Mielenterveys Mielenterveysrinki

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Olisi ihanaa kuulla teidän kuulumisia etenkin mielenterveyden suhteen, mutta kaikki on tietysti tervetullutta. :3 Miten voitte? Miten teidän mielenne voi?

Mulla on hieman ristiriitainen tilanne mieleni kanssa. Liikunta helpottaa masennusta, mutta silti välillä puskee päälle todella synkkiä fiiliksiä. Olen itkenyt useammin kuin ehkä koskaan elämässäni eikä mulla ole aina edes selkeää syytä itkeä.
Olen kovin epävarma itsestäni, mikä heijastuu mustasukkaisuutena tyttöystävääni kohtaan. Tämä on ajatuksen tasolla tapahtuvaa ja olen puhunut hänelle tästä. Kyseessä on kuitenkin ihana tyttö ja tunnen joka päivä syyllisyyttä siitä, että tunnen näin. Tätä on kestänyt KAUAN enkä tiedä, mitä tehdä.
Välillä tulee helpompia päiviä, välillä kovin vaikeita. Yleensä pyrin elämään päivä kerrallaan ja selviytymään hetkistä, jolloin kuolema tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. D:
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Oi hyvä idea tämmönen kesu!

SSRI-lääkkeet ovat auttaneet hyvin ahdistukseen, mut nettiterapiaa en oo ehtiny enkä jaksanu tehä ja se vähän kaduttaa. Mut välillä tuntuu et tulee vähän takapakkia ahdistuksen kanssa ja välillä on lääkkeistä jotai sivuvaikutuksia ja ne ei oo kivoja, mut onneks niitä ei oo paljon. Esim oon huomannu että hikoilen tavallista enemmän helteellä ja hiukset lähtee, toki hiustenlähtö voi johtua muustakin. Ihoakin välillä kutittaa kun oon ollu auringossa.
Mulla on ollu masentunu olo ku on ollu niin yksinäistä. Mut tiiän et tää on väliaikaista ja tästä noustaan. Vaikka se tunne tulee yleensä takaisin, välillä lievempänä ja välillä taas rajummin. Mut siihen auttaa monesti oikeiden ihmisten seura, ulkoilu ja taiteen tekeminen. Mut nyt on ollu semmosta etten oo vaan pystynyt itkemään, vaikka itkettäisi. Ja se on ihan hirveetä ku haluais vaan tunteiden tulla ja tyhjentää mielen siitä tuskasta. Mut ei siinä, oon yrittäny poistaa elämästä niitä asioita, joiden tiedän aiheuttavan minulle ahdistusta. Esim. Somejen käyttöä oon koittanu rajoittaa aina ku tiiän, ettei se ois hyvä idea siinä tilanteessa.
Halaus kaikille niille, joilla on rankkaa <3
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,947
Reaktioarvo
5,738
Olen nyt asunut yhdessä leirikeskuksessa viikon ja vielä on reilut kaksi tulossa. Oon ollu täällä onnellisempi kuin vuosiin ja oon syöny säännöllisesti ja nukkunutkin ihan hyviä määriä.

Oon nyt syönyt lääkkeitä jonkun 5kk ja kyllä se mun mielestä vaikuttaa ja auttaa. On vaan vähän helpompaa. Pelottaa vaan että romahdan kunhan palaan kotiin ja tää kaikki purkautuu.

Pääsin vihdoin psykiatriselle polille. En tiennyt että nykyään on olemassa mielisairaanhoitajia, mutta sellaiselle mulla olis aika tulossa lol
 

KäveleväNakki

Mysteeri
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
1,885
Reaktioarvo
1,407
Nyt on itellä menny paremmin etenkin henkisesti, (ja fyysisestikin kai kun oon nyt liikkunut enemmän enkä vaan bunkkeroitunut neljän seinän sisään pelaamaan koko päiväksi) kun on lomaa ja pääs tuosta yhestä koulusta ulos, ja pääsen ens syksynä mieleisempiin opintoihin, muuttamaan kaverin kanssa toiseen kaupunkiin ja saadaan parempi kämppä, joten tulevaisuuden suunnitelmat on melko selvät kerrankin.
Oon ollut ihan pirteä viimeiset pari kuukautta ja en oo kokoaika väsynyt ja ahdistunut.
 

aviva

Asiantuntija
Liittynyt
17.12.2021
Viestejä
1,702
Reaktioarvo
839
Näen käytännössä joka yö painajaisia jos mulla ei oo lemppari työkaveri unikaverina, onneksi me leikitään asuvamme yhdessä näin kesäaikaan. Muuten mielenterveys pysynyt yllättävän hyvin kasassa, toki mä otan tietyt asiat ihan pirun raskaasti ja välillä itken ihan turhankin herkästi mutta ehkä kuitenkin käsittelen asioita paremmin enkä jää vellomaan enää. Huomaa myös että saan kämpän pidettyä vähän siistimpänä tällä hetkellä ja pyykit pestyä. Halailemisesta ja sellaisesta lähelläolosta on tullut mulle tosi tärkeää, tulee sellainen lämmin ja turvallinen olo eikä mikään ahdista ja on helpompi käsitellä sitäkin miten itse osaa olla saatanan vaikea ihminen täysin epäloogisten asioiden vuoksi kun on se toinen siinä vieressä eikä pelkää niin paljoa maailmaa.
 

Hydrangea

Asiantuntija
Liittynyt
13.4.2023
Viestejä
260
Reaktioarvo
169
Muuten menisi hyvin, mutta raha stressaa ja oon aika yksinäinen tällä hetkellä. Kaveri toisensa perään vaan feidaa eikä kukaan esimerkiksi ikinä kysy mitä mulle kuuluu. Edes mun sisarukset ei yhtä lukuun ottamatta pidä muhun mitään yhteyttä. Viimeksi viime yönä itkenyt tän takia.
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Oi hyvä idea tämmönen kesu!

SSRI-lääkkeet ovat auttaneet hyvin ahdistukseen, mut nettiterapiaa en oo ehtiny enkä jaksanu tehä ja se vähän kaduttaa. Mut välillä tuntuu et tulee vähän takapakkia ahdistuksen kanssa ja välillä on lääkkeistä jotai sivuvaikutuksia ja ne ei oo kivoja, mut onneks niitä ei oo paljon. Esim oon huomannu että hikoilen tavallista enemmän helteellä ja hiukset lähtee, toki hiustenlähtö voi johtua muustakin. Ihoakin välillä kutittaa kun oon ollu auringossa.
Mulla on ollu masentunu olo ku on ollu niin yksinäistä. Mut tiiän et tää on väliaikaista ja tästä noustaan. Vaikka se tunne tulee yleensä takaisin, välillä lievempänä ja välillä taas rajummin. Mut siihen auttaa monesti oikeiden ihmisten seura, ulkoilu ja taiteen tekeminen. Mut nyt on ollu semmosta etten oo vaan pystynyt itkemään, vaikka itkettäisi. Ja se on ihan hirveetä ku haluais vaan tunteiden tulla ja tyhjentää mielen siitä tuskasta. Mut ei siinä, oon yrittäny poistaa elämästä niitä asioita, joiden tiedän aiheuttavan minulle ahdistusta. Esim. Somejen käyttöä oon koittanu rajoittaa aina ku tiiän, ettei se ois hyvä idea siinä tilanteessa.
Halaus kaikille niille, joilla on rankkaa <3
Haleja sinnekin! ❤️
Oon itsekin huomannut, että lääkkeidenkin kanssa vointiin voi tulla takapakkia. Yksinäisyys on myös aivan kauheaa, mutta olen sun kanssa samaa mieltä: tästä noustaan. Tärkeää olisi voida tehdä itselle mieluisia asioita. :c
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Olen nyt asunut yhdessä leirikeskuksessa viikon ja vielä on reilut kaksi tulossa. Oon ollu täällä onnellisempi kuin vuosiin ja oon syöny säännöllisesti ja nukkunutkin ihan hyviä määriä.

Oon nyt syönyt lääkkeitä jonkun 5kk ja kyllä se mun mielestä vaikuttaa ja auttaa. On vaan vähän helpompaa. Pelottaa vaan että romahdan kunhan palaan kotiin ja tää kaikki purkautuu.

Pääsin vihdoin psykiatriselle polille. En tiennyt että nykyään on olemassa mielisairaanhoitajia, mutta sellaiselle mulla olis aika tulossa lol
Ihanaa kuulla, että olet onnellisempi ja lääkkeet toimivat! Siis onko sulle tulossa aika oikeasti mielisairaanhoitajalle? ':D
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Näen käytännössä joka yö painajaisia jos mulla ei oo lemppari työkaveri unikaverina, onneksi me leikitään asuvamme yhdessä näin kesäaikaan. Muuten mielenterveys pysynyt yllättävän hyvin kasassa, toki mä otan tietyt asiat ihan pirun raskaasti ja välillä itken ihan turhankin herkästi mutta ehkä kuitenkin käsittelen asioita paremmin enkä jää vellomaan enää. Huomaa myös että saan kämpän pidettyä vähän siistimpänä tällä hetkellä ja pyykit pestyä. Halailemisesta ja sellaisesta lähelläolosta on tullut mulle tosi tärkeää, tulee sellainen lämmin ja turvallinen olo eikä mikään ahdista ja on helpompi käsitellä sitäkin miten itse osaa olla saatanan vaikea ihminen täysin epäloogisten asioiden vuoksi kun on se toinen siinä vieressä eikä pelkää niin paljoa maailmaa.
Pääsetkö puhumaan kenenkään kanssa? :c Mä olen huomannut myös, että lähellä olemisesta on tullut mullekin todella tärkeää. Samaistun sun tekstiin. ❤️
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Muuten menisi hyvin, mutta raha stressaa ja oon aika yksinäinen tällä hetkellä. Kaveri toisensa perään vaan feidaa eikä kukaan esimerkiksi ikinä kysy mitä mulle kuuluu. Edes mun sisarukset ei yhtä lukuun ottamatta pidä muhun mitään yhteyttä. Viimeksi viime yönä itkenyt tän takia.
Aivan järkyttävän surullista. D: Lähetän paljon voimia! <3 Sinussa ei ole mitään vikaa, muista se! Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin mahdollisimman pian. D:
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,947
Reaktioarvo
5,738
Ihanaa kuulla, että olet onnellisempi ja lääkkeet toimivat! Siis onko sulle tulossa aika oikeasti mielisairaanhoitajalle? ':D
Joo, tänään oli vähän rankkaa mut nyt olis vuorokauden loma. Mulle annettiin just myös työtarjous, en yirdå mitä teen asian kanssa

Ja siis joo, omakannassa lukee oikeasti että varataan aika mielisairaanhoitaja x:sälle:D
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Joo, tänään oli vähän rankkaa mut nyt olis vuorokauden loma. Mulle annettiin just myös työtarjous, en yirdå mitä teen asian kanssa

Ja siis joo, omakannassa lukee oikeasti että varataan aika mielisairaanhoitaja x:sälle:D
Tsemppiä! D: Hyvinvointi edellä!


Yllätyin! Oho :D
 

varjojenmaa

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
300
Reaktioarvo
305
Kirjoittelen pitkästä aikaa... aiemmin oon kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja vaativasta persoonallisuudesta, johon olen muutaman vuoden syönyt noita ssri-lääkkeitä. Nyt yritän vähentää, kun pitkäaikaiskäytöstä ei välttämättä ole hyötyä, ja haluaisin oppia hyödyntämään lääkkeettömiä keinoja oireiden hallinnassa. Oon huomannut lisääntyvää ahdistusta, mutta uskon ja toivon, että se vielä helpottaa jossain vaiheessa. Ykköstyypin diabetekseen sairastuminen on ollut vielä tässä lisäriesana, ehkä siihenkin asiaan sopeutuu henkisesti jossain vaiheessa :D
Voimia saa onneksi elämän positiivisista puolista: yhteenmuutosta puolison kanssa ja maisteriopintojen alkamisesta uudessa kaupungissa.
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Kirjoittelen pitkästä aikaa... aiemmin oon kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja vaativasta persoonallisuudesta, johon olen muutaman vuoden syönyt noita ssri-lääkkeitä. Nyt yritän vähentää, kun pitkäaikaiskäytöstä ei välttämättä ole hyötyä, ja haluaisin oppia hyödyntämään lääkkeettömiä keinoja oireiden hallinnassa. Oon huomannut lisääntyvää ahdistusta, mutta uskon ja toivon, että se vielä helpottaa jossain vaiheessa. Ykköstyypin diabetekseen sairastuminen on ollut vielä tässä lisäriesana, ehkä siihenkin asiaan sopeutuu henkisesti jossain vaiheessa :D
Voimia saa onneksi elämän positiivisista puolista: yhteenmuutosta puolison kanssa ja maisteriopintojen alkamisesta uudessa kaupungissa.
Nuo positiiviset asiat ovat todella tärkeitä! :3 Olen myös itsekin huomannut, että lääkkeiden teho hiukan katoaa ajan myötä, mutta jokaisen tilanne on aina yksilöllinen.
Paljon tsemppiä! <3
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Äiti kuoli reilu kuukausi sitten rintasyöpään, eli diagnoosista alle vuoden. sairaus eteni nopeesti: ekana ei jaksanut kävellä, sitten tuli rollaattori. Huimaus, enää ei voinut jättää yksin kotiin, seuraavaksi rollaattori, pyörätuoli ja lopulta sairaalasänky meidän olohuoneessa. Onneksi sai kuolla kotona. Kesä meni pöllyssä henkisesti ja fyysisesti: sairaalakäyntejä, osastojaksoja, äidin kanssa hoidossa ravaamista ja viimeisten hetkien nauttimista. Äiti ehti täyttää 56 vuotta. Äidin äiti kuoli syöpään, äidin serkulla kans rintasyöpä. Villi veikkaus että alttius periytyvää.

Ei ole ehtinyt kunnolla surra, hautajaisten järjestäminen vei ajatukset muualle ja nyt on epätodellinen olo. Miehen psykoottiset oireet pahenee ja niissä on kestämistä, onneksi lupasi hakea apua (tosin sitä ei saa ennen kun on kuivilla). Vuoden sisään kerennyt olemaan suljetulla ja eilen jouduin hakemaan vankilasta pois kun oli vanhoja sakkoja jäänyt maksamatta, onneksi sain lainaan rahaa. Pitäisi nyt kesän jälkeen jatkaa koulua mutta en usko että jaksan ja lopettamalla tuotan muille pettymyksen. Kädet lakkaa huononee, onneksi ensi kuussa fysioterapia. En ole päässyt vielä kuiville enkä tiedä millon pääsen.

Elämä ei ole aina reilua tai kivaa mutta olen elossa ja mulla on katto pään päällä, kai sekin on jo jotain.
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Äiti kuoli reilu kuukausi sitten rintasyöpään, eli diagnoosista alle vuoden. sairaus eteni nopeesti: ekana ei jaksanut kävellä, sitten tuli rollaattori. Huimaus, enää ei voinut jättää yksin kotiin, seuraavaksi rollaattori, pyörätuoli ja lopulta sairaalasänky meidän olohuoneessa. Onneksi sai kuolla kotona. Kesä meni pöllyssä henkisesti ja fyysisesti: sairaalakäyntejä, osastojaksoja, äidin kanssa hoidossa ravaamista ja viimeisten hetkien nauttimista. Äiti ehti täyttää 56 vuotta. Äidin äiti kuoli syöpään, äidin serkulla kans rintasyöpä. Villi veikkaus että alttius periytyvää.

Ei ole ehtinyt kunnolla surra, hautajaisten järjestäminen vei ajatukset muualle ja nyt on epätodellinen olo. Miehen psykoottiset oireet pahenee ja niissä on kestämistä, onneksi lupasi hakea apua (tosin sitä ei saa ennen kun on kuivilla). Vuoden sisään kerennyt olemaan suljetulla ja eilen jouduin hakemaan vankilasta pois kun oli vanhoja sakkoja jäänyt maksamatta, onneksi sain lainaan rahaa. Pitäisi nyt kesän jälkeen jatkaa koulua mutta en usko että jaksan ja lopettamalla tuotan muille pettymyksen. Kädet lakkaa huononee, onneksi ensi kuussa fysioterapia. En ole päässyt vielä kuiville enkä tiedä millon pääsen.

Elämä ei ole aina reilua tai kivaa mutta olen elossa ja mulla on katto pään päällä, kai sekin on jo jotain.
Oli todella surullista lukea... elämä on niin tuskallista ja järkyttävää toisinaan. Toivottavasti tilanteesi helpottaa pian. Toivon myös, ettet jää yksin. ❤️
 

Girlofpunk

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
864
Reaktioarvo
1,566
Kiitos kysymästä. Ihan hyvin menee. Tietysti elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta olen optimistinen persoona joten uskon ja tiedän että kaikesta selvitään. Psykoterapiani 3 vuoden takaa on päättymässä, mutta en ole surullinen. Tuntuu että elämässä menee sen verran hyvin, että koen ettei muutenkaan olisi tarvetta uudestaan aloittaa terapiaa.
Uusi raskaus on totta kai tuonut iloa elämääni, mutta samalla stressiä tulevasta. Tiedän kuitenkin selviytyväni arjen haasteista.

Mieheni välillä tuo elämäämme pettymyksiä rahapeliongelmansa takia jota on nyt ollut melkein 2 vuotta. Jatkuva salailu ja valehtelu jatkuu ja kun kertoo jälleen pelanneensa rahansa tai varastaneen minulta rahaa, se on aina uusi pettymys. Tiedän sen olevan hänelle riippuvuus johon olemme hakeneet apua. Välillä vain mietin kauanko tätä jaksan. Saammeko oikeanlaista apua tähän tilanteeseen. Mieheni on veloissa pelaamisensa takia joten rahaa menee paljon velkojen makseluun. Hän siis otti erilaisia pikavippejä yms, pelaamiseen aikoinaan ja nyt makselemme niitä takaisin.
Haluan olla mieheni tukena, koska näen miten paljon tämä myös kiusaa häntä. Hän on pettynyt itseensä puolisona kuin isänä.
Riippuvuudet ovat todellakin pahoja.

Katsotaan jos seuraavat konstit auttaisivat.
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,585
Reaktioarvo
6,488
Mulla mennee mielenterveyden kaa paremmin ku varmaan literally vuosiin.
Iso syy siihen on luultavasti mun poikaystävä mut laskisin syyksi myös sen et kesälomalla sain levätä ja unohtaa kaikki kouluun liittyvä kun olin viime lukuvuojen jatkuvasti stressaantunu kaikesta.
Ja en tiiä, kai se psykiatrisella sairaanhoitajallakin käynti on jotakin auttanu vaikka musta tuntuu kyllä lähinnä siltä et ärsyttää käydä siellä. Tullee vaa aina tunne et se mies ei ota mua tosissaan. Viimeksikki selitin jotaki mun uniongelmista ja sit myös siitäki ku sätkähtelen tosi usein yhtäkkiä ja vastauksena sain että on ihan normaalia ja huolehin turhaan. Siis joo, luultavasti ylianalysoin asiaa mut silti se äänensävy millä se puhu ja ilime millä se mua kahto kerto et se piti mua typeränä.
Ja sit ku mainittin vielä siitä et ku mulle tullee aina random ahistus sillo ku pittää mennä liukuportaisiin tai niistä pois ja meinaan sen takii aina kaatua nii siinäki se vaa intti sitä et "nokun pittää olla joku syy sille miksi se ahistaa". Joo varmaan sille on joku syy mut mistä halavatusta minä voin sen tietää ku se on ehkä viime keväästä asti ollu tällasta eikä sillon käyny kyllä mittää mikä ois voinu vaikuttaa asiaan
Muutenhan se tyyppi on ihan mukava mut jotenki osa sen kommenteista vaa ärsyttää mua vaikka työtähä se vaa yrittää tehä (kai)
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,927
Reaktioarvo
2,892
Aivan paskasti menee, jos haluaa siitä voi lukea lisää mun kehokeskustelusta jonka tein juuri, mutta se ei ole edes ainut asia jonka takia menee aivan paskasti. En jaksa enää tätä

Lyhyesti sanottuna en koskaan tule olemaan tyytyväinen mun kehooni ja mietin koko ajan terveyttä, mietin koko ajan liikuntaa ja ruokaa, mutta myös muita terveyteen liittyviä asioita. OBSESSOIN terveydestä. Myös sen takia etten halua kuolla nuorena. Yritän tehdä kaikki oikein terveyden kannalta, mutta en halua koska mun periaate on se etten välitä vittuakaan terveydestä. En haluaisi kuolla nuorena (niin kuin edes kuuskymppisenäkään esim) mutta jos kuolen niin kuolen. Jos mun terveys on huono niin on. En aio tehdä sille mitään. Siis lähden aina siitä että en aio tehdä sille mitään. Se on se mistä lähdetään liikkeelle, mut aina siinä sivussahan käyn lenkkeilemässä useinkin. En joka päivä mut usein. En tosin tarpeeksi usein. Mut periaate on se etten tee mitään terveyden takia, vaan teen ne sen takii et haluun. Lenkkeilen koska haluun. Syön koska haluun. En syö koska haluun olla syömättä. Pukeudun jollain tavalla koska haluun. Teen kaiken vaan sillä periaatteella että koska se on sitä mitä haluun. Terveys tai muutkaan asiat ei oo edes motiivien listalla mulle. Siksi vihaankin tätä maailmaa ja suurinta osaa ihmisistä. Ne ei ymmärrä mun mieltä. Ei tarvitsekaan, mutta ne tuputtaa koko ajan omaa näkemystä mulle. Ei tarvitse kuin lukea jotain diabeteksesta niin saat hirveän listan asioista joita sun pitää tehdä? Ei kiitos? Ette te lääkäritkään edes mua määrää vaikka kuvittelettekin niin 😂 en tee mitään siksi että joku vitun lääkäri sanoi mulle niin. Teen asiat omasta halusta. Muut voi keskittyy itteensä ei muhun. Ei kiinnosta pätkääkään.

Ei vois VÄHEMPÄÄ kiinnostaa OIKEIN syöminen. Mutta se pitäs kiinnostaa kaikkien mielestä. Vaan ei kiinnosta koska ei huvita kiinnostua. Tykkään kyllä syödä salaattiakin, ja haluankin syödä mutta en joka päivä. En tiedä syönkö edes joka viikko. En todellakaan syö päivittäin vihanneksia, hedelmiä ja muuta. Enkä aiokaan. Enkä aio muutoinkaan tehdä mitään extraa terveyteni hyväksi. Jokainen joka kehottaa mua tekemään jotakin voi painua vittuun.

Tämä on muutenkin tulosta siitä kun on melkein koko päivän lukenut kommentteja ja tekstejä liittyen noh, ylipainoon, lihavuuteen, alipainoon, syömishäiriöihin, ulkonäköön.. kaikilla on joku mielipide, vaikka oikeastaan sitä mielipidettä ei tarvis sille toiselle ihmiselle sanoa. Ajattele päässäsi ihan mitä haluat, mut älä tuu selittää mulle kuinka oon "liian painava" tai jotain. Pidä se oman pääs sisällä.

Ei ollut edes tarkoitus kirjoittaa näin paljon mut iha sama. Eli mielenterveys sujuu ihan loistavasti. No onneksi se saakin olla huonolla tolalla, kuten saa fyysinenkin terveys olla. En tosissaan välitä enää. Jos koskaan välitinkään. Ei oo sen arvoista miettiä asiaa. Jos kuolen niin kuolisin ainakin vapaana, vaikka se oliskin nuorena. En ala tekemään mitään sen takia että olisin "terveempi". Jos haluan käyn lenkillä. Jos haluan syön salaattia. Jos haluan nukun paremmin. Jos haluan lopetan alkoholin. Jos haluan vähennän puhelimella oloa. Jos haluan pesen hampaita useammin. Jos haluan laihdutan. Jos haluan, lihon. Jos haluan, en keskity painoon ollenkaan.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,927
Reaktioarvo
2,892
Mulla mennee mielenterveyden kaa paremmin ku varmaan literally vuosiin.
Iso syy siihen on luultavasti mun poikaystävä mut laskisin syyksi myös sen et kesälomalla sain levätä ja unohtaa kaikki kouluun liittyvä kun olin viime lukuvuojen jatkuvasti stressaantunu kaikesta.
Ja en tiiä, kai se psykiatrisella sairaanhoitajallakin käynti on jotakin auttanu vaikka musta tuntuu kyllä lähinnä siltä et ärsyttää käydä siellä. Tullee vaa aina tunne et se mies ei ota mua tosissaan. Viimeksikki selitin jotaki mun uniongelmista ja sit myös siitäki ku sätkähtelen tosi usein yhtäkkiä ja vastauksena sain että on ihan normaalia ja huolehin turhaan. Siis joo, luultavasti ylianalysoin asiaa mut silti se äänensävy millä se puhu ja ilime millä se mua kahto kerto et se piti mua typeränä.
Ja sit ku mainittin vielä siitä et ku mulle tullee aina random ahistus sillo ku pittää mennä liukuportaisiin tai niistä pois ja meinaan sen takii aina kaatua nii siinäki se vaa intti sitä et "nokun pittää olla joku syy sille miksi se ahistaa". Joo varmaan sille on joku syy mut mistä halavatusta minä voin sen tietää ku se on ehkä viime keväästä asti ollu tällasta eikä sillon käyny kyllä mittää mikä ois voinu vaikuttaa asiaan
Muutenhan se tyyppi on ihan mukava mut jotenki osa sen kommenteista vaa ärsyttää mua vaikka työtähä se vaa yrittää tehä (kai)
Kuulostaa aika vitun ärsyttävältä tyypiltä, ehhh, vaihtaisin työntekijää!
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,585
Reaktioarvo
6,488
Kuulostaa aika vitun ärsyttävältä tyypiltä, ehhh, vaihtaisin työntekijää!
No määki toisaalta haluisin mut sit ku mulla mennee aina nii kauan siinä et uskallan sanua ees mittää uudelle ihimiselle nii en haluais käydä vaa kaikkia samoja asioita uuestaa läpi
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,947
Reaktioarvo
5,738
Nyt en oo ees varma miten menee. Oon tosi väsynyt kokoajan ja nyt on hoitotaho huolissaan kun mulla on kait jotain psykoottista oireilua. Aloitan tässä sitten antipsykootit. En oo ihan varma onko ne siihen vai boosraamaan mun masennuslääkkeitä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,927
Reaktioarvo
2,892
No määki toisaalta haluisin mut sit ku mulla mennee aina nii kauan siinä et uskallan sanua ees mittää uudelle ihimiselle nii en haluais käydä vaa kaikkia samoja asioita uuestaa läpi
No joo se on kyllä ärsyttävää alkaa vaihtamaankin mutta joo kuulostaa vaan niin jotenkin.. typerältä ja silleen ettei se tiedä mistään mitään :D
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Voimia kaikille. ❤️ Kiitos, kun tulitte jakamaan kuulumisianne! Mulla oli tänään hoitoneuvottelu, jossa päätettiin jatkaa punnituksia, vaikka se on mun mielestä turhauttavaa. Nyt istun koulussa ja olen varma, että meinaan taas nukahtaa yhteiskuntaopin tunnille.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,927
Reaktioarvo
2,892
Voimia kaikille. ❤️ Kiitos, kun tulitte jakamaan kuulumisianne! Mulla oli tänään hoitoneuvottelu, jossa päätettiin jatkaa punnituksia, vaikka se on mun mielestä turhauttavaa. Nyt istun koulussa ja olen varma, että meinaan taas nukahtaa yhteiskuntaopin tunnille.
Punnituksia? Onko sulla siis syömishäiriö?
 
Ylös Pohja