sunwarrior
Uusi
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 15
- Reaktioarvo
- 7
Kävin eilen tutustumassa uuteen, ja samalla ensimmäiseen (ehkä) tulevaan terapeuttiin, joka pitäis mulle terapiaa mun pakko-oireisesta häiriöstä johtuen. En siis oo ennen ollut terapiassa.
Tää tyyppi (terapeutti) vaikutti sinänsä ihan mukavalta, muttei kuitenkaan ihan mun tyyppiseltä ja alkoi ahdistaa että mitä mä nytten oon tekemässä jos alotan terapian. Oli sellanen fiilis että jos mä jollekin avautuisin kaikesta niin en ainakaan hänelle. Meinaan että yhtäkkiä ahdisti melkein enemmän se ajatus terapian aloittamisesta kuin normaalisti ahdistaa kaikki asiat.
Vieläpä kaiken lisäksi sopivaa aikaa ei meinannut löytyä kun hänellä oli kaikki täynnä nii mun pitäis käyttää mun kallisarvoinen kymmenen aamu terapiaan tai jättää sen takia yks harrastus.
Nyt oli sitten eilinen yö aikaa miettiä mitä teen ja oon paniikissa. Hän vaikutti vielä niin innostuneelta ja varmalta että tuun hänen terapiaan... :(
Tää tyyppi (terapeutti) vaikutti sinänsä ihan mukavalta, muttei kuitenkaan ihan mun tyyppiseltä ja alkoi ahdistaa että mitä mä nytten oon tekemässä jos alotan terapian. Oli sellanen fiilis että jos mä jollekin avautuisin kaikesta niin en ainakaan hänelle. Meinaan että yhtäkkiä ahdisti melkein enemmän se ajatus terapian aloittamisesta kuin normaalisti ahdistaa kaikki asiat.
Vieläpä kaiken lisäksi sopivaa aikaa ei meinannut löytyä kun hänellä oli kaikki täynnä nii mun pitäis käyttää mun kallisarvoinen kymmenen aamu terapiaan tai jättää sen takia yks harrastus.
Nyt oli sitten eilinen yö aikaa miettiä mitä teen ja oon paniikissa. Hän vaikutti vielä niin innostuneelta ja varmalta että tuun hänen terapiaan... :(