Mielenterveys Menetin sitten taas tilaisuuden hieman helpottaa oloani

Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,660
Reaktioarvo
5,134
Jos olisin sanonut sille yhdelle että bussissa maski kasvoilla miljoonan muun ihmisen kanssa meneminen tuottaa näin voimakasta ahdistusta niin olisin päässyt hänen kyydillään mutta ei sitten. :/

Aioinkohan oikeasti esittää kovinkin pitkään että kaikki on hyvin?
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,595
Reaktioarvo
6,502
Mää ymmärrän sun tuntees

Itekki tässä mietin et kuinka pitkään jaksan ennen ku romahan täysin eikä mua saa enää ylös pohjalta

Mää pyydän kuitenki et sää yrittäsit vaikka kirjottaa jotain sun ajatuksias ylös ja vaikka jättää sun kirjotukses jollekki tai vaikka sujauttaa jonku luotettavan ihimisen takin taskuun
Ei tarvi ees kirjottaa paljon, sekin voi riittää et kirjoitat että tarvit apua
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,660
Reaktioarvo
5,134
Mää ymmärrän sun tuntees

Itekki tässä mietin et kuinka pitkään jaksan ennen ku romahan täysin eikä mua saa enää ylös pohjalta

Mää pyydän kuitenki et sää yrittäsit vaikka kirjottaa jotain sun ajatuksias ylös ja vaikka jättää sun kirjotukses jollekki tai vaikka sujauttaa jonku luotettavan ihimisen takin taskuun
Ei tarvi ees kirjottaa paljon, sekin voi riittää et kirjoitat että tarvit apua
Kiitos kun vastasit! Kurjaa että sulla on samanlaista, mä en toivois tätä kenellekään. Toivon että pystyt tai olet pystynyt noudattamaan minulle antamiasi ohjeita.

Joo, homman nimi on se, että oon yhtäkkiä alkanut saamaan aika rajua ahdistusta ja jopa paniikkikohtauksia, tätä ei oo kestänyt kovin kauaa edes. Pari kuukautta ehkä. Oon jo alkanut tehdä tuota mitä ehdotit, juttelin valmentajani kanssa tuossa kuukausi sitten sillä suurin ongelma on harrastuksessa ollessani. (Hän on juuri se, jolle olisin voinut tässä tilanteessa puhua mutta jätin sitten tekemättä. D:) Jossain vaiheessa avaan suun ja kerron vanhemmillekin. Jos tää jatkuu kun koulu alkaa, aion kertoa jollekin siellä.

Huoh, ehkä selviän tästäkin.
 
Viimeksi muokattu:

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,595
Reaktioarvo
6,502
Kiitos kun vastasit! Kurjaa että sulla on samanlaista, mä en toivois tätä kenellekään. Toivon että pystyt tai olet pystynyt noudattamaan minulle antamiasi ohjeita.

Joo, homman nimi on se, että oon yhtäkkiä alkanut saamaan aika rajua ahdistusta ja jopa paniikkikohtauksia, tätä ei oo kestänyt kovin kauaa edes. Pari kuukautta ehkä. Oon jo alkanut tehdä tuota mitä ehdotit, juttelin valmentajani kanssa tuossa kuukausi sitten sillä suurin ongelma on harrastuksessa ollessani. (Hän on juuri se, jolle olisin voinut tässä tilanteessa puhua mutta jätin sitten tekemättä. D:) Jossain vaiheessa avaan suun ja kerron vanhemmillekin. Jos tää jatkuu kun koulu alkaa, aion kertoa jollekin siellä.

Huoh, ehkä selviän tästäkin.
No mun tapauksessa pätee se sanonta et toisten neuvominen on helppoa koska valmentajat ei pelaa. En oikeen ite osaa noudattaa omia muille antamia neuvoja, vaikka tiiän et pittäis pystyä. Toki sainhan mää riparilla yhdessä ohjaajien kanssa tehtyä sen lasunki mut vaan siks et yks isostyttö halas mua ja piti mun tärisevistä käsistä kiinni ja sain hallittua mun paniikkikohtauksen ja siihen ilmotuksen laitettiin vaan se mikä mun mielestä oli totta ja mainittiin jopa kahesti et mää en halua et vanhemmat saa tietää. Että oon mää sit jotain pystyny tekemään.

Hyvä että oot pystyny puhuu valmentajalles! Se on todella tärkeetä. Ja toivon todella et pystyt lopulta vanhemmillesikin kertomaan :) Jos et ite pysty suoraan kertoo niille omasta tilastas ja tunteistas nii voit aina pyytää vaikka sitä valmentajaa juttelemaan niille.
 
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,660
Reaktioarvo
5,134
No mun tapauksessa pätee se sanonta et toisten neuvominen on helppoa koska valmentajat ei pelaa. En oikeen ite osaa noudattaa omia muille antamia neuvoja, vaikka tiiän et pittäis pystyä. Toki sainhan mää riparilla yhdessä ohjaajien kanssa tehtyä sen lasunki mut vaan siks et yks isostyttö halas mua ja piti mun tärisevistä käsistä kiinni ja sain hallittua mun paniikkikohtauksen ja siihen ilmotuksen laitettiin vaan se mikä mun mielestä oli totta ja mainittiin jopa kahesti et mää en halua et vanhemmat saa tietää. Että oon mää sit jotain pystyny tekemään.

Hyvä että oot pystyny puhuu valmentajalles! Se on todella tärkeetä. Ja toivon todella et pystyt lopulta vanhemmillesikin kertomaan :) Jos et ite pysty suoraan kertoo niille omasta tilastas ja tunteistas nii voit aina pyytää vaikka sitä valmentajaa juttelemaan niille.
Tunnen ton ilmiön varsin hyvin, itsekin neuvon kaikkia ja sitten en osaakaan noudattaa itse niitä neuvoja.

Kaikesta huolimatta hyvä kun sait tehtyä sen lasun vaikka mitä olisi ennen sitä tapahtunut. Edistystä sekin.
 
Liittynyt
12.5.2021
Viestejä
97
Reaktioarvo
91
En oo hirveesti kärryillä sun tilanteesta, pahottelut siitä.. Voit kyl valottaa mua enemmän/linkkailla aikasempia keskusteluita jos haluut. En jotenki ainakaan osannu hakea sun aikasempia keskusteluita.. Mutta...

Lasun tekeminen ei oo ikinä kivaa tai helppoa.. Mut se on tosi tärkeetä et sen tekee jos itellä on vähänki semmonen olo et ite/joku toinen ei oo turvassa kotona, oli kyse sit vaan tosi pienestäki asiasta. Koska mun mielestä lasua ei voi tehä turhaan, ku tietenki jos ne sosiaalityöntekijät totee et väärä hälytys, niin ei siin oo mitään menettäny et tilanne on tarkistettu. Tärkeint on vaan just se et saa sit apua ja et ei jätä ketään yksin pulaan (edes itteään). Ja se on kyl onneks tosi hyvä ku nois lasuissa saa just salata sen, et kuka sen on tehny, nii se edes vähän madaltaa sitä kynnystä tehä se. Ja siitä ei missään nimessä pidä potea huonoa omatuntoa, et uskaltaa hakea apua.

Tsemppiä! :)
 
Ylös Pohja