Aihe vapaa Olipas kiva reissu terveysasemalle ambulanssilla... Not.

[qualitymonkey]

Ja hetken aikaa tarkkailussa vai mikä vittu se nyt olikaan, ja sitten takas kotiin itkemään. Sit nukuin jonneki yhteen asti yöllä ja heräsin taas ja sit taas alko itkeminen ja paineen tunne rinnas. En oo varmaan ikinä tuntenu niin voimakasta ahistusta ku nyt viime päivinä. En saanu edes mitään lääkkeitä mitkä ois auttanu heti (en kyllä pyytänyt edes) vaa sanottii vaa että mee hakee sertralin ja alota se. Ei oo vieläkään kyllä haettu. No, huomenna lääkärin aika taas ja jepjep.

Hauskinta oli se että kun iskä alko huutaa mulle kun itkin niin sit aloin pelätä jostain syystä että se tappaa mut koska se huus mulle ja luulin et se on niin vihanen että se tappaa mut. Normaalia. Tosta en tosin sanonut mitään siellä lääkärille ja muutenki juttelin sen lääkärin kaa aika vähän aikaa. Se vaa kyseli jotai onks mul itsetuhosii ajatuksii. Mut mul meni siis ihan totaalisesti hermo iskään ja oon vieläkin ihan vitun ahdistunu siitä. Huutaminen auttaaki nii vitusti mun ahdistukseen. Haukuin sen kyl niin totaalisesti ku äiti tuli hakee mut kotiin sieltä. Olin siis niin ahistunu ja raivona etten oo pitkään aikaan ollu sellanen.

OIKEEST onks tää ees todellista. Onneks ne ambulanssityypit oli edes kivoja ja se lääkärikin oli ihan mukava mut ei se paljo auttanu silti. Sit vaa kärvistelin siel vatsakivuissa yms ihan ku se ois jotain auttanu että lepään hetken jossain tarkkailussa ja juttelen lääkärin kanssa joku kymmenen minuuttia. Juhuu. Kiitos. Ja faija luulee olevansa nyt varmaa joku hyväki faija ku soitti ambulanssin vaikka mä pelkäsin koko ihmistä koska se huus. Tietenkin järjellä ajateltuna vaikka se ois kuinka vihanen ollu nii tuskin se nyt olis mua tappanu, mut mua pelotti ihan sikana hetken aikaa. Helvetin tervettä taas kaikin puolin vittu. Sit näin viel jotain unta et mun veli löi mua tai jotain vastaavaa.

(Ja kaiken tän lisäks mulla soi vittu vaikka kuinka moni pentagonin biisi päässä enkä oikeastaan liiottelr ollenkaan kun sanon että se ahdistaa niin vitun paljon, siis ihan hirvee olo, en kestä edes ajatella huita enkä kyl muutenkaa)

Olohan on siis mitä mainioin eikä yhtään ahdista tai mitään.

Jotenkin koko kokemus oli niin outo. Aika mahdotonta ees suhtautua faijaan enää mitenkään ku on pelänny et se tappaa sut. Sinänsä ehkä outoa että pelkäsin sitä. Tiedä sitten mistä se kertoo.

 

[qualitymonkey]

Tosin oon mä aina pelänny sen huutamista ja raivareita. Ei se oo koskaan lyönyt mua tai äitiä mutta silti pelkään aina noita sen huutamisia ja raivareita. Kerran se huus ihan helvetisti tyyliin äitille kun olin joku ehk kutosella tai jotain ja se oli siis niin VITUN vihasen olonen et säikähdin oikeesti tosi tosi paljon ja ei todellakaan ollu hyvä olo. Sit yritin vaa olla normaalisti ja pakenin johonkin internetin maailmaan varmaan jne :) toiki on taas ihan tota samaa ku mun veljenki kaikki vitun sekoilut. Tää on siis todella hyvä kasvuympäristö ollu. Ainut näistä joka harvemmin pelottaa tai ahdistaa silleen oikeesti on äiti, vaikka kyllä meilläkin joskus riitaa on ja itken aina kun se huutaa mulle mutta jotenkin ne on silti ehkä terveemmän tuntusia riitoja vaikka oon mä silloinkin kyllä ihan jotenkin sekasin koska en tykkää yhtään enkä kestä sitä yhtään jos mulle huudetaan. En oo kestäny sitä ikinä, en kestäny koulussakaan sitä opettajilta ja pienenäkin aina tuntu että oli jotenki ahistavaa kun iskä oli aina huonolla tuulella ja huus ja jotain yms. Vaikka sd kuinka säälittävältä tuntuu mutta oon TODELLAKIN heikompi kun ihmiset yleensä tollasissa tilanteissa, mul ei oo mitään suojakuorta vaan kaikki huutaminen on ihan hirveetä ja oon aivan poikkeuksellisen herkkä enkä todellakaan varmaan omaa mitään hyvää itsetuntoa. Ja onko se edes ihme. Millanen hyvä itsetunto siitä ois muka kehittyny ku kasvaa tämmöses perheessä + koulukiusaaminen ja muuallakin esim riparilla oli kiusaamista myös mua kohtaan. En mä hirveesti ihmettele sitä et miks oon niin heikko.

Enkä mä oikeasti hirveästi ihmettele näitä ihastuksiakaan ja et miks ne tuntuu niin pahalta. Tiedän että ei se varmaan muillekaan mitään kivaa oo mutta mulla se on vaan niin äärimmäistä. En kestä edes kuunnella pentagonin musaa atm huin takia. Ja no ehkä muutenki mut silti. Ja enkä myöskään kestä sitä että ne biisit soi päässä. Tai no täl hetkel ehk vaan yks :s tai kaks :s aikamoinen sotku tästäki tuli. Ihan tämmöstä en kyl kuvitellu. Aluks en ees aatellu et huista tulis mikään tosi tosi intense crush. Mut se on atm ainaki. Aluks suhtauduin niin rauhallisesti asiaan tai sillee et mul oli aika vähän ees mitään negatiivisia tunteita asiaan liittyen mut... Sit mentiin aika vitun kovaa alaspäin. Yhtäkkii. Ja no, taeil myös. Näinpä näin. Mä oikeesti hädin tuskin kestän elämää.

 

[Tanssivapina]

Tosi ikävää että käyt tälläisiä läpi eikä lääkärit tunnu kunnolla auttavan. Mulla kävi mielessä että voisit pyytää beta blockeria ahdistukseen. Ei mikään pitkäaikainen ratkaisu mutta helpottaa paniikin iskiessä. Itselle määrättiin sitä kun aloin saamaan hyvin vaikeita paniikkikohtauksia jotka oikeasti sattui rintaan. Kyseessä on siis verenpaine lääke joka toimii verisuonia laajentamalla ja näin ollen tasaa sun sydämen tykytyksen. Se on siis vain niihin fyysisiin oireisiin paniikkikohtauksessa. Mutta paniikki on helpompi hallita kun ei rintaan purista, sydän sykyttää normaalisti ja pystyy hengittämään!

 

[qualitymonkey]

Tosi ikävää että käyt tälläisiä läpi eikä lääkärit tunnu kunnolla auttavan. Mulla kävi mielessä että voisit pyytää beta blockeria ahdistukseen. Ei mikään pitkäaikainen ratkaisu mutta helpottaa paniikin iskiessä. Itselle määrättiin sitä kun aloin saamaan hyvin vaikeita paniikkikohtauksia jotka oikeasti sattui rintaan. Kyseessä on siis verenpaine lääke joka toimii verisuonia laajentamalla ja näin ollen tasaa sun sydämen tykytyksen. Se on siis vain niihin fyysisiin oireisiin paniikkikohtauksessa. Mutta paniikki on helpompi hallita kun ei rintaan purista, sydän sykyttää normaalisti ja pystyy hengittämään!

Nojoo periaatteessa joku tollanen vois olla ihan hyvä niihin kaikista ns. Fyysisimpiin ahdistuspaniikkikohtauksiin. Mut sain reseptin nyt öö oliko se ketipinoriin viel sertralinin lisäks et en tiiä että voiko niitä edes syödä samaan aikaan ja et auttaako noi kaks lääkettä jo siihen. Ei siis ollu lääkärin kans puhetta mistään muista lääkkeist ku vaa noi kaks. En oo alottanu niitä lääkkeitä mut kovastihan ne siellä haluis mun alottavan. Pelkään vaan tolkuttomasti sitä että olo pahenre pari ekaa viikkoa nyt kun oon ollut pari päivää edes vähän "paremmalla ololla" (mikä ei siis vieläkään oo mielestäni hyvä olo mutta vähemmän hyperventilointia joten parempi periaatteessa)