tuhatsanaa
astronautti
- Liittynyt
- 20.6.2022
- Viestejä
- 132
- Reaktioarvo
- 116
Noniin eli tämä selostus sisältää kaksi henkilöä minun lisäkseni.
H, joka on luultavasti tärkein ihmiseni ja pitkäaikainen ihastukseni
L, joka on uusi ihminen ja josta välitän lähes yhtä paljon kuin H:sta
En edes pysty ajattelemaan, miten ihastunut olen ollut H:hon. Niin monta kertaa olen pelännyt menettäneeni hänet ja ikinä en kuitenkaan. Pahin oli ehkäpä vuosi sitten, kun olin vakuuttunut siitä, että näimme viimeisen kerran ja itkin huoneen lattialla henkeä saamatta muutaman päivän, kunnes hän laittoi viestin taas. Pisin aika ilman mitään kontaktia onkin ollut 5 päivää ja sekin johtui siitä, että yritin itse päästää menemään. Ei siitä tullut mitään vaan jokapäiväinen viestittely jatkuu edelleen, vaikka emme näekään kovin usein, koska aikataulut ja välimatka. Olen edelleen ihastunut häneen, joskaan en roiku hänessä enää yhtä intensiivisesti. Mutta myönnettäköön, että joinakin päivinä on tullut huutoitkettyä tunteja putkeen ties mistä pikkuasioista, jotka olen tulkinnut väärin. Olen hänelle myös itse kertonut ihastumisestani viime kesänä ja hän myönsi itsellään jotakin samanlaista. Olemme kuitenkin jatkaneet niin kuin ennenkin kaiken suhteen.
Ja sitten se, miksi tämä on ongelma. L. Olen tuntenut hänet nyt noin puoli vuotta, eli en kovinkaan kauan. Olemme kuitenkin tulleet tosi läheisiksi tänä aikana ja hän sitten ihastui minuun. Huomasin hänen taipumuksen ihastua minuun jo ajat sitten, lähes heti kun tutustuimme, mutta en silloin ottanut sitä vakavasti. En ajatellut hänestä kuitenkaan mitään hyvää ystävää suurempaa pitkään aikaan. Olemme kuitenkin todella samanlaisia ja huomasin hänessä selkeitä ihastuksen merkkejä ja eleitä. Lisäksi piilossa sen selvittelyä, että olisinko minäkin häneen ihastunut. En ollut. Minulla oli H, joka oli se ensimmäinen mieleen tuleva ihminen ihastuksesta puhuessa.
Kadun niin paljon, että lähdin L:n leikkiin mukaan. Välitin hänestä nimittäin hyvinkin paljon ja pelkäsin menettäväni hänet, jos hän tajuaa etten ole ihastunut. Sitten koitti se hetki, mitä olin pelännyt. L kysyi minulta, että mitä me oikein olemme. Minun olisi pitänyt vastata, että ystäviä vaan, mutta en tehnyt sitä. En oikeastaan vastannut mitään, vaan annoin hänen johtaa keskustelua. Keskustelu päättyi siihen, että olemme yhdessä. Ongelmana se, että en tuntenut häntä kohtaan mitään. Enkä tuntenut mitään ensimmäisinä parina viikkona. Sitten kuitenkin myös omaksi yllätyksekseni huomasin, että saatankin olla ihastumassa häneen. Erikoista tästä teki se, että H:hon kohdistuvat tunteet eivät kadonneet mihinkään.
Tunteeni ovat voimistunut melko paljon, ja nyt voisin sanoa olevani ihastunut häneen. Ihastunut häneen, mutta rakastunut H:hon. Lisäksi tiedän, että L on minuun paljon ihastuneempi kuin minä häneen ja hän on minuun luultavasti rakastunutkin.
Mitäs tässä nyt sitten enää voisi tehdä?
H, joka on luultavasti tärkein ihmiseni ja pitkäaikainen ihastukseni
L, joka on uusi ihminen ja josta välitän lähes yhtä paljon kuin H:sta
En edes pysty ajattelemaan, miten ihastunut olen ollut H:hon. Niin monta kertaa olen pelännyt menettäneeni hänet ja ikinä en kuitenkaan. Pahin oli ehkäpä vuosi sitten, kun olin vakuuttunut siitä, että näimme viimeisen kerran ja itkin huoneen lattialla henkeä saamatta muutaman päivän, kunnes hän laittoi viestin taas. Pisin aika ilman mitään kontaktia onkin ollut 5 päivää ja sekin johtui siitä, että yritin itse päästää menemään. Ei siitä tullut mitään vaan jokapäiväinen viestittely jatkuu edelleen, vaikka emme näekään kovin usein, koska aikataulut ja välimatka. Olen edelleen ihastunut häneen, joskaan en roiku hänessä enää yhtä intensiivisesti. Mutta myönnettäköön, että joinakin päivinä on tullut huutoitkettyä tunteja putkeen ties mistä pikkuasioista, jotka olen tulkinnut väärin. Olen hänelle myös itse kertonut ihastumisestani viime kesänä ja hän myönsi itsellään jotakin samanlaista. Olemme kuitenkin jatkaneet niin kuin ennenkin kaiken suhteen.
Ja sitten se, miksi tämä on ongelma. L. Olen tuntenut hänet nyt noin puoli vuotta, eli en kovinkaan kauan. Olemme kuitenkin tulleet tosi läheisiksi tänä aikana ja hän sitten ihastui minuun. Huomasin hänen taipumuksen ihastua minuun jo ajat sitten, lähes heti kun tutustuimme, mutta en silloin ottanut sitä vakavasti. En ajatellut hänestä kuitenkaan mitään hyvää ystävää suurempaa pitkään aikaan. Olemme kuitenkin todella samanlaisia ja huomasin hänessä selkeitä ihastuksen merkkejä ja eleitä. Lisäksi piilossa sen selvittelyä, että olisinko minäkin häneen ihastunut. En ollut. Minulla oli H, joka oli se ensimmäinen mieleen tuleva ihminen ihastuksesta puhuessa.
Kadun niin paljon, että lähdin L:n leikkiin mukaan. Välitin hänestä nimittäin hyvinkin paljon ja pelkäsin menettäväni hänet, jos hän tajuaa etten ole ihastunut. Sitten koitti se hetki, mitä olin pelännyt. L kysyi minulta, että mitä me oikein olemme. Minun olisi pitänyt vastata, että ystäviä vaan, mutta en tehnyt sitä. En oikeastaan vastannut mitään, vaan annoin hänen johtaa keskustelua. Keskustelu päättyi siihen, että olemme yhdessä. Ongelmana se, että en tuntenut häntä kohtaan mitään. Enkä tuntenut mitään ensimmäisinä parina viikkona. Sitten kuitenkin myös omaksi yllätyksekseni huomasin, että saatankin olla ihastumassa häneen. Erikoista tästä teki se, että H:hon kohdistuvat tunteet eivät kadonneet mihinkään.
Tunteeni ovat voimistunut melko paljon, ja nyt voisin sanoa olevani ihastunut häneen. Ihastunut häneen, mutta rakastunut H:hon. Lisäksi tiedän, että L on minuun paljon ihastuneempi kuin minä häneen ja hän on minuun luultavasti rakastunutkin.
Mitäs tässä nyt sitten enää voisi tehdä?