Niin, oon mäkin kuullut puhuttavan murteellisesti "puurusta" (puuro). Kyllä silleinkin voi sen sanoa, jos oman murteen mukaan kuuluu - en mene tuomitsemaan. Ja kyllä kaakaonkin voi totta kai lausua ihan "kaakao", jos vaan kokee, että kieli taipuu siihen kätevästi! Itsekin lausuin sen ennen sillein, mutta lopulta kyllästyin... Diftongi "au" vaan on niin paljon helpompi lausua kuin "ao" (joka ei edes taida olla diftongi, vaan muuten vaan joku kirjainyhdistelmä).
Anteeksi, pakko luennoida vähän, liian kiinnostava aihe... :--D Rupesin nyt miettimään. "Kaakao" on siis lainasana. Esim. ruotsiksihan se on "kakao", joka lausutaan kaiketi "kakaau" tai "kaakau" (En nyt muista, millä tavulla se paino olikaan). Sanan lopun a- ja o-kirjaimet ovat toki eri tavuissa - koska kyseessä on ruotsin kieli, jossa tavussa voi olla vain yksi vokaali - ja se sana lausutaan siten, että nämä kaksi kirjainta erottuvat sulavasti omiin tavuihinsa (mitä ajatellen se olisi kieltämättä varsin uskottavaa, että se paino tosiaan olisi sillä keskimmäisellä tavulla, koska ka-kaa-u kuulostaa paljon kivemmalta lausumistavalta tavurajaa ajatellen). Itse asiassa ne kyseiset kirjaimet ovat suomenkin kaakao-sanassa virallisesti eri tavuissa - mutta en ole henk.koht. täysin vakuuttunut siitä, miten hyvin moinen todellisuudessa toimii suomen kielessä. (Kuinka paljon suomessa on muita sanoja, joissa samantyylisesti edellinen tavu päättyy vokaaliin ja viimeisessä tavussa on pelkkä yksi vokaali? Ei heti ainakaan itselle tule mieleen esimerkkejä...) En ainakaan itse osaa näitä kaakao-sanan a:ta ja o:ta erottaa kovin sulavasti eri tavuihin, vaan yritän aina ääntää ne vähän niinkuin diftongina... mikä sitten ei ihan onnistukaan. Suomen kielessä laitetaan paino aina sanan ensimmäiselle tavulle, minkä takia loput tavut äännetään epämääräisemmin kuin ensimmäinen, ja kaakao-sanan lopussa oleva "ao" vain yksinkertaisesti on äänneyhdistelmänä liian avoin, jotta ainakaan itse osaisin sitä erityisen luontevasti ääntää siihen sanan loppuun (ja, kuten aiemmin sanottua, asiaan saattaa myös jonkin verran vaikuttaa ensimmäisen tavun pitkä "aa"). Tarvitsen sanan loppuun siis ei-avoimemman äänneyhdistelmän - siispä äännän siihen diftongin "au".
Pitäisköhän seurata vanhempien jalanjälkiä ja lähteä opiskelemaan sitä kielitiedettä... Heh. :DD
