnassa oli paljon huumoria mukana.

Jatko-osan nimi on Amerikan ihmemaassa, jonka haluaisin myös lukea joskus. Nappaan sen mukaani vaikka sitten kun käyn seuraavan kerran kotona.