haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,688
- Reaktioarvo
- 1,687
Alotin just opinnot Aikuislukiolla ja näin alkuun miulla on peruskoulun kertauskursseina enkkua, äikkää ja matikkaa.
Vaikken oo lainkaan päässy vielä lukion matikkaan käsiksi, tuntuu tää jo nyt aika haastavalta. D:
Ensimmäisellä tunnilla istuin möykky kurkussa ja vedet silmissä luokassa, kun opettajan vauhti oli niin kova ja sitä asiaa tuli taululle niin paljon, että piti ottaa kuvat kaikesta mahdollisesta. Tajusin alkupään juttuja mutta sittenpä putosin jo kärryiltä. Puhumattakaan näistä kahdesta tunnista sen jälkeen - varsinkin kun en oo jostain syystä saanut aikaseks tehdä kaikkia läksyjä tai tuntitehtäviä, niin se kostautuu. Edelleen opetusvauhti on älytön ja vaikka opettaja tarjoaa apua, en jotenkin saa kysyttyä sitä häneltä. Kynnys on liian korkea enkä oikein edes tiedä miten selittäisin sen, mitä en ymmärrä, kun en oikeastaan ymmärrä joissain tehtävissä yhtään mitään. :D
Esim. eilen en ymmärtänyt edes niitä alussa olevia tehtäviä. Katselin vaan sitä paperia sekä opettajan antamaa esimerkkiä taululta ja mietin, että ihanko oikeesti tää pitäs muka ymmärtää.
Peruskoulussa matikan pohja jäi huonoksi, kun opettaja ei liiemmin välittänyt tarkistaa miten olin oppinut asiat ja ne sitten sekottui omassa mielessä ihan täysin. Sain kokeista pari kertaa jopa nelosen, toisen ala-asteella ja toisen yläasteella. Hävetti, itketti ja ahdisti joka ikinen kerta, kun oli matikkaa. Olin silloin matikassa tuen piirissä, ja ysillä pääsinkin onneks tekemään ihan pienessä ryhmässä matikkaa.
-> ysiltä tosin tulee mieleen yksi ikävä tilanne, kun tässä pienryhmässä sain mental breakdownin = aloin itkeä holtittomasti ja pudotin laskimen pöydälle. Tän jälkeen opettaja tokaisi ettei tilanne ratkea "kiukuttelulla" :DD Ahaa joo, kyllä, se on siis kiukuttelua että tulee paha mieli jostain. Voi herranjumala.
Kävin eilen Ohjaamolla ja sieltä sain yhteyden sellaseen paikkaan täällä miun kaupungissa, jossa on ammattilaisia jotka auttaa jos on jotain oppimisen haasteita tai kaipaa vinkkejä esim. opiskelutekniikkaan. Luulen että saan sieltä apua paremmin ja että se kynnys kysymiseen madaltuisi, mutta inhottaa että tälläkin viikolla on vielä yksi matikan tunti ja ensi viikolla pari, ja vasta sen jälkeen pääsen käynnille... miten selviän näistä D:
Aattelen myös itestäni aika negatiivisesti tän suhteen. Syytän itteäni siitä, etten ees yritä. Mietin mikä miussa oikein on vikana, kun oon kuitenkin tunnollinen (yleensä liian säntillinen), mutta en vaan löydä itestäni matikan suhteen oikein mitään mielenkiintoa tai motivaatiota edes yrittää oppia. Haluisin saada itestäni kaivettua esille sellasen asenteen että "Minähän perhana opettelen vaikken osaa", mutten tiedä miten. Tai onko se ees mahdollista miun kohalla, koska muistot matikkaan liittyen on oikeesti aika ikäviä.
Toki tiedostan ettei matikkaa tarvitse kirjottaa, mutta mitä jos en selviä edes näistä perus lyhyen matikan kursseista? Tai jos sit kuitenkin hakeudun semmoselle alalle missä sitä vaaditaankin? En tosin usko ja ymmärtääkseni on paljon aloja joilla se ei millään tapaa oo vaatimuksena, mutta kuitenkin kaivelee mielessä.
Vaikken oo lainkaan päässy vielä lukion matikkaan käsiksi, tuntuu tää jo nyt aika haastavalta. D:
Ensimmäisellä tunnilla istuin möykky kurkussa ja vedet silmissä luokassa, kun opettajan vauhti oli niin kova ja sitä asiaa tuli taululle niin paljon, että piti ottaa kuvat kaikesta mahdollisesta. Tajusin alkupään juttuja mutta sittenpä putosin jo kärryiltä. Puhumattakaan näistä kahdesta tunnista sen jälkeen - varsinkin kun en oo jostain syystä saanut aikaseks tehdä kaikkia läksyjä tai tuntitehtäviä, niin se kostautuu. Edelleen opetusvauhti on älytön ja vaikka opettaja tarjoaa apua, en jotenkin saa kysyttyä sitä häneltä. Kynnys on liian korkea enkä oikein edes tiedä miten selittäisin sen, mitä en ymmärrä, kun en oikeastaan ymmärrä joissain tehtävissä yhtään mitään. :D
Esim. eilen en ymmärtänyt edes niitä alussa olevia tehtäviä. Katselin vaan sitä paperia sekä opettajan antamaa esimerkkiä taululta ja mietin, että ihanko oikeesti tää pitäs muka ymmärtää.
Peruskoulussa matikan pohja jäi huonoksi, kun opettaja ei liiemmin välittänyt tarkistaa miten olin oppinut asiat ja ne sitten sekottui omassa mielessä ihan täysin. Sain kokeista pari kertaa jopa nelosen, toisen ala-asteella ja toisen yläasteella. Hävetti, itketti ja ahdisti joka ikinen kerta, kun oli matikkaa. Olin silloin matikassa tuen piirissä, ja ysillä pääsinkin onneks tekemään ihan pienessä ryhmässä matikkaa.
-> ysiltä tosin tulee mieleen yksi ikävä tilanne, kun tässä pienryhmässä sain mental breakdownin = aloin itkeä holtittomasti ja pudotin laskimen pöydälle. Tän jälkeen opettaja tokaisi ettei tilanne ratkea "kiukuttelulla" :DD Ahaa joo, kyllä, se on siis kiukuttelua että tulee paha mieli jostain. Voi herranjumala.
Kävin eilen Ohjaamolla ja sieltä sain yhteyden sellaseen paikkaan täällä miun kaupungissa, jossa on ammattilaisia jotka auttaa jos on jotain oppimisen haasteita tai kaipaa vinkkejä esim. opiskelutekniikkaan. Luulen että saan sieltä apua paremmin ja että se kynnys kysymiseen madaltuisi, mutta inhottaa että tälläkin viikolla on vielä yksi matikan tunti ja ensi viikolla pari, ja vasta sen jälkeen pääsen käynnille... miten selviän näistä D:
Aattelen myös itestäni aika negatiivisesti tän suhteen. Syytän itteäni siitä, etten ees yritä. Mietin mikä miussa oikein on vikana, kun oon kuitenkin tunnollinen (yleensä liian säntillinen), mutta en vaan löydä itestäni matikan suhteen oikein mitään mielenkiintoa tai motivaatiota edes yrittää oppia. Haluisin saada itestäni kaivettua esille sellasen asenteen että "Minähän perhana opettelen vaikken osaa", mutten tiedä miten. Tai onko se ees mahdollista miun kohalla, koska muistot matikkaan liittyen on oikeesti aika ikäviä.
Toki tiedostan ettei matikkaa tarvitse kirjottaa, mutta mitä jos en selviä edes näistä perus lyhyen matikan kursseista? Tai jos sit kuitenkin hakeudun semmoselle alalle missä sitä vaaditaankin? En tosin usko ja ymmärtääkseni on paljon aloja joilla se ei millään tapaa oo vaatimuksena, mutta kuitenkin kaivelee mielessä.
