azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
Alko pari tuntii (kohta kolme) sit ja oli pahimmillaan ~viien maissa.
Oon ollu yleisesti ahistunu (en tiiä tarkkaa ahistuksen syytä ja kun tuntuu, ettei semmosta oo, vaan yleisesti ottaen kaikki) ja...no nyt viime päivinä tästä parisuhteesta vähän.
Poikaystävä on ollu viime päivien aikana vähän etäisempi... viime tapaamisella (tiistai iltana) pahotteli asiaa. Tänään puhuttiin asiasta enemmän ja hän kerto, että on tullu ikäviä muistoja pintaan aiemmista suhteista ja on jonkin verran sitoutumis kammonen... Kerto, että on miettiny sitä ollaanko edetty liian nopeesti, mutta...ei sit sen enempää kertonu pitäiskö hidastaa vai ei, kun kysyin että mikä häntä mahollisesti auttais...
Tuosta laukes tän päivän pahin ahistus ja oon täällä itkeny, tärissy, purru kättä ahistukseen... en tiiä jaksanko tai ees haluunko mennä huomenna kouluun, mutta siitä ne ongelmat toisaalta jatkaa kasantumistaan... en vaan nyt jaksa tällä hetkellä mitään ja meen heti tän keskustelun jälkeen nukkuu... haluun vaan nukkuu tän päivän mahollisimman nopeesti pois ja että pian ois lauantai (jolloin nähään ja...pakko noita asioita vielä selvittää kasvotusten).
Kerroin hälle, että nyt ahistaa ja mikä siihen on vaikuttanu (hänen etäisyys, vaikka painotin, ettei oo hänen vika eikä hän voi kontrolloida mikäli minuu ahistaa tai ei, että...se iskee, kun on iskeekseen). Sanoin, että toivottavasti tää ei pahentanu hänen oloo ja...no kyllä se pahens, mutta kiitti että kerroin (tai että oli hyvä että kerroin), mutta nyt mietin oliko virhe kertoo... ehkä ei ois just tänään pitäny, vaan vaikka huomenna tai sit just sillon lauantaina, kun hällä ois ollu ehkees parempi fiilis näin yleisesti.
Mie en missään nimessä tuu utelee mitä aiemmin on tapahtunu hänen suhteissaan (kuulemma viime kertanen oli tosi...vaikee), mutta...haluun kumminkin kysyy että onko miun käytöksessä jotain mikä mahollisesti ahistais tai...pelkääkö, että pettäisin häntä tai vastaavaa...
Ehkä tää alkuun tulee olee tämmöstä, kun ollaan seurusteltu ja ylipäänsä tunnettu vasta niin vähän aikaa, ettei oo vielä syntyny kunnon luottamusta meiän välille. Se tapahtuu ajan kanssa ja...ajan kaa sitten molemmat tajutaan, että myö voiaan luottaa toisiimme ja selvitään tästä yhessä (ja etten mie oo niinkun hänen aiemmat kumppanit ja hän ei oo niinkun miun aiemmat ihastukset/deitit).
Jotenkin nyt vaan kaikki paisu tosi isoks ja...miusta tuntuu niin pahalta ja miulla on tosi paha olo ja olla... jotenkin harmittaa, että tän päivänen tapaaminen siirty ja häntä harmittaa se kans, mutten voi olla itsekäs... mie annan hälle omaa tilaa ja aikaa, sekä oon hänen tukena <3
Minuu vaan ahistaa, että hän yhtäkkii tai pikkuhiljaa etääntyis kokonaan miun elämästä... alkais vältellä tai jotain... < tuosta mainitsen lauantaina kasvotusten.
Mutta joo...mie tarviin apuu tähän ahistukseen, mutta tiiän että tuun vitkastelee avun hankkimisen kaa... Toisaalta mie juttelin ruotsin open kaa tästä eilen ja hän sano, että hän voi laittaa kuraattorille viestii että laittais miulle viestii... huomenna on ruotsii, joten sen oppitunnin jälkeen voisin mennä hälle sanoo asiasta (joten nähtävästi meen sit huomenna kouluun).
Miulla on...fyysisesti erittäin paha olo, mutta meen vaan maate nyt... Kyllä se kohta on lauantai (24h päästä mietin, että jes kohta pääsee nukkuu ja näänkin hänen kaa seuraavana päivänä sit).
Mutta vitsit... kun ahistaa tosi paljon se, etten voi tietää hänen ajatuksiaan nyt... mitä hän aattelee tasatarkalleen... haluisin päästä jo juttelee hänen kaa...
Oon ollu yleisesti ahistunu (en tiiä tarkkaa ahistuksen syytä ja kun tuntuu, ettei semmosta oo, vaan yleisesti ottaen kaikki) ja...no nyt viime päivinä tästä parisuhteesta vähän.
Poikaystävä on ollu viime päivien aikana vähän etäisempi... viime tapaamisella (tiistai iltana) pahotteli asiaa. Tänään puhuttiin asiasta enemmän ja hän kerto, että on tullu ikäviä muistoja pintaan aiemmista suhteista ja on jonkin verran sitoutumis kammonen... Kerto, että on miettiny sitä ollaanko edetty liian nopeesti, mutta...ei sit sen enempää kertonu pitäiskö hidastaa vai ei, kun kysyin että mikä häntä mahollisesti auttais...
Tuosta laukes tän päivän pahin ahistus ja oon täällä itkeny, tärissy, purru kättä ahistukseen... en tiiä jaksanko tai ees haluunko mennä huomenna kouluun, mutta siitä ne ongelmat toisaalta jatkaa kasantumistaan... en vaan nyt jaksa tällä hetkellä mitään ja meen heti tän keskustelun jälkeen nukkuu... haluun vaan nukkuu tän päivän mahollisimman nopeesti pois ja että pian ois lauantai (jolloin nähään ja...pakko noita asioita vielä selvittää kasvotusten).
Kerroin hälle, että nyt ahistaa ja mikä siihen on vaikuttanu (hänen etäisyys, vaikka painotin, ettei oo hänen vika eikä hän voi kontrolloida mikäli minuu ahistaa tai ei, että...se iskee, kun on iskeekseen). Sanoin, että toivottavasti tää ei pahentanu hänen oloo ja...no kyllä se pahens, mutta kiitti että kerroin (tai että oli hyvä että kerroin), mutta nyt mietin oliko virhe kertoo... ehkä ei ois just tänään pitäny, vaan vaikka huomenna tai sit just sillon lauantaina, kun hällä ois ollu ehkees parempi fiilis näin yleisesti.
Mie en missään nimessä tuu utelee mitä aiemmin on tapahtunu hänen suhteissaan (kuulemma viime kertanen oli tosi...vaikee), mutta...haluun kumminkin kysyy että onko miun käytöksessä jotain mikä mahollisesti ahistais tai...pelkääkö, että pettäisin häntä tai vastaavaa...
Ehkä tää alkuun tulee olee tämmöstä, kun ollaan seurusteltu ja ylipäänsä tunnettu vasta niin vähän aikaa, ettei oo vielä syntyny kunnon luottamusta meiän välille. Se tapahtuu ajan kanssa ja...ajan kaa sitten molemmat tajutaan, että myö voiaan luottaa toisiimme ja selvitään tästä yhessä (ja etten mie oo niinkun hänen aiemmat kumppanit ja hän ei oo niinkun miun aiemmat ihastukset/deitit).
Jotenkin nyt vaan kaikki paisu tosi isoks ja...miusta tuntuu niin pahalta ja miulla on tosi paha olo ja olla... jotenkin harmittaa, että tän päivänen tapaaminen siirty ja häntä harmittaa se kans, mutten voi olla itsekäs... mie annan hälle omaa tilaa ja aikaa, sekä oon hänen tukena <3
Minuu vaan ahistaa, että hän yhtäkkii tai pikkuhiljaa etääntyis kokonaan miun elämästä... alkais vältellä tai jotain... < tuosta mainitsen lauantaina kasvotusten.
Mutta joo...mie tarviin apuu tähän ahistukseen, mutta tiiän että tuun vitkastelee avun hankkimisen kaa... Toisaalta mie juttelin ruotsin open kaa tästä eilen ja hän sano, että hän voi laittaa kuraattorille viestii että laittais miulle viestii... huomenna on ruotsii, joten sen oppitunnin jälkeen voisin mennä hälle sanoo asiasta (joten nähtävästi meen sit huomenna kouluun).
Miulla on...fyysisesti erittäin paha olo, mutta meen vaan maate nyt... Kyllä se kohta on lauantai (24h päästä mietin, että jes kohta pääsee nukkuu ja näänkin hänen kaa seuraavana päivänä sit).
Mutta vitsit... kun ahistaa tosi paljon se, etten voi tietää hänen ajatuksiaan nyt... mitä hän aattelee tasatarkalleen... haluisin päästä jo juttelee hänen kaa...