Varajeesus
Tuuraan Jesseä
- Liittynyt
- 12.4.2022
- Viestejä
- 70
- Reaktioarvo
- 43
Ennen kuin ehtii syödä viimeisen pahanmakuisen juhlapöydän suklaakonvehdin ja kukaan ei täytä sen ainoaa tarkoitusta. Suklaanappulan eksistentiaalinen kriisi eskaloituu entisestään kun huomaa että ainoa mahdollisuus poistua on palaa mahdollisimman puhtaasti. Onko dystopisessa tyhjässä post-apokalyptisessä maapallossa mahdollisuutta sirotella suklaanapin tuhkat mereen.. Vai onko meriä enää olemassa? Entä jos kuvailemani tapahtumaketju tapahtuu juuri nyt rinnakkaisessa universumissa? Miten mahtaa uudet elämänmuodot aloittaa taipaleensa maapallolla seuraavan 5 miljoonan vuoden jälkeen.. Miksei loppu ole nyt, miksi se oli eilen? Alkua ilman loppua ei ole joten me ollaan kaikki jossain tosi härskissä aikajatkumossa joka ei välttämättä koskaan pysähdy. Musta aukko imee ympäriltään materiaa. Materia. Materialismi. Olen kuluttaja, ehkä mahdollisesti jopa suurkuluttaja ja tuen riistokapitalistista vinoutunutta maailmankuvaa jossa vain materiaalilla on väliä. Farkkukangas on hyvä materiaali, kestävä. En kestä enää