Itse en ole juonut enään kahteen vuoteen enkä aio. Lopetin alkoholin käytön kun muutimme nykyiselle paikkakunnalle mieheni kanssa ja rupesimme suunnittelemaan perhe-elämää. Vaikka en raskaaksi heti tullutkaan, minua ei kiinnostanut juominen. Sitten 8kk päästä tulin raskaaksi ja päätin etten juo edes raskauden jälkeen. Monelle kaverille se oli silloin aluksi todella outoa ja kyselivät miksi en juo. En vain halunnut.
Teini-ikäisenä tuli sekoiltua kännipäissään vaikka ja mitä ja se elämä ei kiinnosta enään. Olen nähnyt mitä alkoholi tekee ihmisille jos siitä koituu riippuvuus. Vaarini oli alkoholisti sekä myös eksäni. Kummatkin olivat pahoinpitelijöitä sen takia. Kummatkin eksäni olivat naistenhakkaajia sen jälkeen kun alkoholia vedettiin liikaa.
Alkoholi ei myöskään minulle sopinut. Mielenterveysongelmaiselle se on vain tuplasti pahempi, ainakin minulle. Kuinka monesti itseäni satutin ja yritin tappaa itseni koska alkoholi sai masennukseni tuplasti pahemmaksi. Alkuillat (jos oltiin jossain juomassa) menivät hyvin, mutta loppu illat/yöt menivät aina siihen että sammuilin tai satutin itseäni. Outoa kyllä, mutta tätä tapahtui vain eksieni kanssa, ei nykyisen mieheni. Aikaisemmat parisuhteet olivat sen verran henkisesti kuin fyysisesti raskaita mikä johti tuohon itsetuhoisuuteen. Nykyisen mieheni kanssa kun join, oloni oli vain hauska ja hyvä ja illat/yöt menivät hyvin.
Nyt kun olen äiti, ei ole tullut edes ajateltua että joisin, lasta hoidetaan aina selvinpäin. Enkä muutenkaan ajattelle että jättäisin tytön hoitoon vain sen takia että lähtisin baareihin yms. En myöskään ole ajatellut että joisin edes ruoan kanssa mitään. Minulle kelpaa ihan vesi tai limppari.
Kaikille alkoholin käyttö on oma asia, juoko vai ei. Kenenkään ei tarvitse sitä kysellä miksi juo tai ei.
