Mielenterveys Oikeesti itken (helpotuksesta)

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,749
Reaktioarvo
6,563
Määhän kerroin aiemmin mun tyttöisosesta L:stä ja poikaisosesta A:sta

Siis tänää ku meijän piti tehä semmosia näytelmiä ja mulla on vähän niinku traumat siitä ja sit toi A joka oli meijän ryhmällä vetäjänä vähän niinku "tsemppas liikaa" kuten se ite sano nii mää sit joutuin menee mukaan vaikka eihän mun tarvinukkaa muuta ku seistä siinä.

Sit myöhemmin naulakoilla istuin siinä ja yritin hallita mun jäätävää ahistusta sen takia ja A tuli siihen ja rupes kyselee et onko kaikki kunnossa ja mää sit purskahin itkuun.
Kerroin syyn et miks en ois halunnu esiintyy ja se pyys anteeksi sitä ja mua itketti vielä enemmän ku se näytti oikeesti olevan kauheen pahoillaan siitä.
Sit L tuli siihen kanssa istumaan ja halasi mua ja sit siitä lähtiki keskustelu (mentiin sit eri huoneeseen) minkä aikana purin niille IHAN KAIKEN.
Kaiken siitä miltä musta tuntuu mitä mulle on tapahtunu ja minkä asioiden kanssa joudun elää kaikki mt-ongelmista ja perheestä ja koulukiusaamisesta niinku kerroin joka ikisen asian.

Niinku koskaan aikasemmin mulle ei oo tullu tämmöstä helpotuksen tunnetta siitä et saan puhuu jollekki, vaikka ne onki nuoria nii ne autto mua enemmän ku kukaan on koskaan auttanu.

Se miten A ja L:ki puhu mulle ja sano et on ylpee et pystyn kertoo noista asioista ja et mää en saa olla noitten asioitten kaa yksin ja et on ihimisiä jotka tosissaan välittää sai mut itkee entistä enemmän
Sit ne lupas et ne varmasti tulee puhumaan mulle myöhemminki ihan millon tahansa jos mää vaan haluan.

Itken tällä hetkellä ihan vaan siks et sain viimein puhuttuu kaiken iliman mitään jälkiahistusta tai pakottamisen tunnetta tai häpeää mistään
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,749
Reaktioarvo
6,563
Mää tajusin just et oon ton keskustelun jäläkee oon ollu pitkästä aikaa tosi ilonen ja mää oon puhunukki täällä ihimisille :o

Voiko oikiasti ihimine olla näi helpottunu
 
Liittynyt
3.3.2021
Viestejä
24
Reaktioarvo
27
Siis parasta apua joskus on vaan se, että joku kuuntelee sua ja ymmärtää kaiken, mitä sä höpiset sille. Se voi tuoda joskus sekä kertojalle, että kuuntelijalle hyvän mielen, koska se tietää, että sä luotat siihen kertomalla henkilökohtasia asioita jopa.
Äniwei, kiva kuulla että sun oloo helpotti tuo kuuntelutuokio (^^)
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,749
Reaktioarvo
6,563
Siis parasta apua joskus on vaan se, että joku kuuntelee sua ja ymmärtää kaiken, mitä sä höpiset sille. Se voi tuoda joskus sekä kertojalle, että kuuntelijalle hyvän mielen, koska se tietää, että sä luotat siihen kertomalla henkilökohtasia asioita jopa.
Äniwei, kiva kuulla että sun oloo helpotti tuo kuuntelutuokio (^^)
❤️❤️
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,749
Reaktioarvo
6,563
Me pidettiin eilen illalla iltajumalanpalvelus minkä osa leiriläistä järjesti ja myös meijän ryhmä (meillä on kaheksan ryhmää joita johtaa isoset) osallistu siihen.
Mun piti mennä esilukemaan Isä meidän-rukous mut en sit pystyny ja sit mun isonen A huomasi sen ja se sit oli nopia ja meni ite sinne.
Sen jumalanpalveluksen jäläkeen ku kävelin A:n ohi nii kuiskasin vaan et "Ei onnistu"
Sit siinä jossaki välissä ku huomasin et se seiso siellä yksinään aattelin käydä sanomassa vähä tarkemmin sille siitä ja se sit kysyki et oliko liian paha et meijän ois ehkä pitäny miettii vähä enemmän jos tulee sellanen olo et en vaan pysty menee sinne.
Olin siinä vaiheessa jo alakaa itkee ja sit A kysy et haluunko mää vielä jutella sen kaa et voidaan mennä johonkin huoneeseen juttelee.
Sit me mentiin yhteen isosten huoneeseen ja juteltiin siellä joku tunti. (Meni yliajalle, hiljaisuus alako yheltätoista ja mää tulin pois vasta varttia vaille kakstoista)
Seki helpotti mun oloa entisestään ku kerroin vielä lisää asioita mitä en ollut mua painaviin asioihin liittyen kertonu.
Ja mua alako itkettää erityisesti tä keskustelu:
Minä: (puhe tosi epätasasta ja tökkivää itkun takia) "Se päivällinen keskustelu helpotti mun oloa oikeesti. Tuntu et... Et pystyy ainaki hymyilee oikeesti"
A: "(mun nimi) mää huomasin. Ku oltiin tuolla ulkona ja oli noi kisat ja kaikkee mää huomasin et sä hymyilit ja olit sellanen pirteempi. Ja mää olin tosi ilonen siitä."
A: "Tiiäkkö puhuminen tutkitusti auttaa ihan sikana. Se helpottaa oloa vaikkei siltä tuntus. Korostan sitä et mä oon tosi ylpeä susta ku sä pystyt nyt puhuu mulle tästä. Toi kaikki mikä sulle on tapahtunu... Ne on oikeesti tosi isoja asioita. Sun ei kuulu kantaa tuollasta yksinään loputtomiin."
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Pohja