- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 4,441
- Reaktioarvo
- 3,143
No joo kukaan tuskin vastausta tietää suoraan kysymykseen...
Mutta en ajatellut olevani ollenkaan kirjaviisas tässä kesussa että jos jokin sanamuotoni ei miellytä niin not my deal, mun tehtävä ei ole elää muiden miellyttämiseksi vaan mun tehtävä on elää mua varten. Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että yritän sittenkin miellyttää liikaa muita ja valehtelen itselleni ja muillekin, että en yritä miellyttää?
Eli siis ongelma on se, että otan toisen huomautukset itseeni, vaikkei asia koskisi ollenkaan minua, vaan oikeastihan se asia koskee sitä asiaa, ei persoonaani. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, koska luulen, että ketään ei oikeastaan siinä tilanteessa kiinnosta edes minun persoonani vaan hänellä on mielipide siitä asiasta. Siitä huolimatta ajattelen, että minua pidetään yleisesti tyhmänä, kun tuo yksi ihminen kuudesta ei ollut minun kanssani samaa mieltä ja varmaan moni muukin noista kuudesta pitää mua tyhmänä, he eivät vain kehtaa sanoa mitään.
Mulla on ollut tää ongelma koko elämäni ajan. Vaikka kuinka koitan suodattaa kommentteja omassa päässäni eri kategorioihin ja ajatella järkevästi, että mihin lokeroon asia kannattaa lajitella: onko asia henkilökohtainen vai kohdistettu siihen asiaan, niin silti ne jotenkin napsahtaa siihen henkilökohtaiseen laariin. Musta tuntuu, että se laari, johon laitetaan vaan minua ja persoonaani koskevat asiat on täynnä täysin sinne kuulumattomiakin asioita ja vanhatkin jutut ovat edelleen siivoamatta sieltä pois, joista soimaan itseäni edelleen.
Kuuntelin idiootit ympärilläni kirjan ja sen kautta ehkä ymmärsin enemmän, että persoonia ja mielipiteitä on erilaisia eikä koko maailma voi olla sun kanssasi samaa mieltä. Se oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen kirja, kun opin hahmottamaan oikeasti, että miksi mielipiteitä on erilaisia ja ihmiset käyttäytyvät erilailla enkä oo todellakaan maailman ainoa, joka joskus saa paskaa niskaan tekemisistään ja sanomisistaan. Ymmärsin myös sen, miksi itse suhtaudun joihinkin asioihin tavallani. En kestä konflikteja, haluan kaiken olevan tuttua ja turvallista, haluaisin, ettei tulisi riitoja.
Mutta eihän kaikki asiat voi mennä mun mieleni mukaan tässä maailmassa, ei maailma ehkä toimisi sillä tavalla, jos kaikkia pystyisi miellyttämään.
Pahinta tässä on se, että tiedostan järjen tasolla, että herrajumala eihän kaikki voi olla tässä maailmassa samaa pataa, mutta sitten toisaalta pahoitan mieleni siitä, jos tekemisiäni ja valintojani arvostellaan ja jos joku sanoo mulle kärkkäämmin, vaikka asia koskisikin jotain muuta kuin minua itseäni. Ehkä en vain pidä hyökkäävistä persoonista tai sitten mulla on asenneongelma.
Enhän mä omaksu persoonien mukaista käyttäytymistä automaattisesti tämän jälkeen heti enkä siltikään sormia napsauttamalla pysty muuttamaan suhtautumista eri asioihin. Ajattelun muuttaminen ei käy hetkessä, vai pitäiskö sen oikeasti käydä? Onko mussa jokin vika, kun en pysty muuttamaan omaa ajattelua heti? Olenko vaan niin tyhmä?
Mutta en ajatellut olevani ollenkaan kirjaviisas tässä kesussa että jos jokin sanamuotoni ei miellytä niin not my deal, mun tehtävä ei ole elää muiden miellyttämiseksi vaan mun tehtävä on elää mua varten. Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että yritän sittenkin miellyttää liikaa muita ja valehtelen itselleni ja muillekin, että en yritä miellyttää?
Eli siis ongelma on se, että otan toisen huomautukset itseeni, vaikkei asia koskisi ollenkaan minua, vaan oikeastihan se asia koskee sitä asiaa, ei persoonaani. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, koska luulen, että ketään ei oikeastaan siinä tilanteessa kiinnosta edes minun persoonani vaan hänellä on mielipide siitä asiasta. Siitä huolimatta ajattelen, että minua pidetään yleisesti tyhmänä, kun tuo yksi ihminen kuudesta ei ollut minun kanssani samaa mieltä ja varmaan moni muukin noista kuudesta pitää mua tyhmänä, he eivät vain kehtaa sanoa mitään.
Mulla on ollut tää ongelma koko elämäni ajan. Vaikka kuinka koitan suodattaa kommentteja omassa päässäni eri kategorioihin ja ajatella järkevästi, että mihin lokeroon asia kannattaa lajitella: onko asia henkilökohtainen vai kohdistettu siihen asiaan, niin silti ne jotenkin napsahtaa siihen henkilökohtaiseen laariin. Musta tuntuu, että se laari, johon laitetaan vaan minua ja persoonaani koskevat asiat on täynnä täysin sinne kuulumattomiakin asioita ja vanhatkin jutut ovat edelleen siivoamatta sieltä pois, joista soimaan itseäni edelleen.
Kuuntelin idiootit ympärilläni kirjan ja sen kautta ehkä ymmärsin enemmän, että persoonia ja mielipiteitä on erilaisia eikä koko maailma voi olla sun kanssasi samaa mieltä. Se oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen kirja, kun opin hahmottamaan oikeasti, että miksi mielipiteitä on erilaisia ja ihmiset käyttäytyvät erilailla enkä oo todellakaan maailman ainoa, joka joskus saa paskaa niskaan tekemisistään ja sanomisistaan. Ymmärsin myös sen, miksi itse suhtaudun joihinkin asioihin tavallani. En kestä konflikteja, haluan kaiken olevan tuttua ja turvallista, haluaisin, ettei tulisi riitoja.
Mutta eihän kaikki asiat voi mennä mun mieleni mukaan tässä maailmassa, ei maailma ehkä toimisi sillä tavalla, jos kaikkia pystyisi miellyttämään.
Pahinta tässä on se, että tiedostan järjen tasolla, että herrajumala eihän kaikki voi olla tässä maailmassa samaa pataa, mutta sitten toisaalta pahoitan mieleni siitä, jos tekemisiäni ja valintojani arvostellaan ja jos joku sanoo mulle kärkkäämmin, vaikka asia koskisikin jotain muuta kuin minua itseäni. Ehkä en vain pidä hyökkäävistä persoonista tai sitten mulla on asenneongelma.
Enhän mä omaksu persoonien mukaista käyttäytymistä automaattisesti tämän jälkeen heti enkä siltikään sormia napsauttamalla pysty muuttamaan suhtautumista eri asioihin. Ajattelun muuttaminen ei käy hetkessä, vai pitäiskö sen oikeasti käydä? Onko mussa jokin vika, kun en pysty muuttamaan omaa ajattelua heti? Olenko vaan niin tyhmä?
