Syvälliset oletteko koskaan kokeneet kateutta?

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,411
Reaktioarvo
1,933
näin kamuja lauantaina ja puheeksi tuli kateus, kun luettiin horoskooppijuttuja ja jonkun luonteessa mainittiin kateus. sanoin, että en tietääkseni oo koskaan ollu kenellekään kateellinen ja yks mun ystävä ihmetteli tätä. mut sit hän itekki vissiin järkeili siinä, että ei hänkään ehkä niinku tosi kateellinen, mut kade vain, eli ns. lievempi muoto kateellisuudesta. D: en muista et oisin koskaan ollut mistään kadekaan, ehkä vitsillä oon voinu sanoa joskus aikaa sitten, mut en kyl usko et oon ollut sillee oikeesti.

kysymys siis kuuluu: ootteko ikinä olleet kateellisia tai edes jonkin verran kadeja? mistä asioista ja ootteko enää?
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
No siis kateushan on ollut mulle yleinen tunne ihan pikkulapsesta saakka. Yleensä liittyi materiaan, saavutuksiin ja läheisiin ihmisiin. Nykyään kateus on kohdallani harvinaista ja en oo helposti kateellinen läheisistä ihmisistä paitsi rakkauden kohteista. Oon kai liian epävarma itsestäni D:
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,947
Reaktioarvo
5,738
Olen ollut.
Jokapäivä koulussa kun nään ihmisiä joilla on kavereita. Joka kerta kun nään ensimmäisen lukiokaverini pyytävän toista kanssaan jonnekin ":)"
Ja toki taidoista en isaa kaulaa enkä soittaa enkä piirtää näistä oo ollu lapsena kade
 

Tumppetus

Kokenut
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
150
Reaktioarvo
144
Oon ollut lapsena sisaruksille kateellinen vähän kaikesta (taidoista, leluista ja kaikesta mistä nyt lapset ovat toisilleen kateellisia :D). Vanhempana olen aina välillä ollut kateellinen esim. kaverille, joka on tosi älykäs ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Nykyään ennemminkin pelkästään ihailen, jos joku on tosi taitava jossain tai omistaa jotain mitä itsekin haluaisin, mutta en koe tilannetta mitenkään epäreiluksi, vaikka kyllähän sekin kai lasketaan kateudeksi.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Olen ollut.
Jokapäivä koulussa kun nään ihmisiä joilla on kavereita. Joka kerta kun nään ensimmäisen lukiokaverini pyytävän toista kanssaan jonnekin ":)"

Aah, samaistun tähän niin paljon D:
Tai enemmän tätä tapahtui silloin kun olin amiksessa. Myös sekin herätti kateutta mussa jos joku tyyppi, joka on bondaillut kaikkien muiden kanssa paitsi mun, hengailee yhtäkkiä mun parhaan amis kamun kanssa. Ku mulla ei ollut muita kavereita niin kai siinä oli joku hylkäämisen pelko itellä taustalla D:
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
No siis kateushan on ollut mulle yleinen tunne ihan pikkulapsesta saakka. Yleensä liittyi materiaan, saavutuksiin ja läheisiin ihmisiin. Nykyään kateus on kohdallani harvinaista ja en oo helposti kateellinen läheisistä ihmisistä paitsi rakkauden kohteista. Oon kai liian epävarma itsestäni D:
Okei, tunnustan tässä yhet aika pahat setit tai en tiiä onko nää ees niin pahat mut kun ilmapiiri tässä keskustelussa on vapaa tämmösille niin nyt aion olla rohkea ja niellä tappioni!

Nykyään koen helposti kauteutta siitä, jos jotain muuta kehutaan mut mua ei. Niinku esim jos minä tanssin, kukaan ei kommentoi mitään, mutta jos joku muu tanssii heti mun tanssin jälkeen, sen muuvit kehutaan maasta taivaisiin. Ja varsinkin jos jotain yhtä tyyppiä kaikki kehuu ihan kaikessa. Vitutuksen tunnetta lisää sellaiset kommentit että ”sun pitää iloita ja hurrata toisen puolesta, älä oo noin katkera, oksenna sateenkaaria ja paskanna päivänsäteitä” ja ”hyväksy paskuutesi, fakta on se että olet huonompi kuin se.” ARGGGHH! En tiiä onko tää enää ees kateutta vaan jotain muuta. Mut kateutta tähän kans liittyy.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,947
Reaktioarvo
5,738
Aah, samaistun tähän niin paljon D:
Tai enemmän tätä tapahtui silloin kun olin amiksessa. Myös sekin herätti kateutta mussa jos joku tyyppi, joka on bondaillut kaikkien muiden kanssa paitsi mun, hengailee yhtäkkiä mun parhaan amis kamun kanssa. Ku mulla ei ollut muita kavereita niin kai siinä oli joku hylkäämisen pelko itellä taustalla D:
Joo tämäpä...ikävä et säkin joudut tähän
 
Liittynyt
12.8.2021
Viestejä
905
Reaktioarvo
826
En oo luonnostani kateellinen ihminen, mutta 23-vuotiaana aloin olla niin hiton katkera omasta elämäntilanteestani, että löysin lähes jokaisesta kadehtimisen arvoisia asioita. Ennen olin ihaillut muiden menestystä ja ollut tsemppaamassa, mutta nyt muiden hyvät asiat saivat mussa aikaan raivoa ja epätoivoa.

Oon muutamassa vuodessa oppinut käsittelemään katkeruuteni tunteita, mutta edelleen koen itselleni tosi tärkeissä asioissa (ihmissuhteet, työ) välillä hyvinkin murskaavaa kateutta. Tuntuu etten tuu ikinä saavuttamaan samoja asioita kuin muut enkä haluaisi nähdä miten iloiseksi se sama asia muut tekee.

Toivoisin joskus vielä pääseväni tästä eroon kokonaan. :)
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
oon kateellinen niille, joiden mielenterveys on kunnossa, joilla menee elämässä asiat pääosin hyvin D: pystyy nauttimaan asioista, kokee että elämällä ja itsellä on tarkotus, on ihmissuhteita (erityisesti ystävyyssuhteita) jotka antaa enemmän ku ottaa ja saa oikeesti semmosen syvän yhteyden muihin jne. kaipaan semmosta ihan perus hyvää oloa, en mitään ruusuilla tanssimista tai luksusta D: oon myös monesti ollu kateellinen, jos koen, että joku on ulkosesti kaunis. tulee vaan sellanen olo, että voi kun itekin näyttäsin noin hyvältä D: ja jään helposti rypemään siihen oloon, vaikka ei pitäs verrata itteensä muihin.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Kateus on piirre minussa jota vihaan ja josta pyrin eroon. Mulla on hyvin heiko itsetunto enkä tunne oloani arvostetuksi laisinkaan. Siksi mä jotenkin lähdin kaikkia jota huomataan, joilla on ystäviä, joille elämä näyttää helpolta, jotka on rohkeita, joilla on kiva työ, jotka saa asioita aikaan yms. Kateus menee niin pahaksi välillä että se lamauttaa mut ja oon lähellä luovuttaa monen asian suhteen koska ajattelen what's the point kun en koskaan tuu olemaan yhtä hyvä kuin muut. Työstäm tätä aika paljon terapiassa.
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,411
Reaktioarvo
1,933
AINIIN kerkesin jo unohtaa tämän! 🥺 mielenkiintosia vastauksia, kiva lukea vähän kaikkien fiiliksiä kateudesta D: tää on must aika kiinnostava juttu niin lisää vaan, mikäli jotain sanottavaa jollai on!
 

Barefootbandit

Kokenut
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
107
Reaktioarvo
133
Lapsena olin jossain vaiheessa kateellinen luokkatovereilleni materiasta, kuten värikkäistä penaaleista ja koiratarroista. Ahdistustani ei helpottanut se, etten silloin tiennyt, milloin minulla voisi olla mahdollisuus saada sellaista. Olen ajatellut, etten ole ollut kateellinen mistään sen koommin, mutta valitettavasti olen onneksi (kuka sanoo valitettavasti onneksi 🤣) vain aivan muutamia kertoja tuntenut kateudenpistoksia kohdatessani minulle jollain tapaa samaistuttavia ihmisiä, joilla on enemmän meriittejä sellaisilla aloilla, joilla minäkin niitä tahtoisin. Näissä tuntemuksissa on ollut läsnä pettymys omaan itseen siinä, ettei ole saanut aikaiseksi työstettyä omia pyrkimyksiä. Onko paradoksaalista tai ei, etten ole koskaan ollut kateellinen minulle saavuttamattomissa olevista asioista, en tiedä. Olen myös elämäni aikana himoinnut kipeästi asioita, joita minulla ei ole osaamatta kadehtia niitä, joilla on, eli logiikallakaan kateus ei toimi.
 
Ylös Pohja