Syvälliset oispa hyvät tunnetaidot

[Poistettu käyttäjänimi 31]

harmi ku mut on kasvatettu niin estyneeksi tunteiden ilmaisussa ja kaikki mun ihmissuhteet on ihan pinnallisia

 

[Poistettu käyttäjänimi 31]

perjantaina mietin että kehtaisinko ystävänpäivän kunniaksi ilmaista vähän tunteita kavereille ja sanoa vaikka edes että ne on hyviä tyyppejä mutta ei kehannu :-/ en viittiny edes kirjottaa niille lappuja ystävänpäivän pahvilaatikkoon

 

[titi-uuh]

Voitko laittaa heille viestiä? Josko se ois helpompaa?

Eikä se haittaa vaikket vielä oiskaan valmis ilmaisemaan sun tunteita <3

 

[Wikibedia]

Hei mulla sama ongelma. Vasta nyt oon alkanu näyttää että välitän mun ystävistä.


Kannattaa vaikka ihan vaa jotenki pienesti ilmaista tunteita, eihän sen tarvi olla mikää "RAKASTAN TEITÄ KAIKKIA IHANIA RAKSUJA PUS PUS".

 

[hulvaton]

sama :( sit tulee huono omatunto ku kaverit kehuu mua enkä saa sanottua mitään takas vaikka haluisin

 

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Rohkeutta! Ainakin mun on helpompi kirjottaa vaikka viestillä, että "oot tärkee kaveri mulle" tai muuta vastaavaa. Jos "oot tärkee kaveri" -viesti tuntuu liian isolta, alota pienemmästä. Tunnetaitoja voi ja pitää harjotella eikä kukaan oo seppä syntyessään. Puhumalla kai ihmissuhteet yleensä syvenee. Voithan sää myös kertoa sun kavereille, että sun on vaikea lähentyä, koska et ole oppinut tunteiden ilmaisua. Jos sen tuo oikealla tavalla esille, siitä vois saada mukavan keskustelun, joka punois sitä ystävyyttäkin tiukemmaksi.

Toisaalta kyllä ihmiset huomaa senkin, jos oot niille mukava ihan tavallisissa arjen jutuissa. Ei se tietenkään ole sama kuin siitä jollekin puhuminen, mutta ompahan jotain kumminkin.

 

[Mandalay]

Mulla päinvastanen ongelma. Ilmasen vähän liikaakin ja hermostun ja lepyn sekunneissa, mutta ihmiset tulkitsee joskus jonkun pienen ärsyyntymisen ihan liian vakavasti ja luulee, että omaan jotain vihanhallintaongelmia kun kiroilen esimerkiksi koulutehtäville tai sille että ulkona on kylmä, vaikka puran vaan turhaantumista ja oon sekunnin päästä taas ihan hyvällä tuulella. Iloisuuttakin ilmaisen monesti liikaa ja oon saanut usein kommentteja siitä, että olen lapsellinen, mutta tuo nyt on vaan älytöntä kun iloisuus on sentään ihan hyvä juttu, mutta tuntuu että täällä vallitsee vähän sellanen hiljaisuuden kulttuuri ja katsotaan kieroon jos aikuinen näyttää innostumista ulospäin...en sitten tiedä.

Tunnetaidot olisi kyllä kivat D: ei kai siinä auta kuin harjoitteleminen, mutta helpommin sanottu kuin tehty