Aihe vapaa :'((( miksi

[qualitymonkey]

😰😰😰😰😰😰😰

Alan itkemään

 

[qualitymonkey]

En tiedä onko mulla hyvä vai huono olo, varmaan molempia.

Psykoosit yhdistyy:

Ja kuuntelen maailman parasta biisiä mutta mikään ei auta enää kriiseihin ei edes tämä. Tää on literally mun voimabiisi, mut eih vittu mun sielu on vieläkin liian solmussa haha

 

[qualitymonkey]

Live your life outside the box
Blow off all the empty talk
They focus on the things you're not
Just walk your walk

😢

HYI sain youtubest ehotuksen (joku 24/7 pätkä bb:stä) ja näin jannen ja sedun oooff okei

Miks

 

[qualitymonkey]

Hyi mitä vittua en haluu ottaa takapakkia

Ei nyt yhtään taaksepäin oikeesti

Näin myös instas liikaa asioit ni hessu tho

Ei nyt taas

Ei noita kolmee ainakaa

I fucking hate myself 😂🙂🖐️

 

[qualitymonkey]

Mitääää vittua

Eih

Mutta oikeestikin vituttaa vieläkin nää asiat koska en olis välttämättä halunnut käydä läpi tätä niiku oisin paljo mieluusti ollu menemättä enää ollenkaan terapiaa kui et joudun kokee tän paskan taas läpi. Oisin mieluummin saanu niitä lievempiä kriisejä vaikka ikuisesti kuin tää että tuli toi helvetin paha kriisi josta en pääse about ikinä yli ja nyt sitten varmaan oon koko tän ajan ihan kuolemassa ku en pysty olla

Eli vaikka se olo kokonaisuudessaan paraniskin tästä niin oisin mieluummin jättäny ton kokematta ja tyytyny niihin pienempiin kriiseihin

Tai en tiedä, kun en mä edes usko että tää paranee enää koskaan. Jäi niin paha haava tosta ja eipä se kiinni mee varmaan enää koskaan. On vieläkin semi arvoton olo joten jee.

Edes tää yks biisi (joka auttaa mua about aina) ei auta enää oikeestaan. Että jes.

 

[qualitymonkey]

I mean helvetin hyvä biisi mutta ihan paska fiilis edelleenki. Tosin siinä mielessä ehkä jo vähän parempi että sain vihdoin nukuttua kunnolla (ainaki joku 10h) joten saavutus kai sekin

 

[qualitymonkey]

Huoh enkä muutenkaan osaa käsitellä edes vieläkään sitäkään että tykkään nikosta. I mean ku se tapahtu niin äkkiä ja yhtäkkiä tykkäsin myös siitä enkä pelkästään noista eräistä..... Sitä on vitu vaikee tajuta

 

[qualitymonkey]

😐

i'm so fucking lost here
just wanna be not here

ok relatable

 

[qualitymonkey]

Kuvaavaa että muistelen kaiholla jopa sitä yhtä iltaa kun mulla oli ihan vitun hirveä olo, mm. Sedun takii, mutta edes se ei ollu puolikskaan niin hirveetä kuin kaikki tää nykyään. En ymmärrä miks mun piti mennä sinne terapiaan, se oli ihan selkeästi virhe. En vittu jaksa enää. Ilman sitä olisin varmaan pystynyt elämään normaalisti. Tai en tietenkään täysin normaalisti koska onhan mulla muutenki ollu paha olo mutta emt olisin pystynyt edes johonkin. Nyt taas ei onnistu mikään enää. Alan taas vittu itkemään. Oon iha vitu katkera siitä et kaikki mun mahikset onnellisuuteen pilattii just pari päivää sitten

 

[qualitymonkey]

Ei oo oikeesti okei että itken joka päivä. Paljon enemmän kuin ennen. Melkein koko ajan

 

[qualitymonkey]

Miten vitussa edes voi olla kesäkuu ku ei tää voi olla ees totta

 

[qualitymonkey]

Miten must oikeest tuntuu että väsyttää koko ajan. Heräsin sillon neljän aikoihin aamulla ja tuntuu et oon ihan uupunu

 

[qualitymonkey]

RÄÄH en pidä siitä että rakastan vieläkin kähistä. Oikeasti. Onko tätä nyt siis yli 5kk jatkunu jos osaan ees laskee. Tbh olispa vieläkin vaikka tammikuu. Vaikka toki tuli itkettyä, mut jumalauta, viime päivät on ollu niin hirveetä etten löydä sanoja.

Vituttaa muutenkin, että tuun aina varmaan sitten yhistää nikonki tähän helvetilliseen tuskaan. Mikä ei edes niinkään johu nikosta vaan siitä että asiat meni päin helvettiä terapian jälkeen

Osaankohan mä enää koskaan antaa itelleni lupaa tuntea? Edes niin kuin ennen, vaikka silloinkin välillä ajattelin että syytän itteäni siitä että oon ihastunu, mutta nyt tää on vaan pahempaa. Ei siinä mitään jos välillä syyttää itteään tunteistaan, mutta sit kun se on näin extremee niin eih. Ei tästä tuu enää ikinä mitään.

 

[qualitymonkey]

Muutenki se terapeutti vaan sammutti mun toivon kokonaan. Tai no. Sanoihan se kylläkin "epätodennäköistä", ei "mahdotonta", mutta silti.

Mutta joo. No, ainakaan se ei painosta mua kai tykkäämään kenestäkään josta en tykkää. Niinku esim kaverit joskus on saattanu tehä. Onhan sekin plussaa. Koska kaikista pahinta on se, että joku on sillee "eksä vois oikeest tykätä jostai toisest", ei vittu. En tiedä mitään pahempaa, kun se että mitätöidään ne tunteet mitä mulla on "vääriä" tyyppejä kohtaa ja painostetaa olemaa "normaali". Jumalauta mitkä haavat siitä tbh.

 

[qualitymonkey]

Paitsi että vaikka se ei kai niin sanonutkaan, niin silti mulla nyt jotenkin sen terapian jälkeen tosiaan on se olo että en saa tuntea, ainakaan noita kohtaan mitään. Mutta se nyt varmaan sitten johtuu siitä mitä oon aikasemmi kuullu ja jotenki varmaan mun aivot meni sitten ehkä takas niihin hetkiin tai en tiedä

 

[qualitymonkey]

No anteeks mitä vittua nyt taas xDDDDDDDD aloin kattoo tota 24/7 pätkää ja öööm five minutes in ja oon saamas melkee mental breakdownii :D ei mut siis..... Sulan taas sedun takii mikä ei oikeesti oo jees koska mitä enemmän ihastuksia ni sitä paskempi fiilis. Jokainen ihastuminen on nimittäin epäonnistuminen :D kui vitu raskasta oikeesti elää sellasten tunteiden kaa joista ajattelee joka sekunti että niin ei saa kokea

 

[qualitymonkey]

Täytyyhän se myöntää että en mä siitä ny näköjään yli oo, mutta mitäköhä vittuu se terapeuttiki kelaa jos sanon että juu tuli taas tunteita yhtä aiempaa tyyppiä kohtaan. Eihän se varmaan niin ajattele mutta musta vaan tuntuu niiku se aattelis et oon lapsellinen ja huono sen takii etten onnistu olee ihastumatta. Nice. Oikeesti niin ikävä sitä aikaa kun pystyin olee iha rauhas ja syyttämättä itteeni, jos nyt välillä syytinkin Mutta en ehkä joka sekunti sentään. Ei helvetti tää on raskasta ja joka päivä useampaan kertaan meinaa tulla paniikkikohtauksia, siis nytkin on ihan sellanen et koht alkaa hyperventilointi tai jotai

 

[qualitymonkey]

No mitä :D juu se meni hyvin. Huoh. Also oon järkyttyny et nikon soittolista on pidempi ku sedun🙂 mut tosiaa nyt viimeistään taas tajuttu se että eipä se sedukaan nyt ihan tosta vaan mielestä lähde pois. Tuntuu että oon taas ihan sekasin siitä :DDDDD lisää epäonnistumisia

 

[qualitymonkey]

Hah. Haluun: vajota koomaan. Vitun vaikee taistella itteensä vastaan. En ees ymmärrä miten voi olla näin vaikeeta. Eiks vois vaan antaa ittensä olla sellanen ku on. Miksei voi vaan antaa tunteiden olla sellasia ku ne on.

 

[qualitymonkey]

Ah itken taas :) se on kiva ku saa monta kertaa päivässä itkukohtauksia

 

[qualitymonkey]

What the fuck am i doing XDDD ei helevetti.

Ajattelen sedua taas niin paljon että näköjään kaikki asiat näkee taas ihan eri kulmasta. Tavallaa se auttaa mut toisaalta ahistaakin. Ja tuo yks saakelin biisi, se on hassuu ku tuntuu että joka kerta ku kuuntelen sen ni se kuulostaa eriltä tai tuntuu ihan erilaiselta. Siin on niin monta eri asiaa mitkä resonoi. Merkityksiä on vaikka kuinka paljon toki monet niistä merkityksistä liittyy jollain tasolla ihastuksiin, mutta myös muutenki siihen et kuka mä oon ja kelpaanko omana itsenäni. Tuntuu vaa et mul on niin monta asiaa mussa mitä en voi sietää enkä hyväksyä, aika moni niistä just liittyy tavalla tai toisella ihastuksiin jne.

Mut miksköhän mä oon aiemmin pystyny olee just chillimpi sen suhteen et kenest tykkään jne, koska esim joskus yläasteella ni juu mul oli sillon yhtä lailla julkkisihastuksia ku nytki, ni en tajuu miten sillon vihasin itteeni ehkä vähemmän. Nykyään tuntuu että oon paljon enemmän syyttämäs itteeni niistä koko ajan. Koska sain mä sillonki niistä kuulla ja tunsin itteni erilaiseks mut... Miks nyt tää sit tuntuu jotenki pahemmalta? Mitä mä tein silloin eri tavalla muka. Vai voikse liittyy jotenkin siihen että jos olin teini silloin ni se oli hyväksyttävämpää olla julkkisihastuksia, mikä on tietenkin täyttä paskaa koska sen pitää olla AINA hyväksyttyä, kelle tahansa. Mutta koska ihmiset on täyttä paskaa ni voi olla että nyt kun oon yli 20 ni muut saattaa odottaa että mulla olis erilaisia ihastuksia. En tiedä, mut voihan se olla et se aiheuttaa siks enemmän ristiriitaa. Jos sillon vahvat tunteet meni enemmän teini-iän piikkiin mut nykyää ei sais enää olla sellasia ihastuksia varsinkaan julkkiksiin.

Vaikee sanoo, mutta osaisinpa oikeasti rakastaa itteeni tarpeeks. Tuntuu vaan että ei se onnistu ikinä.

 

[qualitymonkey]

Wut mitä ihmettä okei siis. I'm still struggling Ofc ja sillee, mut ehkä ekaa kertaa nyt hetkeen mulle tuli tänään sellanen olo jollain tapaa että en tarvii häpeää mihinkään. Tai ku must koko ajan tuntuu silt et mun PITÄÄ tuntea häpeää ja syyllisyyttä koska ois väärin teeskennellä että tää on kaikki ihan ok.

Mutta nyt tuntuu vähän enemmän jo siltä että en tarvi häpeää ja voin olla rauhassa oma itteni.

Varmaan osittain kiitos kuuluu tälle biisille:

Ja tälle biisille tietysti:

Ja osittain myös niin tyhmältä kun se ehkä kuulostaakin niin kun olin äsken lenkillä ja katoin ku joku lapsi leikki siin kadulla, ni mä tajusin sen että miks ihmeessä mä oikeesti tunnen häpeää. Et eihä tavallaan lapsetkaan (ainakaan jos niil on turvallinen ympäristö) jää silleen kiinni siihen että "mä oon iha vitu huono". Siis yleisesti ottaen mä luulen et lapsena uskaltaa jotenki enemmän olla oma ittensä ku aikuisena. Ja sitten aloin miettii omaa lapsuuttani myös ja no, vaikka oon kyl aika herkästi ahdistuva ollu aina, niin silti luulen että en mä silloin ollu kuitenkaan yhtä kiinni siinä häpeän tunteessa ku nykyisin. Pystyin kuitenkin irrottaa siitä, vaikka varmasti joskus häpeää tunsinkin, koska olinhan mä sillonki aika erilainen ku muut. Et kyl mä oon aina tuntenu itteni ehkä vähän kummalliseks, mut luulen et ajan myötä se häpeä siitä on koko ajan menny vaa pahemmaks ja pahemmaks ja jatkuvammaks tunnetilaks. Aloin vaan miettiä et mihin mä OIKEESTI sitä häpeää tarviin? Tietysti sitä saa tuntee ja sitä on vaikee välttääkään tuntemasta,mut jos ees välillä pystyis olla vapaa. Koska tavallaa.. mitä pahaa tapahtuu jos lopetan pelkäämisen? Voiko siitä oikeest seurata jotain pahaa muka jos lakkaan tuntemasta syyllisyyttä? Jos sanon vaan itelleni ja muille et mulla tää menee näin, ja se on ihan samalla viivalla muiden ihmisten ihastumisien jne kanssa, eikä yhtään sen huonompaa, niin eikö se oo vaan hyvä asia. Oon nyt ehkä ollu jonkin aikaa vähän paremmal fiiliksel, ja jos oon miettinyt esim sedua tai nikoa niin okei, ehkä se osittain tuntuu pahalta, mut oon kuitenkin ajatellu sen silleen et jos ne kerran sattuu olee mun ihastuksia niin sillon ne vaan on. Ei kukaan voi sanoa mulle mitä mun kuuluu tuntee. Ei himpun vertaa edes. Miks mul ei ois oikeutta olla tismalleen sellanen ku mä oikeesti oon. Miks mun pitäis muuttaa itteeni vähääkään? Miks ihmeessä mun tarvis yrittää mitään muiden takii?

Toki tämmöstä mielialaa voi olla vaikee pitää yllä koko ajan, mut en tiiä. Hyvä että edes joskus on ok fiilis. Vaikka kyllä mua nytkin välil ahdistaa tai ainakin lievää epämukavuuden tunnetta herättävä nää asiat tälläkin hetkellä, mut silti. Ainakaan en halua kuolla, i think. Ja se on paljonkin edistystä verrattuna siihen mitä se vielä hetki sitten on ollu.

Jännä kyllä että tavallaa ku mietin sitä että kelpaanko, ni yks asia mikä estää mua ajattelemasta että kelpaan on just se terapeutti ja kaikki tollaset ammattilaiset. Et tavallaan mietin et jos ne on sitä mieltä (eikä ne varmaan ees oo oikeesti) etten oo riittävän hyvä niin silloin ei oo. Vaikka oikeasti sillä ei oo mitään väliä. Mun ei tarvi kelvata niille. Mun ei tarvi kelvata yhtään kellekään, ainoastaan jos mä itse päätän että mä oon tämmönen ja mul on oikeestikin lupa olla olemassa iha niinku kellä tahansa muulla, ni se on se juttu tavallaa. Ei mun tarvi kysyä keneltäkään ihmiseltä sitä että mitä ne on musta mieltä. Juu, se tuntuu siltä että täytyy, mutta oikeastihan se ei oo totta. Mä oon tosi sellanen herkkä ja sellanen että muiden ihmisten sanomiset vaikuttaa muhun aivan älyttömän paljon, mut kun vaa muistais sen, ettei se oo oikeesti totta. Se valitettavasti kuuluu elämään että kaikki on aina nalkuttamas jostain, ja se varmaan saa mut maahan viel monta kertaa ainakin joksikin aikaa, mut kun vaan osais sillonkin pitää mielessä silti sen, ettei muiden sanomiset oo totuus. Luulen et kaikel on tarkotus ja oon ihan syystäkin sellanen ku oon. Ku vaan osais sulkee ulos muiden kommentit.

Mutjoo, koht varmaan ahistun taas järkyttävän paljon, en yllättyis :D mut koetan olla nyt työntämättä noita pois mielestä. Mun täytyy hyväksyä ne for real.